Family Life (2) || Aleksi x Joel

25.

Joel

Vedän ulko-oven perässäni kiinni sekä riisun kengät jaloistani. Olen vähällä kaatua mutta ehdin kuiteskin saada tukea seinästä. Joko humala on vielä päällä tai sitten yksinkertaisesti olin hieman kömpelö.

Aleksi marssi suoraan keittiöön ja ahdistuneisuuden sekä hermostuneisuuden voi jo aistia. Matkalla koko meidän keskustelu äityi riitelyksi. Olin turhan kärkäs ja näsäviisas josta Aleksi lopulta hermostui.

Tiedän, että saatan olla humalassa ihan hirveä mutta johonkin oli pakko purkaa oma olo. Olin tosi idiootti mutta yritin vielä korjata tilannetta heti kun päästiin meidän kodin pihaan. Sekin oli turhaa.

Koko tilanne on minun syytä ja tiedän, että Aleksilla on paha mieli mutta niin on myös minulla. Yritin ja yritän vielä uudelleen. Tiedän itsekin, että joskus tai aika usein osaan olla hankala ihminen.

Humalassa se kaikki vain korostuu enemmän mutta en minä koskaan juo humalaan asti. Paitsi nyt. Se oli suuri virhe ja kadun sitä mutta se ei taida nyt auttaa. Aleksi on tällä hetkellä todella vihainen.

Kävelen keittiön oven suuhun ja Aleksi istuu keittiön pöydän ääressä sekä on painanut kasvot käsiinsä. En voi olla huomaamatta, että hän itkee. Tuntuu todella pahalta ja oma sydän musertuu palasiksi.

——

Rakastan häntä ja tulen aina rakastamaan. Ollaan jo nuoresta iästä asti oltu yhdessä sekä meillä on kaksi lasta. Tiedostan mokanneeni. Pohdin sopivia sanoja millä voisin yrittää aloittaa keskustelua.

Epäröin hetken mutta päätän kuitenkin siirtyä tuon vierelle. Kyyristyn hieman ja varovasti lasken käteni tuon olkapäälle. Aleksi kuitenkin huitaisee kädellään oman käteni pois hänen olkapäältä.

Huokaisen syvään ja nielen kyyneleeni. Haluaisin ja toivon, että voisin pyytää anteeksi. Olen häipymässä jo yläkertaan mutta muutin mieleni ja palasin hänen luokseen takaisin. En minä voi luovuttaa.

Lasken käteni uudestaan hänen olkapäälle ja minun yllätyksekseni hän ei huitaisekaan sitä pois. "Aleksi" kuiskaan surullisena sekä kuulen tuon nyyhkäisevän.  Tekisi mieli vetää hänet halaukseen.

"Mä oon niin pahoillani.." sanon hiljaa. Hänen kädet tärisevät hieman ja en uskalla liikkua tai sanoa yhtää mitään. Aleksi nostaa tärisevän kätensä oman käteni päälle ja puristaa sitä hellästi.

"R-rakastan sua" tuo sanoo itkunsa keskeltä ja pieni hämmennys iskee sillä hetki sitten riideltiin huutaen sillä oletin, että vähintään eroamme tai jotain muuta kauheaa. "Niin mäkin sinua" sanon helpottuneena.

——
😪❤️

Pitkästä aikaa taas uutta lukua!🫶🏼 Motivaatio ollut taas vaihteeksi kadoksissa ja huolta perheenjäsenen terveydestä mutta eteenpäin!