Varastit sydämeni

Luku 26 - Lukio

(Tosiaan, olin kirjottanu jotain 300 sanaa siitä, miten näillä alkoi lukio, mutta Wattpad heitti mut ulos, hävittäen koko tekstin. Meni moti, enkä jaksa kirjottaa samaa uusiks. Siispä lukio on jo näillä lapsosilla alkanut. En muista mitä oon aiemmin päättäny, mut kaikki noista meni samaan lukioon. Samalla ns. luokalla on Edlan kanssa Mikael, Atte ja Odette. Loput on toisella luokal. Huom! En tiiä lukiosysteemeistä mitään, nii en luultavasti kauheen paljoo kerro itse koulutoiminnasta.)

Lukio oli pyrähtänyt hyvin käyntiin ja musta tunneilla oli ihan mukavaa. Suurin osa opettajista oli kivoja, mutta matikanope Raimo Virtanen oli hieman pelottava ja tiukka. Ryhmänohjaajani Sari Lahtinen sen sijaan oli ihan paras. Hän oli ystävällinen, pitkä ja liikunnallinen nainen. Vapaa-ajallaan hän lenkkeili, harrasti erilaisia lajeja ja kävi teattereissa ystäviensä kanssa silloin, kun ei urheillut.

Viikonloppu oli ohi, maanantai koitti. Pukeuduin valkoisiin suoriin housuihin, vaaleansinivalkoraidalliseen kauluspaitaan, valkoisiin tennareihin ja kultasankaisiin silmälaseihin (vain lookin vuoksi, en oikeasti niitä tarvinnut.)

Aamutoimet tehtyäni menin eteiseen ja pistin mustavihreän moottoripyöräkypärän päähäni. Olin hankkinut sen pari viikkoa sitten. Mikael haki mut joka päivä kouluun uudella, mustalla motskarillaan. Atellakin oli upouusi moottoripyörä, mutta sininen. Hänen kyydissään Odette usein tuli.

"Et kai joutunut oottaan hirveen kauaa?" Mikael kysyi kurvatessaan pihaamme.

"Ehen, tulin just äsken tähän ulos", vastasin kavutessani istumaan hänen taakseen.

"No hyvä, ei kun vaan menoks!"

Kaahasimme Helsingin liikenteen läpi tiilisen rakennuksen pihaan. Nousimme parkkipaikalla kyydistä ja kävelimme käsikkäin lukion sisälle. Kävin hakemassa kaapistani ensimmäisen tunnin kirjat - Mikael kävi noutamassa omansa. Meillä oli ensimmäisenä äidinkieltä.

Olimme viimeiset tunnille saapujat, mutta emme suinkaan olleet myöhässä. Luokallamme oli meidän, Aten ja Odeten lisäksi kaksitoista muuta.

Aada: löysiin vaatteisiin pukeutuva blondi tyttö, jonka hiekanvaaleat hiukset ulottuivat olkapäille.

Eveliina: 160 senttinen tyttö polkkatukan ja suloisen hymyn kera.

Pinja: aina villapaitoihin pukeutuva melko pitkä tyttö, jolla oli silkkiseltä näyttävät tummat hiukset ja kauniit siniharmaat silmät.

Lola: puoliksi suomalainen, puoliksi korelainen ystävällinen tyttö. Hän tykkäsi pukeutua ns. tomboy-tyyliin.

Fiona: Tällä tyttösellä oli punertavat kiharat, joista osa oli värjätty blondeiksi. Hänellä oli pitkät ripset ja pisamien peittämät kasvot.

Leticia: oliivi-ihoinen tyttö mustilla kiharoilla. Poskissa hymykuopat.

Oscar: Poika, jonka leukalinjalla voisi leikata vaikka mitä. Lyhyet laineikkaat hiukset, väriltään lähes mustat.

Eerik: tummanruskeat, hieman kasvot peittävät hiukset, lumoavat silmät ja melko pitkä.

Henri: vaaleat sotkuiset hiukset omaava poika, jolla oli aina jotain punaista päällä. Toivottavasti ei sentään ole red flag.

Sebastian: mallimaisen komea poika, luokkamme pisin, 185 cm. Blondit hiukset, kimmeltävät siniset silmät ja kaikin puolin kauniit kasvot.

Carlos: brunette, paljon treenaava poika. Juuri Moonan tyyppiä.

Matias: puolipitkät ruskeat hiukset omaava jätkä, jonka hymy oli kenties maailman kaunein. Hymykuopatkin hänellä oli.

Äidinkielen opettaja Tomppa, oikealta nimeltään Tomas, kertoi meille vuoden ensimmäisen projektin. Täytyi lukea vapaavalintainen romaani ja tehdä siitä vähintään kolmen sivun mittainen kirja-analyysi.