Family Life (2) || Aleksi x Joel

6.

Aleksi

Vilkaisen aviomiestäni, joka katsoo minua takaisin aivan yhtä hämmentyneenä. Ei meidän poika ikinä ole ollut tuollainen. Viime päivinä hänen käytös on muuttunut jonkin verran mutta ei hän koskaan ole suuttunut jos ei ole voittanut pelissä.

"Sori" mutisen hieman nolostuneena kun siskoni ja Alex ovat aivan yhtä hämmentyneitä kun minä sekä Joel. Täytyy jutella sen pojan kanssa vielä tänään ja yrittää selvittää, että mikä on vialla. "Noni, Vieläkö me jatketaan peliä?" alan kyselemään.

Monopoli peli on vaihtunut Afrikan tähdeksi ja Ada on tullut meidän seuraksi pelaamaan. Joel alkoi jo valmistelemaan grilliruokia. Nyt kun ollaan siskoni kanssa taas väleissä ja lähes koko perhe on kasassa niin syödään ja jutellaan yhdessä.

Äiti tulee iloisen näköisenä meidän luo terassille ja istutuu alas. Hän on ilmeisesti saanut levättyä eikä silmänaluset ole enää niin tummat. Tietenkin iskän kuolema painaa kaikkia mutta ihana nähdä kuinka iloinen äiti on. Ehkä unet tekivät hyvää.

——
"Mitäs Julialle oikein kuuluu?" äiti kysyy ja kaataa tuoretta mansikkamehua juomalasiin. "Siellä se on Porvoossa poikaystävänsä luona" sanon ja heitän noppaa. "Eipä paljon neitiä näy enää kotona" Joel puolestaan vastaa ja kääntää maisseja.

Teinit ovat tuollaisia kun se ensirakkaus iskee eikä silloin oikein muuta ajatella kun sitä omaa rakasta. Onneksi meidän tyttö on huolehtinut koulusta eikä ole lintsannut tai jättänyt tehtäviä tekemättä. Pian meillä olisi juhlaa järjestettävänä.

Viikon kuluttua Kaspian olisi lähdössä rippileirille mutta en ole miettinyt vielä, että mitä juhlissa olisi tarjolla. Ainakin hän tykkää mansikkakakusta niin sitä varmaan olisi tarjolla. Täytyy kysäistä, että jos hänellä itsellään on jotain mitä haluaisi.

Aloitimme Afrikan tähdessä toisen kierroksen, että äiti pääsi liittymään mukaan. "Jos vain apu kelpaa niin voisin leipoo juhliin kakun" äiti sanoo ja hymy nousee huulilleni. "Tietty apu kelpaa" vastaan sekä hellästi silitän äitini olkapäätä.

Ehkä tämä on ihan hyvä juttu, että äiti saisi muuta ajateltavaa mutta ei se tietenkään surua poista ja ei me voida ymmärtää sitä surua mitä äiti kokee juuri nyt. Onneksi olen saanut äitini takaisin. Iskän kans sovinto on liian myöhäistä ja sitä kadun.

Iskä oli omanlainen persoonansa mutta sisimmissä minä tiedän, että iskä rakasti minua yhtä lailla kun siskoani Hannaa. Iskälle siinä oli sulateltavaa vain äitiä enemmän. Vuosien ajan asiat on mutkistunut eikä me saatu niitä enää selvitettyä.

——
Korjaan Afrikan tähteä pöydältä pois, että päästään syömään. Minulla ainakin alkaa olemaan jo todella kova nälkä. "Ilmotti, että ei tuu syömään" tuo mies sanoo kun tulee tarjotin kädessään takaisin ulos ja laskee sen sitten terassin pöydälle.

Huokaisen syvään sekä alan kattamaan pöytää, että me pääsisimme syömään. Voi teinit kun he osaavat olla haastavia. En tosiaankaan tiedä, että mikä sillä pojalla oikein on. Kuukautisista ei voi olla kyse kun kyseessä on poika mutta mene ja tiedä.

Joel on asetellut kaikki grillaamansa ruot astioille ja pääsemme viimeinkin syömään. Vatsani murisee jo sen verran, että vatsani alkaa olemaan kipeä kun on niin kova nälkä. Puhelimeni värähtää taskussani ja se on Julia, joka vastasi viestiini.

Joel röyhtäisee kesken ruokailun ja vilkaisen tuota tuimasti sekä pudistelen päätäni. Vuosien saatossa Joel kyllä on oppinut tietämään, että minä en pidä kun ruokapöydässä sikaillaan. Sisältä kuuluu kova kolahdus. Nousen nopeasti ylös.

——