Family Life (2) || Aleksi x Joel

24.

Daniel

Paiskaisen huoneen oven kiinni ja lyyhistyn lattialle kun kyyneliä alkaa valumaan poskiani pitkin. Äsken ruokapöydässä tilanne oli hyvin epämiellyttävä sekä ahdistava. Isä oli tullut töistä kotiin ja jälleen kerran piikitteli minua homoudesta ja Wilma nauroi.

En voi käsittää, että mikä siinä on niin erikoista? En minä ole yhtään sen ihmeellisempi. Sama Danielhan minä olen kun aina ennenkin. Se on isälle ollut aivan saatanan iso punainen vaate. En milloinkaan ole sille miehelle kelvannut eikä sitä päivää tule.

Kuulen kun äiti korottaa ääntänsä isälle mutta se jää siihen sillä äidin kummityttö Wilma on meillä. On jo muutaman päivän ollut mutta huomenna hänen olisi tarkoitus lähteä. Olen joskus ajatellut, että ihme kun äiti ja isä eivät ole hankkineet toista lasta.

Olen ollut isälle vain suuri pettymys. Ehkä joku muu voisi olla enemmän hänen mieleensä. Ajatuskin siitä, että minun elämääni häiritsisi joku ipana saa voimaa minut pahoin. Se tästä vielä puuttuisikin, että minun edesottamuksille nauraisivat aivan kaikki.

Pyyhin kyyneleet hupparin hihaan ja nousen lattialta ylös. Katseeni nauliintuu hyllylle, joka on aivan oven vieressä. Hyllyn päällä on kuva viime kesältä kun me olimme Kaspianin kanssa Serenassa. Poika hymyilee kuvassa ja on kietonut kätensä ympärilleni.

Otan kuvan käteeni ja katselen sitä hetken aikaa mut jostain syystä päätän heittää sen seinään. Rakkaus ei osu kohdalleni ja saan syyttää siitä itseäni. Huoneeni ovelta kuuluu koputus mutta en jaksa vastata mitään kun se on äiti, joka lohduttaa tai isä, joka huutaa.

——
Kuitenkin huoneeni ovi avataan vaikka en vastannut mitään. Olen aina sanonut, että jos en vastaa mitään niin en halua nähdä ketään. Käännyn ja ovella seisoo Robin. Kohtaan tuon pojan vihreät silmät ja katselen kun tuo astuu sisään sekä sulkee oven.

Ahdistava hiljaisuus on laskeutunut huoneeseen eikä kumpikaan sano yhtään mitään. Huomaan, että tuon katse siirtyy lattialle missä on lasin sirpaleita ja kuva väärin päin lattialla. Nielaisen ja minusta tuntuu kun se kaikuisi tässä kaikessa hiljaisuudessa.

Robin nostaa katseensa takaisin minuun ja vieläkään tuo ei sano yhtään mitään. Kuulen kun olohuoneesta kuuluu minun xboxin käynnistysääni. Ei kai isä anna sen riiviö kakaran pelata. Se kuitenkin menee rikkoo sen enkä usko, että hän osaa edes pelata.

"Niin oliko sulla jotain?" minä saan viimein kysyttyä mutta en vieläkään saa tuolta mitään vastausta. Alan jo epäillä, että onko omassa näössäni vikaa. Robin ei sano mitään mutta tuo kävelee luokseni ja vetää heti itseään vasten. Hyvän olon tunne valtaa minut.

——
Mitään sen enempää sanomatta minä kierrän käteni tuon pojan niskan taakse ja vedän tuon suudelmaan. Robin yhtyy tähän ja hetken päästä työnnän hänet jo kohti pehmeää sänkyäni. Sänky narahtaa allaan sekä riisun hupparin t-paitaa myöden pois päältäni.

Käyn kontilleen Robinin päälle ja jatkamme suutelua sillä se jäi äsken kesken. Tuo huokailee hiljaa korvan juuressa. Housujeni etumus alkaa pullottamaan ja se nyt ei ole mikään suuri ihme. Huomaan kun Robinin käsi hivelee housujeni resoria ja huokaisen.

Tuo vetäisee collegehousujeni narun auki ja lanteilla tuntuu heti paljon kevyemmältä. Ujutan käteni tuon paidan alle ja hivelen sormenpäilläni alavatsaa. Ehkä minun kädet ovat hieman viileät sillä Robin värähtää kosketustani. Tuo katsoo minua suoraan silmiin.

Robin alkaa riisumaan minun collegehousuja ja heti tajuan, että tuo haluaa mennä pidemmälle. En estele tuota mitenkään vaan annan hänen riisua housuni ja kosketella miehuuttani. "Ah.." huokaisen hyvän olon velloessa sisälläni kun tuo puristaa miehuuttani.

Kumarrun hieman sekä alan kiihkeästi suutelemaan tuon kaulaa. Robin puristaa miehuuttani uudestaan. Alan riisumaan tuolta housuja pois ja kaaressa nekin lentävät lattialle. Omien housujeni viereen. "Haluan sua heti" Robin sanoo käskevään sävyyn.

Istuskelen sängyn reunalla bokserit jalassa ja katson tuota poikaa hymyillen. Robin vilkaisee minua hymy huulillaan ja pukee päällensä. Kyykistyn noukkimaa housujani lattialta kun tuo nostaa sormillaan minun katseensa häneen. "Noo mitä?" kysyn virnuillen.

"Luuleks sä oikeesti, että mä halusin sua?" tuo kysyy ja mielialani laskee välittömästi. "Oot ihan saatanan helppo ja sulle kelpaa ketä tahansa" tuo jatkaa vielä ja tunnen kun silmäni kostuvat. Katselen tuon selkää kun hän poistuu huoneestani ja romahdan täysin.

——