Family Life (2) || Aleksi x Joel

23.

Aleksi

Makoilen vanhempien olohuoneen sohvalla ja yritän nukkua mutta äiti ja isosiskoni höpöttävät koko ajan. Puhelimeni värähtää taskussa ja ehdin jo toivoa, että se olisi Joel mutta se oli Kaspian. Poika vain ilmoitti, että he ovat perillä leirikeskuksessa.

Sujautan tuon kapistuksen takaisin collegehousujeni taskuun ja suljen silmät. Yritän nukkua hetken aikaa sillä olen vieläkin täynnä ruokaa sekä hautajaisten ja muistotilaisuuden suunnittelu sai minut väsähtämää mutta ei täällä saa rauhassa nukkua.

Nekin olisi kolmen viikon kuluttua ja sitä ennen olisi meidän pojan rippijuhlat. Myöhemmin kesällä onkin vielä siskoni tytön rippijuhlat. Paljon on kaikkea isoa tulossa ja minusta tulee kummisetä vielä kerran. Tuo siskoni pyysi minua lapsensa kummiksi.

Minulla on ennestään jo kolme kummilasta mutta en ole onneksi vielä pappa tai ainakin toivon, että en ole ainakaan ihan vielä. Joskus voin olla sitten siistein ja rennoin pappa tai ainakin sillä oletuksella, että nämä meidän lapset haluavat omia lapsia.

Havahdun omista ajatuksistani kun äiti silittelee tätä pitkää ja ehkä vähän takkuista hiuspehkoani. Tiedän tuon kohta kysyvän, että onko jotain murheita. Äidin vaisto vai miksi sitä pitäisi kutsua. Ehkä minäkin sen jotenkin ymmärrän mutta se on isän vaisto.

Puhelimeni värähtää taskussa uudelleen sekä kaivan tuon kapistuksen uudelleen taskustani ja tällä kertaa se on meidän tytär. Hän ilmoittaa lähtevänsä tänään poikaystävänsä luokse Porvooseen. Julia myös kysyy koska tulen, että Nipsu ei jää yksin kotiin.

——
Olen parhaillaan ajelemassa kotiin päin mutta ennen meidän risteystä käännyn vasemmalle ja päätän, että menen hakemaan Joelin kotiin. Meidän täytyy saada asia sovittua tai se paisuu vain suuremmaksi. Joel on känkkäränkkä silloin kun sille päälle sattuu.

Pysähdyn suojatien eteen ja päästän erittäin hitaasti kulkevan mummon tien yli. Tuo kiittää tervehtimällä ja nostan kättäni. Jatkan matkaa kun tuo mummo ja joku nuori nainen pääsi turvallisesti tien yli. Puhelin soi taskussa mutta nyt en voi vastata.

Käännyn uuden kerrostalon pihaan ja pysäköin tuon auton vieraspaikalle. Nousen autosta ylös sekä suljen vielä ovet perässäni. Olisi ikävä yllätys jos autosta on jotain kadonnut tai jopa koko auto. Kävelen ovelle ja painan ovisummeria missä lukee Porko.

Hetken kuluttua ovi aukeaa ilman, että kukaan sanoi yhtään mitään. Painan hissin nappulaa sillä en jaksa alkaa urheilemaan viidenteen kerrokseen. Hissin ovi aukeaa ja edessäni seisoo Joonas. "Mist sä-?" olen jo kysymässä mutta tuo vain naurahtaa.

Tuo viittelöi kädellänsä, että seuraan häntä sekä niin minä myös teen. "Mist sä oikee-?" olen kysymässä ja Joonas vain naurahtaa uudelleen. "No ikkunasta mä näin kun kävelit ovelle" tuo sanoo ja astuu asuntoon sisään. Menen tuon perässä ja riisun kengät.

——
Kävelen peremmälle tuon miehen perässä sekä nään
heti, että Joel nukkuu sohvalla. Tuo lemuaa todellaki viinalle ja huokaisen syvään. Minua säälittää hieman tuon mahdollisesti tuleva krapula mutta hänen syy ja saa itse kärsiä tekostensa seuraukset.

Kyykistyn sohvan vierelle ja alan silittelemään hänen hiuksia. "Voi rakas" kuiskaan niin hiljaa, että vain ja ainoastaan minä kuulen sen. Joel ei kuitenkaa reagoi  äskeiseen millään tavalla. Hänen rintakehä nousee ja  se tarkoittaa sitä, että tuo nukkuu.

Joonas seisoo olohuoneen oven suussa ja hän katsoo meitä aivan kuin hänellä olisi jotain sanottavaa. "No kakista ulos" tuhahdan ärsyyntyneenä. Joonas onkin niin hyvä pitämään salaisuuksia. "Joel kerto riidasta ennen kun sammu siihen" Joonas sanoo.

Minä niin arvasin tämän. Toivon todella, että Joel ei mennyt Joonakselle kertomaan riidan syytä ja hänen omia sanomisiaan. "Joel!" sanon tiukasti ja alan heti ravistelemaan tuota miestä hereille. En minä aio heti alkaa huutamaan hänelle tai en ole varma.

Tuo availee hiljalleen silmiänsä ja hän säikähtää kun olen hänen vierellänsä. "A-aleksi.." Joel mutisee eikä saa katsettaan irti minusta. Alan heltymään tuolle ja jokin outo tunne valtaa minut. Tunnen kun alapääni alkaa hiljalleen heräilemään. Ei ei nyt!

Alan kiskomaan tuota Joonaksen sohvalta ylös ja tuo  onneksi tekee niin kun käsken. "Tulin hakemaan sut nyt kotiin" sanon tiukasti sekä huomaan kuinka Joel kohottaa kysyvästi kulmakarvaansa. "Tuu" minä vain totean ja Joonas katselee tilannetta virnuillen.

——
Pitkästä aikaa lukua tähänkin kirjaan! <3