Varastit sydämeni

Luku 19 - Suviseurat (osa 2)

Kävelin Mikaelin kanssa aamuvarhain (yllättävää) käsikkäin kohti jäätelökioskia, joihin jonotti monia ihmisiä tällaisena kuumana kesäpäivänä. Lämpöä oli ainakin 25 astetta.

Tapasimme jäätelöjonoissa sovitusti riparilaiseni. Alvar alkoi heti keskustelemaan poikaystäväni kanssa lätkästä ja hetken päästä Tommi ja Aleksikin liittyivät tuohon keskusteluun. Me tytöt sen sijaan aloimme lörpöttämään vähän kaikenlaisesta, aihe vaihtui suurin piirtein joka toinen minuutti.

"Mä katoin muuten sun IG-kuvii sieltä Italiasta. Minkä miljonäärin kaa sä seurustelet, ku lähit sinne sun poikaystävän kaa?" Roosa nauroi.

"No, sanotaan vaikka näin, että sen vanhemmat on hyvätuloisia. Ne pyys mut mukaan", vastasin hymyillen. "Olin itekki ihan shokis, että onks tää jotain unta. Meiän piti oikeesti olla siellä melkein koko kesä, mut sitte tapahtu yks juttu ja meiän piti palata Suomeen. Niimpä me sitten tultiin Mikaelin kaa tänne."

"Olihan se kyllä hyvä päätös. Suvareis on aina mukavaa", Pihla totesi.

"Niin on, ja ihana, kun tyypit ottaa mut hyvin vastaan", sanoin taas hymy huulillani.

"Kaikki susta pitää. Ei me ikinä voitais olla silleen, et 'hyi rutto miks Edla on tääl?'. Pikemminkin ollaan onnellisii, et edelleen jaksat lähtee tänne", Valeria huomautti.

Tuli meidän vuoromme ostaa jäätelöä. Mä valitsin Classicin kermatoffeen, vakkarijätskini täällä. Se on vaan niin hyvää. Mikael päätti ostaa vesimelonimehujäätelön.

Lähdimme porukalla etsimään hyvää paikkaa, missä istua. Sellainen löytyi lopulta juhlaportin läheisyydestä. Istuimme alas ja aloimme mussuttamaan jäätelöitämme.

Seuravieraita kulki koko ajan ohitsemme, puhuen milloin mistäkin. Noin kymmenen nuorta pelasi spikeä vähän kauempana meistä. Aleksi ilmoitti, että menisi kohta siihen mukaan ja kaikki halukkaat voisivat myös tulla.

"Unohin kokonaan kysyy, mut minne te pääsitte jatko-opiskelemaan?" kysyin annettuani jätskipaperin ja -tikun roskankerääjälle.

"Mä pääsin Jämsän opistoon musalinjalle!" Roosa ilmoitti heti innokkaasti.

"Mä kans, tosin lumalle", Valeria kertoi.

"Joo, mä tosiaan myös. Meen tekulle", Alvar sanoi.

"Onneks olkoon! Toivottavasti teille tulee hyvä vuosi siellä", onnittelin hymy huulillani.

"Mä en harmillisesti päässy opistoon, mut meen sit vaan lukioon. Onneks Susanna on siel mun kaa", Tommi vastasi.

"Entä minne te meette, Pihla ja Aleksi?" utelin noilta kahdelta.

"Meen amikseen tonne sähköalalle", äsken mainittu poika ilmoitti.

"Mä meen Ranuan opistoon köksälinjalle", Pihla sanoi.

Enempää en ehtinyt kysellä, kun noin puolet porukastamme säntäsi mukaan spike-peliin. Kysyin Mikaelilta, halusiko hän mennä mukaan, mutta hän valitti, ettei osannut sääntöjä. Kerroin hänelle suurin piirtein, miten peli toimii ja sitten menimme itsekkin mukaan.

Olin juuri joutunut spikessä keskelle, kun puhelimeni pärähti soimaan. Vastasin puheluun samalla, kun suojasin päätäni kädelläni, etten saisi lentopallosta liian kovaa tälliä suoraan päähäni. Puhelu tuli äidiltä ja hän kertoi, että he olivat juuri mummon ja vaarin kanssa.

"Okei, me tullaan heti", vastasin innoissani ja nousin ylös. Selitin muille, että meidän piti mennä ja lähdin sitten poikaystäväni kanssa kohti ravintolaa.

"Mua vähän jännittää", Mikael totesi hermostuneena.

"Älä huoli, muru. Mummo ja vaari pitävät susta varmasti. Eivät ne ala pitämään sulle mitään saarnaa siitä, kuinka seurustelu ei oo vielä kovin viisasta näin nuorena", nauroin ja tuuppasin häntä kyynärpäälläni kylkeen.

"Okei, okei", hän vastasi ja veti syvään henkeä. "Huhhuh, oon valmis."

Tulimme yhteen ruokapöydistä, jonka ääreen perheeni ja isovanhempani olivat kerääntyneet syömään panineita ja pizzoja.

"No sieltähän se mun rakas Edlani saapuu!" mummo huudahti ja sai voicecrackin. "Oijoi, ei pitäisi näin vanhan rouvan enää huutaa, mutta kyllä on mukava sinuukin nähä."

"Kiva nähä suakin, mummo", hymyilin iloisesti ja halasin häntä.

Vaari oli vähän ujompi miekkonen, mutta hän tervehti mua ja Mikaelia. Sitten hän jatkoi pizzansa syömistä ja pientä jutustelua isän kanssa.

"Tääkös on se sinun Mikaelis? Voi että miten komean miekkosen oot itelles löytäny", mummo puristi poikaystäväni kättä.

Mikael naurahti ja sanoi, että oli mukava tavata. Mummo alkoi heti selittämään meille jotain siitä, kuinka nuoret parit olivat aina niin suloisia. Hän myös kertoi hetkiä omasta nuoruudestaan, kun oli juuri alkanut seurustelemaan vaarin kanssa.

"Kyllä me kuulkaas useasti käytiin lettukesteillä naapurin Pirjo Suomalan luona. Hän kun niin tykkäsi meistä. Sitten me lähdimme siitä kävelylle maaseudulle auringonlaskun aikaan", mummo muisteli. "Tulkaapa tekin joskus meille lettuja syömään. Mummo valmistaa teille ison pinon räiskäleitä."

"Tullaan mielellämme, vai mitä Mikael?" käännyin poikaystäväni puoleen.

"Joo, todellakin! Vaikka heti näiden suviseurojen jälkeen", hän nyökytteli.

"Siinäpä vasta tulikin hyvä ehdotus. Oot sinä, Mikael kyllä viksu poika. Lähtekäähän meille niin pitkäksi aikaa kuin vain haluatte", mummo innostui.

"Voidaanko mennä, Edla?" Mikael uteli.

"Tietysti! Onhan se ookoo teillekkin?" kysyin äidiltä, joka nyökkäsi hymyillen.

"Menkää vaan. Pääsette vähän maaseudun rauhaan tuolta kaupungin melusta", hän tokaisi.

"Se on sitten sovittu. Ai että onpa mukava juttu!" mummo ilahtui.