Family Life (2) || Aleksi x Joel

8.

Aleksi

Suukotan tuon blondin miehen poskea sekä halaan niin tiukasti kun vain pystyn. En tiedä, että mitä on tapahtunut kun Joel itkee käytävällä. Ajattelin ehkä itsekkäästi kun en heti lähtenyt tulemaan tänne. En tiedä, että mikä minuun oikein meni.

Lääkäri kävi kysymässä, että onko kaikki hyvin kun me istuskelemme sairaalan lattialla. Joel on rikki ja en tiedä, että mitä tarkalleen on käynyt. Ehkä kohta asiaan saadaan selvyys. "Oon ollu ihan paska faija" Joel saa sanotuksi itkunsa seasta.

Suuri hämmennys valtaa mieleni sillä en ymmärrä, että mistä tuo ajatus puskee. Joel on esimerkillinen ja rakastava isä. Hän ei aseta lapsille mitään ehtoja tai ajatuksia, että minkälaisia heidän pitäisi olla tai pakota tekemään jotain mitä ei halua.

Silittelen tuon miehen käsivartta ja sisälläni painaa ikävä ajatus. Onko jotain pahaa sattunut, että tämä herra syleilyssäni on aivan murtunut. "Miks ihmees sä ajattelet noin?" rohkenen kysyä ja samalla minä jatkan Joelin käsivarren silittämistä.

——
Kaivan shortsien taskusta nenäliinan sekä ojennan sen Joelille. Hän niistää nenänsä mutta edelleenki kyyneliä valuu tuon poskia pitkin. "E-n nähny" tuo sopertaa mutta räjähtää itkuun uudelleen. "Mitä et nähnyt?" yritän kysyä rauhallisesti.

Kyyneleet alkavat kihoamaan silmiini kun katselen itkuista aviomiestäni. "M-mä en nähnyt sen hätää" Joel sanoo niiskuttaen ja sydämeni jättää yhden ja vielä toisenkin lyönnin välistä. Minkä hädän? Minä en ole asioista perillä nyt ollenkaan.

Lääkäri kävi äsken meidän luona ja hän kertoi, että Kaspian alkaisi pian heräilemään. "Se oli houraillut jotain raiskauksesta" Joel sanoo samalla kun minä autan hänet lattialta ylös. Jään tuijottamaan Joelia ja tuntuu kuin koko maailma pysähtyisi.

Viha alkaa pursuta sisälläni kun joku paskiainen on kehdannut kajota minun poikaan mutta suru valtaa mieleni kuinka hajalla Kaspian on. Me vanhemmat emme ole huomanneet mitään. "Aleksi" Joel sanoo ja tarttuu minua hartioistani kiinni.

Katson aviomiestäni silmiin ja yritän tasata minun hengitystäni. "Kaspian tarvii nyt meitä" tuo sanoo ja nyökyttelen vain päätäni. Joel on täysin oikeassa. Kaspian tarvitsee nyt meitä ja kaikki apu täytyy nyt ottaa vastaan. Nyt menee Kaspian edellä.

Joel avaa potilashuoneen oven sekä päästää minut ensimmäisenä sisään. Kaspian makaa sängyllä niin viattoman näköisenä. Miten kukaan on voinut olla niin julma ja tehdä toiselle pahaa? Minä todellakin aion selvittää, että kuka tämän takana on.

——
Istuskelen sairaalasängyn vierellä Joelin kanssa ja silittelen pojan tervettä kättä. Lääkäri sekä hoitaja tulivat äsken huoneeseen ja kuulemma aivan pian meidän poika alkaisi heräilemään. Kyyneleet vain kihoavat silmiin kun katselen tuota.

Pyyhkäisen yksittäisen kyynelen pois poskeltani ja Joel kietoo toisen kätensä ympärilleni. Lasken vain pääni tuon olkapäälle ja olen aivan hiljaa. Katselen Kaspiania ja huokaisen. Tästä lähtien kyselen, joka ikinen päivä kuulumisia. Isin pieni.

Hoitaja vaihtaa tippapussin sekä tarkkailee näyttöä mistä näkee kaikki Kaspianin elintoiminnot. Oveen koputetaan ja hoitaja käy avaamassa sen. Äiti tulee sisään ja ottaa käsidesiä. "Kaikki ok?" tuo kysyy ja katsoo minua sekä Joelia.

Joel vaikuttaa hieman ärtyneeltä ja silittelen hänen reittä hellästi. "Ei me tiedetä vielä enempää" sanon ja tiedän mitä Joel tällä hetkellä ajattelee. Äiti lähti takaisin meille ja hoitaa Nipsun. Tiedän, että Joelia ärsyttää äitini mutta sain hänet juuri takas.

——