Family Life (2) || Aleksi x Joel

18.

Tommi

| Timeskip |

Haukottelen ja vilkaisen kelloa, joka lähenee puolta kolmea yöllä. Uni maittaisi kyllä mutta olen juossut lasten ja minun sekä Olivian makuuhuoneen välillä lähes koko yön. Iiriksellä on korkea kuume eikä ole lääkkeistä huolimatta laskenut ollenkaan.

Jasperilla on aivotärähdys kun hän ja ystävänsä oli tänään uimassa. Poika liukastui laiturilla kun se oli märkä ja kopsautti päänsä. Jouduin hakea Jasperin uimarannalta sekä varmuuden vuoksi me kävimme terveyskeskuksessa. Kaikki on nyt ihan ok.

Kaiken tämän sähläyksen ja huolen lisäksi Olivialla irtosi aamupäivällä limatulppa sekä supisteli pariin otteeseen mutta se nyt ei vielä tarkoita mitään tai ei sitä koskaan tiedä. Toivottavasti ei kuitenkaan tänä yönä tapahdu mitään sen suurempaa.

Viestittelen vanhimman tyttäreni kanssa, joka juuri nyt on Arizonassa. Hän lähti kaksi kuukautta sitten ystäviensä kanssa kiertämään maailmaa enkä minä edes tarkalleen tiedä, että koska aikoo palata takas. Ella on edellisestä avioliitostani.

Tutustuin tyttäreni äitiin jo peruskoulussa mutta ei meillä ollut kaveruutta enempää vasta kun lukiossa ja silloin me alettiin seurustelemaan. Nopeasti tyttö ilmoittikin tulostaan eli olimme 16-vuotiaita. Aivan helvetin nuoria mutta kaikki meni hyvin.

Meeriä kiusattiin raskauden takia. Käytävillä oman elämänsä neropatit huutelivat, että vahinkoraskaus ja kaikkea muuta paskaa. Tunnustan kyllä, että me emme sitä suunnitelleet mutta alusta asti oli selvää, että abortti ei meillä ole edes vaihtoehto.

Meeri ei lopulta kovin kauaa käynyt koulussa vaan teki kotoa käsin. Minulle kukaan ei uskaltanut ees huudella mutta kauniille ja maailman kilteimmälle blondille tytölle kyllä. Se maailman kiltein kuiteski muuttui itsekkääksi ja hyvin toksiseksi.

En tiedä, että mitä Meerille tapahtui mutta lopulta se koitui meidän suhteen kohtaloksi. Naimissa me ehdimme olla vuoden verran. Selvää oli, että meillä tulisi olemaan yhteishuoltajuus ja meillä säilyi ihan hyvät välit mutta sitten tuli uusi rakas.

——
Tapasin nykyisen vaimoni Olivian kun tyttöni Ella oli vasta 5-vuotias. Meeri suuttui kun sai tietää isin uudesta naisystävästä Ellan kautta. En ehtinyt vielä kertoa Oliviasta. Ensimmäisen vuoden verran asiat menivät hyvin eikä mitään ihmeellistä ollut.

Ellan 6-vuotissyntymäpäivillä Meeri uhkasi minua, että haluaisi yksinhuoltajuuden. Asiahan ei minulle käynyt vaan riitelimme siitä pitkään. Meeri lopulta alkoi keksiä Oliviasta perättömiä valheita ja koskaa ei selvinnyt hänen tarkoitusperänsä.

Tilanne rauhoittui kun istuimme aivan kahdestaan alas ja juttelimme. Meeristä ei kuulunut enää yhtää mitään paitsi jos oli asiaa Ellasta, joka viikko meillä oli vaihto ja nekin sujui hyvin. En huomannut enää mitään erikoista Meerin käytöksessä.

Päinvastoin sillä Meeri alkoi olla taas ihana itsensä, joka hän oli suhteen alussa. Hyvän tuulisuus loppui kuitenkin kuin seinään. Nimittäin kun Ella oli juuri täyttänyt 9-vuotta niin Olivia alkoi odottaa yhteistä lastamme. Meerin uhkailut alkoivat taas.

Perättömiä lastensuojeluilmoituksia alkoi sadella ja heti tiesin kenen tekosia ne olivat. Olivia kärsi koko raskauden ajan pahoinvoinnista eikä hänen oloaan helpottanut se, että huoli meidän Jasperista oli niin kova koska hän oli normaalia pienempi.

Meidän ensimmäisen yhteisen lapsen synnytykseen ei ollut enää montaa viikkoa kun poliisi tuli meidän luokse ja kertoi Meerin kuolleen. Alkutiedot olivat, että oli tapahtunut vakava liikenneonnettomuus ja Meeri selviäisi mutta siinä oli epäselvyyttä.

Lopulta selvisi, että Meeri oli tahallaan ajanut ihan liian lujaa ja rekan tullessa vastaan hän päätti, että nyt päättää elämänsä. Elin sokissa monta viikkoa ja kaiken keskellä Jasper meinasi syntyä jo 33 viikolla jonka takia Olivia oli viikon sairaalassa.

Kaikki energiat menivät selviytymiseen arjessa eikä pelko lapsen ennenaikaisesta syntymästä yhtää sen enempää helpottanut oloa. Huoli Ellasta oli kova ja hän ei oikein ymmärtänyt, että äiti on poissa. Ikävä raastoi tytön sydäntä ja oloni oli avuton.

——
Havahdun syvistä ajatuksistani kun kuulen Olivian huhuilevan minua. Vilkaisen tyttöä, joka nukahti ja nousen sängyn viereltä ylös. Suuntaan heti meidän makuuhuoneeseen ja nään kun Olivia nojaa tuohon sänkyyn. "Supisteleeko?" kysyn ja tuo nyökkää.

Siirryn tuon mustahiuksisen naisen taakse ja kädet lasken hänen lantiolle. Toisella kädellä alan hieroa Olivian alaselkää. "6 minuutin välein" sanon ja tuo nyökkää. "Alkoks nää heti?" kysyn ja sipaisen tuon  hiuksia korvan taakse ja Olivia nyökkää.

Ehkä nämä ovat vain harjoitussupistuksia tai sitten synnytys vain on käynnistynyt. Tuskin tässä mikää kiire vielä on kun Iiriksen synnytys kesti seitsemän tuntia ja supistuksia silti oli lähes koko ajan. "Ehkä nää menee ohi kohta" Olivia huokaisee.

Vartti on mennyt hujauksessa ja Olivian kivut ovat lisääntyneet. Vilkaisen kello ja supistukset tulevat nyt muutaman minuutin välein. Päätän laittaa nyt viestiä Olivian äidille, että voisko hän tulla katsoon lasten perään. Nyt täytyy lähteä sairaalaan.

Onneksi hänen äitinsä vastaa viestiini heti ja sanoo, että lähtee heti tulemaan. Olivian vanhemmat eivät asu kovin kaukana meistä. "Ah" Olivia huokaisee ja tiedän, että nyt kivut alkavat olla todella kovat eikä mahdollisista kivunlievityksistä olisi hyötyä.

Olivialla on pyjama päällä mutta sitä ei kerkeä enää vaihtaa niin näillä mennään nyt. "Tompsa nyt" tuo sanoo ja nopeasti etsin itselleni t-paidan sillä en voi lähteä pelkissä collegehousuissa. Tuo todella alkaa olemaan kivuissa ja kohta alkaa olla kiire.

Marita onneksi tuli luoksemme nopeasti ja pääsen nyt Olivian kanssa lähtemään. Kävelen edellä sekä autan tuota naista tulemaan portaita alas. "T-tom" Olivia ehtii sanomaan kun tuo jo ponnistaa. Pieni paniikki iskee mutta yritän vain toimia.

Marita rientää Iiriksen huoneesta auttamaan sekä samalla soittaa hätäkeskukseen. Kyykistyn Olivian eteen ja kiedon käteni tuon ympärille samalla kun tuo ponnistaa. "Hyvä rakas" yritän kannustaa eikä mene kauaa kun pieni tyttö jo syntyykin.

——
🥰🫶🏼