Family Life (2) || Aleksi x Joel

33.

Daniel

Istuskelen ruokapöydän ääressä ja tuijotan edessäni olevaa lautasta. Äiti on yrittänyt olla vitsikäs sillä oli leikannut kurkusta viipaleet silmiksi ja pekonin hän oli asetellut lautaselle hymysuuksi.

Tuijotan edessäni olevaa aamupalaa, joka on todella herkullisen näköinen mutta nyt ei maistu. Iskä istuu minua vastapäätä lukemassa lehteä mutta tunnen ja nään kuinka tuo välillä katsoo lehden takaa.

Äiti laskee höyryävän kahvikupin pöydälle ja hetken kuluttua tuo istahtaa alas. Mitä pidempään katselen edessäni olevaa lautasta ja siinä olevaa pekonia sekä kurkun siivuja niin se näyttää irvistykseltä.

Äiti ja iskä keskustelevat päivänpolttavista politiikan kysymyksistä. Ei ole yhtäkään päivää kun siitä meillä ei keskusteltaisi. Iskä kääntää lehden sivua ja tunnen tuon tiukan katseen itsessäni.

"Daniel, söisit edes vähän.." äiti sanoo ja tunnen kun molemmat katsovat minua. "Ihan kohta pitää lähteä ja iskä vie sut sekä jää odottamaan" äiti jatkaa. Hän tarkoittaa terapiaa, joka minulle oli varattu.

Äiti pelkää, että olen masentunut ja siksi varasi ajan. Vielä kysymättä minulta mutta ehkä on pakko tehdä niin kuin vanhemmat käskevät. Kaikki ovat menneet viime aikoina ihan päin persettä.

——

Seisoskelen huppu päässä erään kerrostalon rapuilla ja odotan, että iskä tulisi hakemaan minut. Tietenkin hän oli lähtenyt käymään töissä. Niin kuin aina. Hän rakastaa töitänsä enemmän kuin mitään muuta.

Katselen kun mereltä päin lipuu tummia pilviä ja osa rannalla olijoista lähtee kiireesti pois. Hetken päästä alkaakin kuulumaan uhkaavan kuuloista jyrinää. Äiti laittaa viestiä ja kertoo, että iskä on tulossa.

Huokaisen ja sujautan puhelimeni housujen taskuun sekä katselen kengän kärkiäni. Terapiakäynti ei ollut mitenkään mielekäs. Inhoan puhua omista tunteista ja etenkin täysin vieraille ihmisille.

Olisihan se ollut kiva, että minulta olisi kysytty, että haluanko terapiaan mutta ehkä se oli liikaa vaadittu. Nostan katseeni kengän kärjistä ja huomaan Aten ja Kaspianin siskon Julian kävelevän ohitseni.

Huokaisen syvään ja heti ahdistava tunne alkaa ottaa vallan. Onneksi iskä ajaa juuri oikealla hetkellä eteen ja kiirehdin äkkiä autoon. "No, kuinka käynti meni?" iskä kysyy heti tiukkaan ja ahdistavaan sävyyn.

"Kai ihan hyvin.." mutisen ja laitan turvavyön kiinni enkä vilkaisekkaan isää. "Vais niin" isä sanoo ja pian tuo lähtee ajamaan. Kumpikaan ei sano enää mitään ja ahdistava hiljaisuus laskeutuu autoon.

"Mitä juttelitte ja sovitteko uuden ajan?" iskä kysyy hetken kuluttua ja pitää katseensa liikenteen seassa. En ole uskoa korviani, että todellako hän kysyi tuota ja oikeastikko häntä kiinnostaa?

"Ihan perus ja viikon päästä" mutisen tuolle mutta isä esittää perään vielä jatkokysymyksen. "Niin mut mitä tarkalleen?" isä kysyy. Huokaisen syvään. "No erosta ja sillain.." mutisen vastaukseksi.

Isä ei vastaa enää mitään. Lasken katseen käteeni ja pyörittelen sormessani olevaa sormusta jonka minä olen saanut vanhemmilta rippilahjaksi. Huokaan ja katselen tuttuja ohimeneviä maisemia.

——

Potkin kengät jaloistani ja menen vessaan. Äiti ja isä juttelevat eteisessä ja tiedän, että heidän keskustelun aihe on minä. Tiedostan kyllä, että äiti on huolissaan mutta en halua, että asioihini puututaan.

En minäkään puutu heidän asioihin. Vedän vessan ja pesen käteni ennen kun poistun vessasta. Huoneeni ovella äiti kuitenkin pysäyttää minut ja ottaa minulta hupun pois päästä. "Keittiöön" äiti komentaa.

Huokaisen syvään ja taivun äidin tahtoon. Iskä istuu keittiön pöydän päässä ja seuraa katseellaan minun liikettäni. Lösähdän keittiön tuolille istumaan ja olen yhtä veltto kuin spagetti. "Istus kunnolla" isä sanoo.

Nousen istumaan normaalisti ja äiti istahtaa pöydän ääreen. "Miten terapiassa meni?" äiti kysyy. Arvasin mikä tämän keskustelun aihe on. "Ihan hyvin" minä vastaan lyhyesti ja tyhjentävästi.

Äiti katsoo minua suoraan silmiin ja nyökkää hetken kuluttua. "Äiti ja isä on susta tosi huolissaan. Me ei haluta mitään pahaa" äiti sanoo sekä katsoo minua. Tiedän, että nyt äiti on tosissaan.

"Mä tiedän.." mutisen ja toivon pääseväni tilanteesta mahdollisimman pian pois. Molemmat ovat hiljaa ja katsovat minua. "Okei, jutellaan myöhemmin lisää" äiti sanoo ja antaa minulle luvan poistua.

——
Hellouu, pitkästä aikaa!😍

Ps. Wattpadin uudistuksen myötä mun kirjat löytää #finnish tägin takaa!😌