Varastit sydämeni

Luku 59 - Mun tyttö

(Edlan näkökulma)

Olin käynyt jo ainakin viidessä eri hääpukupuodissa, mutta vieläkään en ollut löytänyt sitä oikeaa mekkoa. Huokaisin pettyneesti astuttuani kaupasta ulos raikkaaseen ulkoilmaan. Moona ja Sandra seurasivat perässäni.

"Mitä jos käytäis tässä välissä jäätelöllä? Sä oot tauon tarpeessa", Sandra ehdotti.

"Ei kai tässä muutakaan voi", vastasin olkapäitäni kohauttaen.

"Tiiän yhen uuden jätskibaarin. Se on tässä ihan lähellä", Moona selitti alkaessaan johdattaa meitä kaduilla risteilevien ihmisjoukkojen lomitse.

Pääsimme pian jäätelöbaarille, jonka teemavärit olivat valkoinen ja vaaleanpunainen. Ostin itselleni valkosuklaamarenkipallon, jonka päällinen oli koristeltu vaahtokarkeilla sekä mansikkakastikkeella. Sandra valitsi mansikkalakritsijäätelön. Moona päätyi ostamaan kirsikkavaniljapallon kinuskikastikkeella ja sydänkarkeilla.

Istuimme pöydän ääreen syömään annoksiamme. Aurinko paistoi lämmittävästi, vaikka syksy olikin jo pitkällä.

Kesken ruokailumme pitkä, vaaleahiuksinen ja vihreäsilmäinen poika lähestyi pöytäämme. Hänellä oli leveä, ystävällinen hymy huulillaan. Hän nojautui lähemmäs, katsoen mua suoraan silmiin.

"Hei, prinsessa", hän tervehti virnistäen. "Aattelin, että oot söpö. Saisinks sun numeron? Nimeni on muuten Aaron."

"Ei se oikeen käy, katsos kun mulla on jo poikaystävä ja oon menossa kohta sen kanssa naimisiin", vastasin mahdollisimman kohteliaasti.

"On vai? En kyllä näe häntä missään", Aaron hymähti ja sipaisi käsivarttani.

"Käännyhän ympäri, vitun lääppijä, niin näet", Mikael ilmaantui paikalle kuin tilauksesta.

Edessäni oleva poika kääntyi hitaasti ympäri, nostaen kätensä ilmaan antautumisen merkiksi.

"Okei, sori, jätkä", hän muljautti silmiään. "Näkyillään, babygirl."

Aaron oli juuri aikomassa lähteä muualle, kun kihlattuni paiskasi hänet maahan ja alkoi runnella hänen kasvojaan. Poika pisti vastaan.

Sandra, Moona ja baarissa työskentelevä nainen tuijottivat tappelevaa kaksikkoa järkyttyneinä. He eivät tienneet mitä tehdä, enkä liiemmin minäkään, mutta pakko jotain oli yrittää.

"Rakas, lopeta toi. Ei se oo sen arvosta. Joku voi soittaa poliisit", sanoin Mikaelille, joka ei kuitenkaan tehnyt kuten sanoin.

"Mä en lopeta ennen kuin tää paskiainen on pelkkää murskattua luuta."

"Toi on hulluu", tartuin poikaystäväni hihaan ja vetäisin hänet kauemmas. Ei hän mua tietenkään olisi lyönyt. "Anna olla, käyttäydy kuten aikuset."

Aaron kömpi ylös, mulkaisi Mikaelia ja paineli sitten ulos jäätelöbaarista.

"Me lähetään nyt mun luo. Jatketaan myöhemmin, tytöt", totesin ystävilleni, jotka nyökkäsivät hyväksymisen merkiksi.

Puoliksi kiskoin poikaystäväni bussiin, jolla pääsimme asunnolleni. Paiskasin kotioven kiinni ja käännyin sitten katsomaan tuota poikaa, joka oli ristinyt käsivartensa rinnalleen.

"Mitä toi nyt oli?!" vahingossa huusin, vaikkei tarkoitukseni ollutkaan.

"Suoritin vaan velvollisuuteni. Mun kuuluu suojella sua tollasilta limasilta seksihulluilta", hän vastasi itsekin ääntään korottaen.

"Suojellako? Sun pitäisi osata hillitä ittes ja käyttäytyä fiksusti. Miks sun täytyy heti alkaa hakkaamaan jotain viatonta jätkää?"

"Ai nytkö hän on viaton?" tuo toinen kyseenalaisti silmät suurina. "Viattomuuttako on se, ettei hyväksy tietoa siitä, että sulla on poikaystävä ja vaan koettaa jatkaa flirttailua? Ootko sä kiinnostunut siitä hyypiöstä?"

"En todellakaan ole, mutta sun ei pitäisi hermostua niin nopeesti. Ei Aaron mitään kovin pahaa tehnyt", vastasin päätäni pudistellen.

"Nytkö sä kutsut sitä vittu omalla nimellään? Miksi sä puolustat jotain ahistelijaa? Etkö sä nimenomaan halua, että sun tuleva miehes suojelee sua tollasilta äijiltä?"

"Haluun, että suojelet, mutta sun ei tarvitse olla väkivaltainen. Muuten kaikki luulee, että oon yhessä jonkun hullun kanssa."

"Hulluuttako se on? Mikä sua vaivaa? Haluan vaan sun parasta, enkä halu, että sulle käy samalla tavalla kuin mun veljeni kanssa kävi", Mikael sanoi.

"Ihan sama, mä en pysty tähän just nyt", mutisin ärtyneesti ja menin makuuhuoneeseeni, lukiten oven perässäni.

"Miksi sä olet jonkun Ostarin Aaronin puolella? Vastaa mulle, Edla! Tykkäätkö sä siitä? Oliko se sun mielestä komea? Haluatko sä edes olla mun kanssa?" hän huusi koputtaessaan oveen.

Pyöräytin silmiäni ja avasin oven, katsoen häntä suoraan silmiin. En kuitenkaan sanonut mitään, koska en jaksanut käsitellä tätä asiaa sen enempää tänään. Kurottauduin vain kietomaan käteni hänen kaulansa ympärille, suudellen sitten häntä suoraan huulille.

Mikael pyöräytti silmiään, mutta vastasi sitten suudelmaan kiihkeästi. Ennen pitkää kaaduimme sängylle, mä itseasiassa päälle tällä kertaa. Mä halusin saada hänet unohtamaan kaiken tuon äskeisen, joten hän saisi kunnon kohtelun. Apua, kuulostipa tyhmältä.