Family Life (2) || Aleksi x Joel

14.

Eemil

Kiedon pyyhkeen lanteilleni ja astelen ulos meidän mökin pihasaunasta. Katselen tyytyväisenä järvelle kun aurinko on alkanut jo laskemaan ja kaunis väri on vallannut koko taivaanrannan.

Kävelen pientä rinnettä ylös viskilasi kädessäni kun Stiina oli poistunut minua aiemmin löylyistä ja teki kyllä hyvää olla hetken aikaa aivan yksin. Muutenki tämä päivä on sujunut niin kun suunniteltiin.

Istahdan rakkaan vaimoni viereen ja kiedon käteni hänen ympärillensä. Stiinalla on joku kasvonaamio kasvoillansa sekä viinilasi kädessä. Aiemmin tänää meillä oli aikuisten kivaa makkarissa.

Suukotan häntä kosteiden hiusten sekaan ja siirrän katseeni järvelle päin. Tämä on minun ja isoveljeni papan rakentama mökki mutta nykyään on minun
ja Stiinan omistuksessa. Veli asuu Floridassa.

Kaikki lapsuuden kesät olen viettänyt täällä ja olen halunnut, että perinne jatkuu edes jotenkin niin on vietetty myös paljon aikaa Danielin kanssa täällä ja toivon, että tämä olisi joskus hänen.

Ehkä olen ankara ja vaativa isä mutta haluan, että Danielilla on hyvät mahdollisuudet elämään mutta tiedän, että poika ei sitä oikein arvosta. Yritän olla kannustava mutta se ei tunnu auttavan.

——
Nostan ruoan uunista hellan päälle sekä sammutan uunin. Tein meille valkosipulikermaperunoita sekä naudan paahtopaisti ja salaatti. Tietysti ruoan kans on lasilliset punaviiniä. Täydellistä.

Katan vielä nopeasti pöydän sekä käyn vaihtamassa vaatteet. "Kulta, syömään" huikkaan ja pian vaimo tuleekin silkkisessä yöpuvussa mökin keittiöön. En voi olla hymyilemättä kun katson Stiinaa.

Vedän hänet hellään suudelmaan, joka voisi kestää ikuisuuden. "Mitäs hyvää rakas on tehny" vaimoni sanoo ja istutuu pöydän ääreen. Olen aikeissa istua alas mutta kuulen kun puhelimeni soi.

Olin unohtanut laittaa kapistuksen äänettömälle ja nyt se sitten pilaa herkän hetken. Käyn katsomassa, että kuka soittaja on mutta en aio vastata kun se oli tuntematon numero. Lomalla ei tarvi vastata.

Palaan vaimoni luokse keittiöön ja istudun vihdoin itsekin alas. "Kuka se oli?" Stiina kysyy samalla kun ottaa ruokaa itselleen. "Tuntematon numero" minä vastaan ja otan myös itselleni ruokaa lautaselle.

Olemme juuri alkamassa syömään mutta nyt sitten Stiinan puhelin värisee eteisessä. Huokaisen ja tuo nainen lähtee kohti eteistä. "SIIS MITÄ???" kuuluu Stiinan pelästynyt ääni eteisen suunnalta.

——
Kävelen edestakaisin sairaalan käytävällä ja kihisen suorastaan raivosta. "Miten se on ollut näin typerä ja vastuuton" puhisen ja mietin mielessäni sopivaa monologia jonka voin pitää pojalle.

Stiina nousee viereiseltä tuolilta ylös ja tulee minun eteeni seisomaan. "Kulta, rauhotu" Stiina sanoo ja pyyhkii kyyneliä poskiltansa. Vedän itkuisen naisen halaukseen ja suukotan hänen otsaa.

Lapsen ryyppääminen ei ole yhden tekevä asia sekä Daniel saa tästä vielä rangaistuksen. En käsitä, että miten hän on aiheuttanut itselleen noin vaarallisen tilan, että on pitänyt soittaa ambulanssi.

Käsitin, että Daniel on ollut kotona koko illan niin kuka ihmeessä on voinut sen soittaa? Hän ei paljoa tuo kavereita kotiin joten kuka se on voinut olla? Ei minun mieleeni ainakaan tule ketään.

Lääkäri kävi hetki sitten meidän luona kertomassa, että Danielille oli tehty vatsahuuhtelu ja häneltä oli mitattu suuri määrä promillea verestä. Nyt hän on
jo vuodeosastolla, että voimme mennä sinne.

Stiina on avaamassa potilashuoneen ovea ja katsoo minua tiukasti. "Joo joo" mutisen ja kävelen hänen perässään sisälle. Daniel nukkuu ja hänen kasvoilla on hengitysmaski. Helvetti tuon kanssa.

——
Stiina

Silittelen hellästi Danielin kylmän hikistä poskea ja samaan aikaan pojan isä kävelee edestakaisin tässä huoneessa. "Lopeta" sanon jämäkästi miehelleni ja siirrän katseeni takaisin Danieliin.

"Voi, äidin pieni kulta" sanon huokaisten ja jatkan tuon pojan posken silittämistä. Potilashuoneen ovi aukeaa ja lääkäri sekä hoitajat tulevat sisään. Pian kuulemma yritetään herätellä Danielia.

Hoitaja vaihtoi tipan sekä lääkäri tutkii Danielilta otettujen verikokeiden tuloksia. Lääkäri vaikuttaa hieman mietteliäältä mutta sanoo kuitenkin, että voidaan alkaa herättelemään häntä.

"Daniel, jos kuulet mun äänen niin purista minun käsiä" lääkäri sanoo mutta mitään ei tapahdu eikä vielä toisellakaan kerralla. Hetken kuluttua Daniel alkaa kuitenkin availemaan silmiänsä.

"K-" Daniel yrittää sanoa mutta lääkäri kieltää vielä häntä puhumasta. Lääkäri ottaa hengitysmaskin ja alkaa tutkimaan Danielin silmiä. "Hyvältä näyttää ja puristusote on hyvä" lääkäri toteaa.

"K-" Daniel yrittää uudelleen sanoa mutta ei pysty puhumaan. Alan jo huolestumaan mutta lääkäri ja hoitaja olivat sitä mieltä, että tämä olisi normaalia vielä tässä kohtaa. Pelkään jo pahinta.

——
"Mitä helvettiä sä Daniel oot menny tekee?" Eemil kysyy vihaisena vaikka yritin puhua tuolle miehelle järkeä, että nyt ei ole oikea aika saarnalle. Mies on niin jäärä, että häneen ei mikään tehoa.

"K-" Daniel yrittää sanoa vielä kolmannen kerran mutta lääkäri laittaa hengitysmaskin takaisin sekä kirjaa jotain ylös. "Nyt olisi todella tärkeää antaa Danielin levätä rauhassa" lääkäri sanoo.

Nyökkään ja vilkaisen tuohtuneena miestäni, joka vain nyökyttelee päätänsä taipuen minun tahtoon. Tiedän, että hän haluaisi saarnata Danielille mutta nyt ei ole sen aika. Antaa toisen levätä.

Lääkäri ja hoitaja poistuvat huoneesta kun Daniel nukahti. "Onko Danielilla joku kaveri, joka alkaa K:lla?" kysyn mutta Eemil pudistaa vain päätänsä. No ei me tiedä kaikkia hänen ystäviänsä.

"Eikun oli sillä se homo kaveri" Eemil mutisee eikä edes vilkaise minua kohti. Totta tosiaan, voisiko se olla Kaspian jonka nimeä Daniel yritti sanoa mutta en ole nähnyt heitä enää kahdestaan.

Selaan puhelimeni yhteystietoja sekä löydän sieltä Kaspianin isän puhelinnumeron. Aion soittaa pian
ja kysyä, että onko heillä jotain tietoa mutta hetken olen vielä Danielin vierellä. Voi mamman kulta.

——
Voi Daniel parka❤️‍🩹

No nyt on esitelty enemmän Danielin perhettä niin mitäs mieltä ootte sen vanhemmista?😍

Ja ennen kaikkea ratkeaako K mysteeri?🥺