Varastit sydämeni

Luku 8 - Ajatukset muualle

Olin tyttöjen kanssa keskiviikkona kaupungilla koulun jälkeen. He halusivat auttaa mua saamaan mut ajattelemaan jotakin muuta edes hetkeksi. Tiesin, että suru helpottaisi ajan myötä, ja se oli jo alkanut helpottamaan jonkin verran. 

Menimme Espresso Houseen, missä tilasin suklaamuffinin ja karamellikaakaon. Sandra otti samanlaisen. Odette osti itselleen täytetyn croissantin, kun taas Moona tyytyi latteen ja mustikkapiiraan palaseen. Istuimme ikkunan vieressä olevan pöydän ääreen ja aloimme syömään, kun tilauksemme tulivat. 

"Haluttaisiko sua lähteä yksiin bileisiin, Edla? Ne järjestetään yhen mun tutun kotona", Moona tiedusteli. 

"Ei varmaan ole oikea aika-", Odette huolestui.

"Kyllä mä oon biletuulella. Siellä ainakin saan mun ajatukset muualle tästä paskasta, mitä joudun käsitteleen", keskeytin hänet ja tungin suklaamuffinin rippeet suuhuni, pyyhkien sen jälkeen suupieleni servettiin.

"No, mennään sitten jo", brunette hoputti, kun kaikki olivat syöneet.

Kävimme Kampin vessassa laittautumassa, minkä jälkeen lähdimme kiireesti harppomaan kohti bilepaikkaa. Bileet järjestettiin vaaleankeltaisen kerrostalon yhdessä asunnossa. Oven läpi kuului Chase Atlanticsen Friends. Astuimme sisään, kun ovi avattiin. Asunto oli täynnä nuoria, jotka ryyppäsivät ja keinahtelivat musiikin tahtiin. Punatukkainen tyttö antoi sylitanssia jollekin pojalle. Muutamat nuoret tupakoivat parvekkeella. Musiikki käännettiin kovemmalle. 

Tartuin muovimukiin, johon oli kaadettu valmiiksi boolia. Ystäväni joivat myös. Annoin musiikin hukuttaa synkät ajatukseni samalla, kun aloin liikuttaa lanteitani. En ollut koskaan ennen tanssinut, mutta ainahan kannatti kokeilla. Sandra innostui myös tanssimaan. Moona etsi katseellaan jotakuta. Odette lähestyi yhdellä sohvista istuvaa Attea. 

"Saisko olla sylitanssi?" hän kysyi pojalta.

Atte tuijotti häntä hämillään, kun hän istui tämän syliin ja alkoi liikuttamaan vartaloaan musiikin tahtiin. 

"Okei, tota villiä puolta en tiennyt bestiksestäni", Sandra totesi nauraen.

Odette virnisti, nojautuen lähemmäs. Hän painoi huulensa Aten huulille. Poika asetti kätensä tytön lanteille ja veti tämän lähemmäs. Suudelma syveni syvenemistään. Romanttista. Osaisinpa itsekin tehdä noin jollekin pojalle. 

(Varoitus! Seksuaalista ahdistelua)

Join illan aikana varmaan ainakin kuusi mukillista boolia lisää. Ennen pitkää olin humalassa. Lähdin hortoilemaan rappukäytävään ystävieni huomaamatta. Hoipertelin portaat alas ja sieltä menin kadulle. Kadulla kuitenkin joku nuorehko mies lähestyi mua, tarttui muhun ja painoi mut seinää vasten.

"Sähän se vasta kuuma pakkaus oot", mies leperteli ja kopeloi mua. 

Yritin työntää hänet kauemmas, mutta hän oli vahvempi. Olin kaiken lisäksi aika voimaton juonnin jäljiltä. Tunsin, kuinka hän kouri rintojani ja yritti tunkea toista kättään housujeni sisään. Yhtäkkiä mies vain kaatui maahan, kun joku kolkkasi hänet. En nähnyt mitenkään tarkimmin, mutta sen verran näin, että kykenin erottamaan Mikael Salmelan jokin kova esine kädessään. 

"Ooksä kunnossa?" hän kysyi huolestuneena. 

Mutisin jotain, mutta en kyennyt antamaan selkeää vastausta. Mua heikotti ja oksetti - ja mähän myös oksensin siihen kadulle. En voinut sille mitään. 

"Hitto, vien sut meille lepäämään", Mikael totesi.

***

Mulla oli aivan hirveä olo herätessäni. Kampesin itseni pystyyn ja katselin ympärilleni. En ollut kotona - tämä ei ollut huoneeni. Näin yöpöydän päällä tarjottimellisen aamupalaa, jonka vieressä oli lappu, jossa luki: "Edlalle." Tajusin vasta nyt, missä olin. Olin Salmeloilla, ja tämän täytyi olla Mikaelin huone. Huoneessa oli sängyn lisäksi vaatekaappi, Play Station 5 (ja muita pelihärveleitä, joista en ymmärtänyt mitään), kokovartalopeili, led-valot katonrajassa ja oma pieni televisio. 

Vedin tarjottimen syliini ja aloin mutustamaan avokadoleipiä, varoen murustamatta sänkyä. Välillä otin hörpyn lasillisesta appelsiinimehua. 

"Ai, ootkin jo hereillä", Mikael astui ovesta. "Voitko jo paremmin vai heikottaaks edelleen?" hän uteli. 

"Vähän paremmin, kiitti. Mitä tapahtu? Miten mä päädyin tänne?" kysyin kummastuneena ja hotkaisin avokadoleipäni. 

Mikael selitti jutun juurta jaksain ja kertoi, että oli myös tehnyt rikosilmoituksen miehestä. Hän oli antanut poliiseille kuvan tuosta kuvottavasta idiootista ja asiaa oltiin selvittämässä. Mutta kaikki oli nyt hyvin, eikä mulla ollut enää mitään hätää - paitsi, että vanhempani eivät tienneet, missä olin. He olivat varmasti huolesta suunniltaan. Kaivoin kännykkäni esiin ja kuten arvasin, olin saanut monta viestiä ja soittopyyntöä. Kirjoitin heti äidille viestin, jossa kerroin menneeni Sandralle yöksi, mutta olin vain unohtanut ilmoittaa asiasta. En halunnut vaivata häntä eilisellä ahdistelukokemuksella, kun se kerran oli jo hoidossa ja miestä rangaistaisiin pian. 

"Haluuks jäädä meille vielä hetkeks vai onks sulla kiire kotiin?" Mikael kysyi istahtaessaan sängylle. 

"Jään mieluusti. En oo vielä siinä kunnossa, että voisin mennä kotiin", vastasin juotuani mehun loppuun. "En haluu vanhempieni tietävän, että olin kännissä."

"Ymmärrän, en mäkään haluaisi. Äiti ja iskä luottavat muhun ja siihen, etten tee tyhmyyksiä", Mikael totesi. "Mut kyllä mä oon pari kertaa juonut itseni aika pahaankin kaatokänniin. En vaan oo kertonu siitä heille, koska en haluu huutoja niskaani."

"Ai sunko vanhemmat muka huutaisivat? Nehän on tosi lempeitä."

Hän pyöräytti silmiään, mutta hymyili sitten. "No joo, onhan ne", hän hymähti. 

Kun olin paremmassa kunnossa, menimme pelaamaan biljardia niin kuin ensimmäisellä kerralla, kun vierailin täällä. Pelasimme ainakin viisi peliä, ja mä voitin tuurilla jokaisen. Tuurista tässä nimittäin oli kyse, koska olin ihan surkea biliksessä - ellei vastustajani sitten antanut mun tarkoituksella voittaa. 

Vilkaisin uima-altaalle päin. Mikael huomasi sen.

"Viimenen altaassa on mätämuna", hän hihkaisi ja ryntäsi allaalle, hypäten vaatteet päällä veteen. 

Nauroin ja juoksin hänen peräänsä. Mitä väliä sillä oli, jos kastuin? Oli parempi pitää hauskaa kuin olla tylsimys, eikö vain? Vettä roiskui kaikkialle sukeltaessani altaaseen. Vesi oli vilpoisaa ja virkisti mua sopivasti. Vaatteeni kastuivat aivan läpimäriksi, mutta nautin siitä. En jaksanut välittää siitä sen kummemmin. 

Mikael katseli mua hetken, mutta roiskutti sitten vettä päälleni, aloittaen vesisodan. Jatkoin nauramista samalla, kun hyökkäsin pojan kimppuun. Hän oli kuitenkin vahvempi ja tunsin, miten mut nostettiin ylös ja paiskattiin sitten takaisin veteen. Vesisota vei ajatukseni kokonaan pois kaikesta muusta, enkä ajatellut koko tuona aikana sisartani. Mikael todella pystyi temmata minut pois todellisuudesta. 

(Kirjoittaja melkein pisti nää kaks suutelemaan tässä vaiheessa, mutta enpäs sittenkään. Ei voida edetä niin nopeesti, joten saatte toistaiseksi vielä odottaa.)