Varastit sydämeni

Luku 12 - Benjamin

Kiertelin ympäri vanhaakaupunkia yhdessä Mikaelin kanssa. Olimme käyneet muutamassa matkamuistopuodissa, mutta enimmäkseen olimme vain kävelleet. Ostin tuoreita mansikoita eräästä torikojusta ja tarjosin myös matkakumppanilleni. Hän otti marjan hyvillä mielin vastaan. 

Kun olimme nähneet tarpeeksi, suuntasimme kauppakeskukseen shoppailemaan. Mä menin vaatekauppoihin, mutta Mikael päätti käväistä jossain koru- ja kelloliikkeessä. Hän halusi kuulemma ostaa uuden rannekellon itselleen. 

Sovitin ylleni erilaisia vaatteita. Tarvitsin uusia asuja kesälle, koska en halunnut kulkea samoissa vanhoissa rytkyissä. Okei, olivat vaatteeni ihan käyttökelpoisia, mutta halusin silti jotain uutta. Päädyin ostamaan aika paljonkin kaikkea: kesäleninkejä, erilaisia toppeja, muutamat uudet farkut, joitakin hameita, ja lierihattu. Ostin myös uudet, tummansinivalkoraidalliset bikinit, jotka olivat melko paljastavat.

"Edla, säkin oot täällä!" Odette ilmestyi kulman takaa miettiessäni, minne menisin seuraavaksi. 

"Joo, arvaa mitä? Olin just vohveleilla ja kävelyllä Mikaelin kaa. Nyt se meni käymään jossain kellokaupassa", selitin innostuneena.

"Eikä!? Toi on hyvä merkki", ystäväni riemuitsi. 

"Mistäs täällä puhutaan?" Atte tuli luoksemme muutama ostoskassi käsissään. 

"Tyttöjen juttuja, mut et sä ymmärtäis kuitenkaan, muru", Odette vastasi hymyillen ja pörrötti poikaystävänsä kiharoita. 

"Mä ymmärrän enemmän kuin uskotkaan", poika tokaisi silmäänsä vinkaten. "Esimerkiks tiiän, millasesta seksistä tytöt tykkää. Odette, mä tiiän kyllä mitä sä luet Wattpadissa. Voin tehä sulle silleen, mitä ne fiktiiviset hahmot tekee tyttöystävilleen."

"Atte, turpa kii!" ystäväni punastui korviaan myöten. 

"Saatte hoitaa kyl noi hommat jossain muualla. Meiän hotellihuoneeseen et tuu", totesin nauraen tuolle pojalle. 

"Juu juu."

Kaksikon lähtiessä, menin etsimään Mikaelia, joka oli ollut poissa yllättävän pitkään. Vaikka kuinka etsin ja etsin, en löytänyt häntä. Laitoin hänelle viestin, että palasin jo hotellille, koska olin uupunut. 

Hotellihuoneessa rojahdin vuoteelleni ja suljin silmäni. Nukahdin siihen sitten muutamaksi tunniksi, ellen jopa pidemmäksi aikaa. 

***

Heräsin myöhemmin tuona iltapäivänä oven koputukseen. Kömmin ylös ja menin avaamaan oven. Siellä seisoi Benjamin, joka syöksyi samantien sisään ennen kuin ehdin kysyä, miksi hän oli täällä. Suljin oven ja käännyin kummastuneena pojan puoleen. 

"Öö..mitä vittuu, Benjamin?" kysyin kulmat koholla. 

"Anna mä selitän", hän henkäisi. "Sun kaveri, Moona, seuraa mua ihan koko ajan. Yritin vaan päästä turvaan siltä. Se yrittää flirttailla mun kaa ja viittaa petipuuhiin puheissaan. Se saa mut aika epämukavaks, koska..no, mä en oo kiinnostunut siitä."

Tuijotin häntä silmiäni räpyttäen. "Miks sä mulle tästä valitat? Sanoisit sille suoraan, ettet tykkää siitä. Ei se muuten lopeta koskaan", vastasin. 

"Mä...en yksinkertasesti tiiä miten muotoilisin sen silleen, etten satuta sitä. Moona vaikuttaa siltä, että se murtaa multa niskat, jos kieltäydyn seksistä sen kanssa", Benjamin selitti hengittäen syvään. 

"Ei se sua tapa, hiton idiootti", nauroin.

"Ehkä ei, mut en vaan uskalla kertoo sille. Voisiks sä puhuu sille?"

"Voi hemmetti sun kanssa, mut okei."

"Kiitti, Edla."

Benjamin istui sängylleni ja joi juomapullostaan vettä. Hän kantoi pulloa usein mukanaan, mutta en tiedä miksi. Päätin udella häneltä, miksi hän ei ollut kiinnostunut Moonasta. Moona oli varmaan seksikkäin ja itsevarmin tyttö, ja usein jätkät pitivät hänestä. Oli kummallista, ettei tuo futispelaaja ollut kiinnostunut niin kuumasta pakkauksesta. No, okei, ei kaikki aina pitäneet kipakkaluonteisista ihmisistä. 

"No tota...", Benjamin aloitti mutisten. "Edla, mä oon homo."

Suuni loksahti auki. Okei, tuota en kyllä ollut odottanut kuulevani. Hän ei..näyttänyt homoseksuaaliselta. MITÄ VITTUU, EDLA? Ei noin voi sanoa. Kuka hiton paskiainen sä oot? "Ei näyttänyt homolta". Näyttääkö ne muka joltain tietynlaiselta? No ei!

"Aaa...onneks olkoon - siis siitä, että uskalsit tulla mulle ulos kaapista", änkytin kiusaantuneena. En ollut varma, miten mun olisi kuulunut reagoida. En ollut ennen tavannut muita kuin heteroita, enkä ollut edes kiinnittänyt aiheeseen paljon huomiota. "No, onkos sulla joku tietty jätkä, jota kattelet?"

"Ei oikeestaan vielä", Benjamin vastasi ja hörppäsi vettä. "Mut kiitti, kun suhtaudut muhun positiivisesti."

"Ei mulla ois ees syytä suhtautua suhun negatiivisesti."

Keskustelimme hetken, mutta sitten pojan oli lähdettävä syömään iltaruokaa, koska hänellä oli nälkä. Mä sen sijaan soitin Moonalle, että hän tulisi käymään hotellihuoneessani. Kun hän hetken päästä tuli, kerroin hänelle, mitä Benjamin oli mulle tunnustanut. Hän oli vähän loukkaantunut siitä, että oli tullut torjutuksi, mutta toisaalta syy oli ymmärrettävä. Jos syy olisi ollut jokin muu kuin homoseksuaalisuus, hän olisi ollut raivoissaan. Moona oli vähän hassu, mutta silti tosi rakas. 

(Sori, että tästä tuli niin lyhyt luku)