Family Life (2) || Aleksi x Joel

19.

Joel

Kävelen unisena meidän narisevat portaat alas sekä suuntaan heti ensimmäiseksi keittiöön. Aleksi on jo herännyt vaikka kuvittelin, että heti aamusta meillä olisi ollut makuuhuoneen puolella hommia.

Pannulla on jo jäähtynyt munakas sekä pöydällä on muutama leipä. "Huomenta rakas" Aleksi sanoo ja on nenä kiinni tietokoneen ruudussa. Kiedon kädet tuon miehen ympärille ja suukotan kaulaa.

Aleksi kääntää päätänsä ja huitoo kädellään minua lopettamaan. "Ota siitä aamupalaa" tuo mutisee ja vilkaisen pannulla olevaa munakasta, joka ei minua houkuttele eikä kyllä nuo kuivat leivätkään.

Huokaisen syvään ja otan astiakaapista juomalasin sekä täytän sen viileällä vedellä. Tuo nousee ylös ja kulauttaa loput kahvista kurkustansa alas. Seuraan katseellani vain tuon miehen touhuja.

Niin olisi tuossa kahvipannussa vielä kahvia jäljellä mutta se on seisonut siinä vähintään parikin tuntia.
"Lähen nyt" tuo sanoo ja suukottaa poskeani ennen kun hän lähtee eteistä kohti. Huokaisen.

Tiedän, että tänään Aleksi menee äidillensä sillä on tarkoitus suunnitella isänsä hautajaisia. Meillä olisi ollut hyvin aikaa pitää hauskaa. Siirryn olohuoneen puolelle ja edes Nipsua ei näy mailla halmeilla.

Rojahdan sohvalle ja huokaisen syvään kun kotona on hiljaista. Olen tottunut siihen, että aina on joku, joka pitää meteliä. Voi niitä aikoja kun lapset olivat pieniä ja leikkivät olohuoneen lattialla.

——
Puen eteisessä lenkkivaatteita päälleni kun Kaspian tallustelee portaat alas ja haukottelee. Hän mutisee huomenet ja suuntaa sitten keittiöön. Poika on aina ollut aamu-uninen. Nipsu tulee myös alas.

Laitan hiukseni vielä nutturalle niin ne eivät valuisi silmille kesken lenkin. Avaan oven ja lähden saman tien juoksemaan. Lenkki on hyvä tapa purkaa omia ajatuksia mutta Aleksi pyörii mielessäni.

Hän ei koskaan ole vältellyt minua ja en tiedä, että miksi tuo nyt tekee sitä. Mieleeni muistuu kuitenki yksi kerta kun Aleksi vältteli minua mutta sekin oli turhaa sillä olin huomannut kyllä, että miksi.

Juoksen läheisessä puistossa mutta pysähdyn kun alkaa hengästyttämään. Nojaan polviini ja tasailen hengistystä. Juoksin ehkä turhan lujaa mutta minä yritän vain purkaa paineita kun toisin ei voi.

Jatkan juoksemista kun kerran lenkin aloitin enkä ala luovuttamaan kesken kaiken. Kierrän lenkin ja lähden sitten takaisin kotia kohti. Ensin suuntaan suihkuun sillä haisen kamalalle hielle.

Kaivan avaimet taskusta ja astelen kodin sekaiseen eteiseen. Huokaisen syvään kun kukaan meistä ole jaksanut edes imuroida. "Vittu" mutisen kun astun pienen kiven päälle. Nyt saa riittää sotku.

En ole ehtinyt edes hikisiä lenkkivaatteita riisumaa kun alan raivosiivoamaan. Imuroin ensimmäiseksi eteisen ja sitten olohuoneen. Käännyn ja huomaan kun keittiö näyttää vielä sotkuisemmalta.

——
Laitoin vielä pesukoneen pyörimään mutta nyt mä suuntaan suihkuun. Hiki valuu selkääni pitkin eikä mikään ihme. Ensin aivan sairas lenkki sekä nopea ja intensiivinen raivosiivoaminen.

Riisun hikiset vaatteet pois päältäni sekä heitän ne pyykkikoriin. Kävelen suihkun alle ja avaan hanan. Lämmin vesi alkaa valua hikistä kehoa pitkin sekä suljen silmäni. Nyt tämä herra nauttii.

Nappaan suihkuhyllystä Hugo Bossin suihkugeelin ja pesen itseni. Samalla pesen hiukseni niin kelpaa taas kekkuloida puhtaana. Sammutan suihkun kun olen valmis ja kiedon pyyhkeen lanteilleni.

Astelen kylpyhuoneesta pois sekä lähden narisevia portaita yläkertaan. Otan vaatekaapista t-paidan ja collegehousut sekä tietysti puhtaat bokserit. Palaan takaisin alakertaan kun olen saanut puettua.

Suihkautan partavettä muutaman kerran ja nyt mä olen valmis. Toivottavasti Aleksi tulisi kohta kotiin.
Istahdan sohvalle sekä otan kaukosäätimen käteen.
"Iskä!" kuuluu meidän pojan huuto ylhäältä.

Ehdin avata television. "No mitä?" huudan ja ootan mitä pojalla on asiaa. "Missä se musta urheilukassi on? Se Adidaksen" Kaspian huutaa. Poika on tosiaa lähdössä huomenna rippileirille niin pakkaa.

Mietin hetken itsekin, että missä kassi mahtaa olla mutta sitten muistan. "Vaatehuoneen ekalla hyllyl tai sitten meidän makuuhuoneen kaapissa" sanon. Hetken kuluttua poika huutaa, että löytyi.

——
Kuulen kun auto ajaa pihaan ja se taitaa viimeinkin olla Aleksi. Vilkaisen kelloa ja hän on ollut vähintää neljä tuntia poissa. Miten hiton kauan hautajaisten suunnitteleminen voi oikein kestää?

Ulko-ovi aukeaa ja eteisestä alkaa kuulua lässytystä kun Nipsu tietenkin juoksi ovelle vastaan. Aleksi ja Nipsu tulevat peremmälle. Yllätyn kun Aleksi ei ees sano minulle mitään. Mikä nyt oikein on?

Meidän poika kävelee portaat alas ja tuolla on kasa tiskejä käsissään. Huokaisen kun olen juuri saanut laitettua astianpesukoneen pyörimään. "Mennään" Aleksi sanoo pojalle ja menee eteiseen.

Kurtistan kulmiani ja seuraan katseellani kun tuon miehen käytös on etäinen. Olenko tehnyt nyt jotain minkä takia Aleksi on tuollainen? Olin siivonnut ja käynyt suihkussa mutta tuo ei huomannut.

Kuulen kun Kaspian ja Aleksi keskustelevat eteisen suunnalla. He ovat menossa kaupasta ostamaan kai jotain Kaspianille rippileirille sekä samalla hakevat meidän tytön Porvoosta poikaystävänsä luota.

Ulko-ovi lyödään kiinni ja sama hiljaisuus, joka oli aamulla palaa kotiimme. Nyt myös Nipsu lähti eikä minua edes kysytty mukaan. Tuhahdan ärsytykseni takia. En minäkään sitten aio jäädä tänne.

Kävelen eteiseen sekä otan nahkatakkin naulakosta ja sujautan kengät jalkaan. Laitan kotiavaimet sekä kuulokkeet takin taskuun. On sitten junamatkalleni edes jotain tekemistä. Astun ovesta ulos.

——