Varastit sydämeni

Luku 5 - Salmelat

Olimme pelanneet muutaman erän biljardia ja juoneet tölkilliset Mountain Dew'tä. Samalla olimme keskustelleet tulevaisuuden suunnitelmistamme. Mikael oli hakenut yhteishaussa lukioon ja käytyään sen, hän lähtisi jonnekin opiskelemaan lentäjäksi. Mäkin olin hakenut lukioon - sattumalta juuri samaan kuin hän. (Kirjoittajan on myönnettävä, ettei muista mikä kuukausi nyt on, mutta sovitaan yhteishaun jo menneen.) Mä en ollut vielä varma, mitä halusin opiskella lukion jälkeen, mutta ehkä se selviäisi sitten. 

Kuulimme, kuinka ulko-ovi avattiin, joten menimme portaita ylös olohuoneeseen. Keittiöön asteli tyylikäs, laivastonsiniseen paitaan ja valkoisiin housuihin pukeutunut nainen. Hänellä oli kauniit, tummanruskeat hiukset, jotka olivat laineilla. Iho oli ruskeahko. 

Naisen perässä tuli mies, joka oli viimeisen päälle huoliteltu. Hänellä oli samanlainen leukalinja kuin Mikaelilla ja myös harmaat silmät. 

"Hei, kulta", rouva Salmela tervehti poikaansa ja jatkoi innostuneena: "Kukas tämä suloinen tyttö on? Onko meidän Mikemme viimein löytänyt kumppanin?"

Mikael punastui hieman. "Ei se ole mun tyttöystäväni - luokkakaveri vain. Me tultiin meille tekemään enkun esitelmää", hän selitti hermostuneena. 

"Oon Edla Korpiaho, hauska tavata. Teillä on aivan ihana koti", esittelin itseni, kehuen samalla Salmeloiden taloa, ja ojensin käteni.

"Kiitos, kultaseni. Itse olen tosiaan Marika Salmela, Mikaelin äiti", nainen kertoi hymyillen ja puristi kättäni. Herra Salmela ravisti myös kättäni ja esitteli itsensä Sakari Salmelaksi. 

Keskustelimme hetken ja kerroin Mikaelin vanhemmille vähän kaikenlaista itsestäni, sekä tietysti kyselin heiltä kysymyksiä milloin mihinkin aiheeseen liittyen. He vaikuttivat mahtavilta ja olivat mulle tosi ystävällisiä. Marika jo innoissaan pyysi mua jäämään päivälliselle, mutta jouduin kohteliaasti kieltäytymään, koska mun täytyisi lähteä kotiin. Kerroin kuitenkin, että Mikael oli jo aikaisemmin pyytänyt mua tulemaan joskus syömään. Sakari virnisti ja iski silmäänsä pojalleen, joka punastui taas. En voinut olla naurahtamatta.

Marika lupautui viemään mut kotiin, ettei mun tarvisi käyttää julkisia näin myöhään. Suostuin tarjoukseen ja seurasin häntä mustaan porscheen. Pistin turvavyön kiinni, vilkaisten sitten vielä kerran Salmeloiden taloa. 

"Kuule, Edla. Olet aina tervetullut meille", Marika aloitti peruuttaessaan pihasta. "Vaikutat hyväsydämiseltä ja kunnolliselta tytöltä. Kauniskin olet - en ole ikinä tavannut yhtä nättiä tyttöä."

"Kiitti, tuun mielelläni", vastasin hymyn levitessä huulilleni. "Sä ja Sakari vaikutatte tosi mahtavilta vanhemmilta."

"Sitä me yritämme olla. Mikael on meille hurjan rakas ja tärkeä."

"No, ootte onnistunut tehtävässä hyvin."

Marikan silmiin kihosi kyyneleet, mutta hän pyyhkäisi ne nopeasti pois. Hän vilkaisi mua taas, ja kertoi mussa olevan jotain erilaista muihin tyttöihin verrattuna. Olin rauhallinen ja hyväkäytöksinen niihin tyttöihin verrattuna, jotka joskus olivat henganneet Mikaelin kanssa. Hän lisäsi myös, että kukaan ei ollut ennen keskustellut yhtä mielellään hänen ja Sakarin kanssa. 

"Tota...toivottavasti et tuomitse, mut mä oon vanhoillislestadiolaisesta perheestä", tunnustin hiljaa ja tuijotin ikkunasta pihalle. 

"Miksi tuomitsisin? En tuomitse ketään uskon tai minkään muunkaan perusteella. Minulla ei ole ennakkoluuloja", Marika vastasi. "Voin vakuuttaa, että myöskään Mike ei tuomitse sua, jos sille joskus kerrot."

"Hyvä kuulla. Tosi helpottavaa kuulla tämmöstä, kun yleensä ihmiset vaan olettavat typeryyksiä ja haukkuvat, vaikka eivät oikeesti tiiä meistä mitään. Googleenkin on kirjotettu semmosta roskaa, että varmaan yli puolet ei oo totta."

"Oon pahoillani, että joudut käymään läpi tuollaista. Mutta muista, että meillä Salmeloilla ei ole mitään sua vastaan. Vaikka me emme uskokaan samalla tavalla kuin sä, niin emme vihaa sua", hän lohdutti ja kääntyi navigaattorin neuvomaan suuntaan. 

"Siitä uskosta...mä en oikein tiedä siitä. Mä en nykyisin käyttäydy samalla tavalla kuin muut lestadiolaiset, mutta teen sitä salassa. Me ei esimerkiksi käydä bileissä, mutta kävin niissä perjantaina. En ole edes varma, haluanko enää olla uskomassa, mutta pelkään asiasta kertomista vanhemmilleni", kerroin mietteliäänä. "Mua tavallaan kiehtoo ns. maailma ja maallinen meno. En tiiä ymmärrätkö tästä mitään, mutta maallisella menolla tarkotetaan just esimerkiksi bileitä, meikkaamista, musiikin kuuntelua..jne."

"Ymmärrän", Marika vastasi. "Tsemppiä kertomiseen. Musta olisi hyvä yrittää puhua tuosta vanhemmillesi. Tuskin he sua kuitenkaan satuttaisivat tai hylkäisivät kadulle. Uskon heidän rakastavan sua kuitenkin, mitä ikinä tapahtuukaan."

"Kiitos, toi oikeesti auttaa tosi paljon", totesin aidosti iloisena Marikan tuesta. 

"Eipä mitään", hän hymyili. "Taidetaan muuten olla perillä. Pyydän Mikaelia laittamaan sulle viestillä mun ja Sakarin puhelinnumerot, niin voit tarvittaessa soitella meille, jos tarvitset apua tai tukea jossakin - tai haluat ihan muuten vain puhua jonkun aikuisen kanssa."

"Kiitti, kerropa Sakarille, että hän on mainio tyyppi - te molemmat ootte."

"Kerron! Nuku hyvin, kultaseni."

"Samoin, ja kiitos kyydistä."