Varastit sydämeni

Luku 16 - Maastoreissu

Olimme olleet Italiassa muutaman viikon, ihan vain rentoutuneet täysin rinnoin. Palasimme eilen Roomasta, jossa olimme käyneet parin päivän ajan.

Marika ja Sakari olivat lähteneet rannalle, mutta me emme jaksaneet mennä mukaan. Sen sijaan makoilimme sängyllä ja katsoimme läppäriltä Stranger Thingsiä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun katsoin tuota ohjelmaa ja olin aivan koukussa. Lempihahmoni oli Steve Harrington, koska hän on hyvännäköinen, vaikka muuten onkin aika kusipää. Mikael tosin vakuutti, että hänestä tulisi seuraavilla kausilla aivan mahtava hahmo.

Kun olimme saaneet ensimmäisen kauden katsottua, Mikael sulki läppärin kannen ja kääntyi puoleeni.

"Mitäs tehtäs seuraavaks?" hän uteli ja leikki hiuksillani. "Haluuks lähtee ratsastamaan maastoon?"

"Täh? Onks se mahollista?" kysyin hämmästyneenä.

"Joo, on! Meiän tutulla, Federicolla on hevosia ja me saadaan kuulemma vapaasti käydä ratsastamassa niillä. Äiti ja isä auttoi sitä joskus vaikeessa tilanteessa, ja toi oli yks monista vastapalveluksista", tuo selitti.

"No todellakin mennään!" hihkaisin innoissani ja nousin ylös.

Federicon maatilalle oli matkaa parisen kilometriä, joten pääsimme sinne pikaisesti pyörillä. Odotin ulkona, kun Mikael kävi talossa ilmoittamassa miehelle lainaavamme kahta hevosta. Katselin ympärilleni. Tilalla oli paljon pinta-alaa. Kivisiä tallirakennuksia oli ainakin kolme ja laidunalueita viisi. Kauempana laitumella näkyi kuusi hevosta - tummanruskeita ja mustia.

Poika ystäväni palasi pian, otti kädestäni kiinni ja johdatti minut lähimpään talliin. Hän otti riimun käteensä ja haki yhdestä pilttuusta lumenvalkoisen hevosen. Hän sitoi sen odottamaan varustamista. Sitten hän haki vielä tummanruskean, mustaharjaisen hevosen.

"Kumman haluut? Valkoinen on Aurelia ja tumma Amara", Mikael esitteli.

"Ei mul oo välii."

"No ota Aurelia, sitä on helpompi hallita, jos ei oo ratsastanu paljoo."

"Sopii", nyökkäsin ja aloin harjaamaan valkoista tammaa.

Kun olin harjannut loppuun ja putsannut kaviot, varustin Aurelian Mikaelin avulla. Saatuamme kaiken valmiiksi, talutimme hevoset ulos. Poikaystäväni neuvoi vielä suurin piirtein, miten hevosta hallittiin. Koetin painaa päähäni jokaisen ohjeen.

Nousimme hevosten selkään ja lähdimme käynnillä kohti läheistä metsätietä. Aurelia käveli rauhallisesti Amaran vierellä, enkä horjunut ollenkaan, vaikka olin pelännyt menettäväni tasapainon heti.

"No, mitäs oot tykänny Italiasta muru?" Mikael kysyi edetessämme tietä pitkin syvemmälle metsään.

"Siis oon ihan rakastunu", vastasin hymyillen. "Oon eläny unelmaa."

"Kiva kuulla", hän naurahti.

Vartin kuluttua Mikael kiihdytti Amaran raviin, mutta mun ei tarvinnut tehdä mitään, kun Aurelia itsestään lähti seuraamaan toista hevosta ravissa. Aloin keventämään niin hyvin kuin osasin, Mikaelin esimerkin mukaan.

Saavuimme keskelle kauniita, vihertäviä niittyjä. Ravasimme niiden halki tuulenvireen leyhyttäessä kasvojamme. Kauniit maisemat vilahtelivat ohitsemme. Oloni oli vapaa.

Illan tullen palasimme takaisin Federicon tilalle ja veimme hevoset takaisin omiin pilttuisiinsa.

"Mitäs pidit?" Mikael kysyi haroessaan hiuksiaan. Hitto, miten hyvältä hän näyttikään.

"Oli ihan hemmetin upee kokemus", totesin suudellessani hänen poskeaan. "Kiitti, kun toit mut tänne."

"Eipä mitään, arvelinkin et viihtyisit", hän nyökkäsi punan kohotessa hänen poskilleen.

"Ja nyt sit asunnolle, vai?"

"Juu, niin mä suunnittelin."

***

Taas oli vierähtänyt jonkin verran aikaa. Olimme kaikki neljä syömässä kanasalaattia ulkopöydän ääressä, kun yhtäkkiä Sakarin puhelin soi. Hän siirtyi sivummalle ja vastasi. Kun puhelu loppui, mies kääntyi huolestuneena meidän puoleemme.

"Äiti on joutunut sairaalaan. Hän on aika pahassa kunnossa", Sakari kertoi vakavana. "Hän ei ehkä elä enää pitkään, ja toivoisi meidän tulevan häntä tapaamaan vielä viimeisen kerran."

"Onko mummi kuolemanvaarassa?" Mikael ihmetteli.

Sakarin nyökättyä, Marika nousi ylös ja ilmoitti lähtevämme mahdollisimman pian takaisin Suomeen.

Niimpä vielä samaisena iltana olimme lentomatkalla kotiin. Istuin hiljaa, koska en tiennyt miten reagoida. Mikael käveli ympyrää edessäni huokaillen raskaasti. Muutamia kyyneliä vieri hänen poskillaan.

"Rakas, tuu tänne", sanoin lohduttavasti ja tarjosin halia.

Mikael sulkeutui käsivarsieni suojiin ja itki entistä enemmän. Silittelin hänen pehmeitä hiuksiaan ja koetin rohkaista häntä ajattelemaan, että hänen mumminsa varmasti selviäisi tästä. Se ei tosin tuntunut auttavan, joten päädyin vain rutistamaan häntä tiukemmin.

Suomeen saavuttuamme, lähdimme taksilla kiireesti sairaalalle. Siellä jäin odotustilaan istumaan, kun Salmelat menivät tapaamaan Sakarin äitiä. Odotellessani soitin Sandralle ja kerroin koko tilanteen.

"Kerro mun puolesta Mikaelille tsemppii", hän toivotti. "Muuten, nyt ku oot Suomes nii haluisiks lähtee mökille tai jonnekki?"

Harkitsin asiaa hetken, mutta sitten vastasin: "Ois mukava tulla, mut porukat varmaan lähtee suviseuroihin ja haluisin ehkä mennä mukaan nyt kun tääl kerran oon. Siel on ihan mukavaa."

"Aa joo, no mut pidä kivaa! Nähään sitte joskus toiste", hän totesi. "Moikka!"

"Pidä säkin hauskaa, moikka!"

Seuraavaksi soitin äidille kertoakseni tulevani kotiin tänään. Selitin hänellekin jutun ja kysyin sitten, milloin olemme lähdössä suvareihin. Kuulemma keskiviikkona ja lähtisimme vasta maanantaina kotiin. Jes! On ihan parasta olla siellä pitkään.

"Äiti, oiskohan Mikaelin mahollista lähteä mukaan, jos se haluu tulla?"

"Eiköhän se onnistu. Kyllä teltassa ainakin on tilaa nukkua", äiti tokaisi. "Mukava, kun haluut edelleen käydä suviseuroissa ja kiva, jos tuo Mikaelkin sinne tulisi. Mummo ja vaari ovatkin jo kyselleet, millon pääsisivät tapaamaan sun poikaystävän."

Liikutuin aikalailla. Isovanhempaniko haluavat edelleen tavata mua, vaikka oonkin epäuskovainen? He ovat niin ihania. Haluavat vieläpä tavata Mikaelin!

"No nyt Mikaelin on kyl pakko lähtee mukaan", naurahdin kepeästi.

Myöhemmin sinä päivänä kysyin, lähtisikö poikaystäväni suviseuroihin perheemme kanssa ja hän suostui mielellään. Ylihuomenna sitten lähdettäisiin kohti Kauhavaa, jossa ne tänä vuonna järjestettäisiin.