Family Life (2) || Aleksi x Joel

27.

Aleksi

Makoilen sängyssä ja kirjoitan puhelimen muistioon ostoslistaa. Kaspianin rippijuhliin on enää muutama päivä ja mitään järjestelyjä ei ole tehty. Toivottavasti me ehditään hoitaa kaikki tarvittava.

Joel kävelee höyryävien kahvimukien kanssa meidän makuuhuoneeseen ja ojentaa toisen kahvimukin kun olen noussut istumaan. "Kiitos kulta" sanon tuolle ja vastaukseksi saan suloisen hymyn.

Hörppään kahvistani ja viestitän Kaspianille, että jos hänellä olisi jotain toiveita juhlien tarjoilusta. Joel ja minä emme ole kovin hyviä leipomaan. Toivottavasti kukaan vieraista ei saa ruokamyrkytystä.

Puhelimeni kilahtaa heti mutta meidän pojalta ei ole vastausta vielä kuulunut. Se olikin minun äitini, joka kysyi, että tultaisiko me Joelin kanssa tänään kylään. Hän on aikeissa tehdä ison satsin ruokaa.

Vastaan hänelle myöntävästi ja kerron sitten Joelille. Minun sisko on myös tulossa ja tarkoitus on, että me tutustuttaisiin Hannan mieheen. Voisin äidiltä kysyä jos hän leipoisi Kaspianin rippijuhliin.

Puhelimeni kilahtaa toisen kerran mutta nyt vastaus on Kaspianilta. Hän toivoo mansikkakakkua ja myös tonnikalapiirakkaa. Toivon, että äiti ehtisi ja jaksaisi leipoa. Saisi vähän muuta ajateltavaa.

——

Istudun meidän mustan auton kyytiin ja odotan kun Joel lisää lasinpesunestettä. Laitan turvavyön kiinni ja hymyilen tuolle blondille miehelle, joka katsookin minua vähän väliä konepellin takaa.

Vielä vuosienkin jälkeen tuo mies saa hymyn huulille ja perhoset lepattelemaan vatsassani. Vaikeuksilta ei ole vältytty sekä varmasti monen muunkin suhteessa on ollut samanlaisia vaiheita.

Viestittelen Ollille, joka kysyi mennäänkö kahville ja studiolle joku päivä. Vastaan tuolle bändin basistille myöntävästi. En tiedä, että onko hänelle jotain asiaa vai jokin musiikkijuttu mielessään.

Havahdun ajatuksistani kun Joel ottaa minun käden omaansa ja silittelee peukalollaan kämmenselkää ja vilkaisee minua hymyillen. "Rakastan sua" sanon ja Joel hymyilee minulle vastaukseksi.

——

"Äiti, voisitko leipoa Kaspianin rippijuhliin?" kysyn ja tuo alkaa heti hymyilemään. "Tietysti voin. Onkos jotain erityisiä toiveita?" äiti kysyy. Hymyilen ja tuo ottaa paperia sekä kynän esiin.

"No pojalta tuli toive, että jos saisi mansikkakakkua ja tonnikalapiirakkaa" kerron ja äiti kirjoittaa äsken kertomat asiat ylös. "Laktoosittomana" sanon ja heti tönäisen kyynerpäälläni Joelia.

"No olisiko myös tarjolla jotain salaattia ja vaikkas suklaamuffineja?" äiti ehdottaa ja nyökkään hänelle hymyillen. Ihanaa, että äiti innostuu todella pitkästä aikaa jostakin näin paljon.

"Mä luulen, että tää on ihan hyvä tarjoilu ja tietysti sitten erilaisia juomia. Alkoholin voi jättää pois kun kyseessä on lapsen juhlat" sanon ja alan päivittämää ostoslistaa, joka on puhelimen muistiossa.

"Kuules Aleksi, voisitko olla yksi isäsi arkun kantaja ja lukea kirjoittamani muistopuheen kirkossa?" äiti kysyy ja kuulen hänen äänestän herkistymisen. Nään Joelin katsovan minua kiinnostuneena.

"Tottakai" vastaan sillä haluan olla äidille mieliksi ja vihanpito on turhaa. Menneitä ei saa muutettua enää ja elämä menee eteenpäin. "Ihana, kiitos kultapieni" äiti sanoo hymyillen ja hymyilen takaisin.

——