Varastit sydämeni

Luku 3 - Tote

Vedin syvään henkeä ja koputin ulko-oveen. Mua hermostutti, jalkani tärisivät. Yritin uskotella itselleni, ettei mitään pahaa tulisi sattumaan näissä bileissä, mutta tuloksetta. Bileisiin liittyi muutamia vaaroja - herään aamulla krapulassa jostain ojan pohjalta, joku raiskaa minut, joudun onnettomuuteen yrittäessäni tulla kännissä kotiin. Ei, nyt ei yliajatella ollenkaan. Ilta olisi varmasti turvallinen. Olihan täällä myös Moona, Sandra ja Odette.

Klaus tuli avaamaan oven. Hän tervehti mua ja päästi mut sisälle. Ripustin farkkutakkini puiseen naulakkoon, mennen sitten peremmälle. Musiikki pauhasi, jotkut nuoret tanssivat pöydän päällä. He olivat selkeästi humalassa ja pelkäsin heidän kaatuvan lattialle. Keittiösaarekkeella oli viskipulloja, mutta lisäksi myös jonkinlaista boolia. Punaisia muovimukeja lojui ympäriinsä. 

"Edla, sä tulit viimein!" Sandra hymyili huomatessaan mut. Hän oli toisten tyttöjen kanssa sohvalla.

"Joo, sori kun kesti", vastasin kävellessäni heidän luokse. "Järjestääks Klaus useinkin bileitä?" kysyin sitten.

Moona pyöritti hiussuortuvaa sormensa ympärille. "No, melkeen joka toinen viikonloppu", hän kertoi nyökäten. 

"Mahtavaa!" en tiennyt mitä muutakaan sanoa. 

Klaus tuli luoksemme Benjaminin, Aten ja Mikaelin kanssa. Benjamin ja Atte olivat myös luokallamme. Ensimmäiseksi mainittu oli mustahiuksinen futispelaaja vihreillä silmillä, toinen taas blondit kiharat omaava "cute guy". No se on totta, Atte on törkeän söpö ja hänen sinisiä silmiään voisi tuijotella tuntikausia. 

Katsahdin Mikaelia, joka käänsi nopeasti katseensa muualle. Oliko hän tuijotellut mua? Aivan tavallista Edla Korpiahoa, jossa ei ollut mitään erikoista? 

"Me aateltiin mennä yläkertaan pelaamaan totee", Klaus aloitti. "Tuutteks mukaan? Yläkerran jutut on tarkotettu vaan cooleimmille tyypeille."

Muut tytöt nyökkäsivät ja nousivat ylös, joten mä seurasin esimerkkiä. Menimme poikien perässä yläkertaan, jonne pääsi kierreportaita pitkin. Klaus johdatti meidät makuuhuoneeseensa, jossa oli erilaisia pelikonsoleita, muutama nojatuoli, leveä sänky ja ovi, joka johti yksityiselle parvekkeelle. 

Odette ja Moona varasivat heti nojatuolit, joten me muut tyydyimme istumaan lattialle. Mikael tuli istumaan viereeni, mutta varmisti vielä, että se oli okei. Nyökkäsin hymyillen ja siirsin sitten katseeni keskellä olevaan tyhjään pulloon, joka pistettiin pyörimään. Se osui Odeten kohdalle. 

"Okei, totuus vai tehtävä?", Klaus kysyi.

"Tehtävä."

"Mä keksin, soita sun eksälle ja sano, että sulla on sitä ikävä", Mikael sanoi ilkikurinen virne huulillaan. Hän oli niin hiton hyvännäköinen, että mä olisin voinut sulaa siihen paikkaan. 

Odette puri huultaan mietteliäänä, mutta suostui lopulta. Hän tarttui kännykkäänsä ja selasi yhteystietojaan löytääkseen eksänsä numeron. Samalla hän selitti tuon jätkän olevan joku Kristian, jonka kanssa oli ollut yhdessä neljä kuukautta. He olivat eronneet muutama kuukausi sitten.

Noin minuutin päästä Kristian lopulta vastasi puheluun. Odette laittoi kaiuttimen päälle, jotta me muutkin saisimme kuulla, mitä hänen ex-poikakaverinsa sanoisi. Musta tuntui vähän pahalta, koska tällaisten keskustelujen pitäisi olla kahdenkeskeisiä. Toki kyseessä on tehtävä, mutta silti. Jos mulla olisi eksä, en haluaisi kaikkien kuulevan mitä me puhutaan. Keskustelussa voitaisiin mainita yksityisiä asioita. 

"Mitä sä haluut?"

"Moi, ööö, mä oon miettinyt asioita aika pitkään ja oon nyt tajunnut, että mulla on ikävä sua", Odette aloitti aika vakuuttavalla äänensävyllä. "Mä kaipaan meiän leffailtoja ja..no kaikkea mitä me tehtiin yhessä."

"Älä kuule ämmä yhtään yritä. Olit mun kanssa vaan mun rahojen takii, mut oikeesti kattelit mun broidii - vieläpä panit sitä. Sitten jätit mut, koska niin 'oli parempi' meiän molempien kannalta. Oon kyllä ihan tyytyväinen, ettei enää tarvi tommosen huoran kanssa olla. Painu helvettiin", niine sanoineen Kristian lopetti puhelun. 

Me kaikki tuijotimme Odettea hämmästyneinä. Tyttö oli tulipunainen ja sopersi jotain: "Voidaanks vaan jatkaa pelii? En halu keskustella tästä."

Peli jatkui ja pullo osui kohdalleni. Valitsin myös tehtävän, mikä johti siihen, että Sandra määräsi mut istumaan Mikaelin syliin koko loppu pelin ajaksi. Voi hitto. Tunsin poskieni helottavan punaisina, enkä oikein tiennyt mihin suuntaan katsoa. Lopulta kuitenkin siirryin istumaan tuon vieressäni olevan jätkän syliin. Pojat naureskelivat hänelle, koska hän oli hermostunut. 

***
Myöhemmin illalla emme enää jaksaneet pelata totea, vaan palasimme alakertaan, missä oli täysi sekasorto. Roskia oli siellä täällä, verhot olivat revenneet, ja juomat olivat kaatuneet keittiön lattialle. Bilettäjät sen sijaan olivat jo kaikonneet, mitä en tosin ollut odottanut. 

Klaus huokaisi syvään ja alkoi keräämään roskia mustaan jätesäkkiin. Päätin auttaa häntä siivouksessa moppaamalla viskit ja boolit lattialta, sekä nakkaamalla muutamia muovimukeja säkkiin. 

"Mä jäisin mielelläni auttamaan urakassa, mut mun on pakko lähtee kotiin", Moona totesi huomattuaan, että hänen äitinsä oli yrittänyt soittaa hänelle kymmenen kertaa. 

"Joo, ei se mitään. Voitte te muut lähtee", Klaus totesi solmiessaan säkin kiinni. "Mä saan tän sotkun kyllä hoidettua. Edla, ei sunkaan tarvi jäädä tänne auttaan, ellet sitten ihan ite haluu."

"Voin mä jäädä. Ei se haittaa."

Kaikki muut olivat jo lähteneet, kun mä vielä autoin Klausia siivoamaan loputkin roskat. Kello oli lähempänä yhtätoista, mutta ei mulla ollut vielä kiire kotiin. Olin ennenkin tullut iltakylistä kotiin vasta joskus yhden aikoihin aamuyöllä, joten äiti ja isä eivät epäilisi mitään. 

Autoin ripustamaan uudet verhot verhotankoon, minkä jälkeen kaikki oli valmista. Klaus kiitti mua ja huikkasi hyvästit, minkä jälkeen menin pukemaan takin päälle ja lähdin ulos. Joku seisoi pihalla odottamassa, tupakkaa polttaen. 

"Mikael?" kohotin kulmiani hämmästyneenä.

"Joo, mä tässä. En voi antaa sun mennä yksin kotiin. Täällä on vaarallista", poika nyökkäsi ja pudotti tupakan vesilättäköön, joka oli syntynyt aiemmin, kun oli satanut hieman. 

"Aa, no kiitti", vastasin hymyillen ja kävelin bussipysäkille hänen kanssaan. "Mun täytyy mennä bussilla, mut jos tosiaan halut tulla mukaan, niin siitä vaan."

"Kyllä mä haluun."

Bussi saapui viiden minuutin kuluttua ja nousimme kyytiin. Näytimme kuljettajalle lippuja, jotka olimme ostaneet HSL-sovelluksella. Tämän jälkeen menimme linja-auton perälle istumaan. Meidän lisäksemme kyydissä oli pieni joukko nuoria, joista yksi pian lähestyi meitä. Hän tuli kysymään snäppiäni. 

"Lähe vittuun siitä", Mikael vastasi ennen kuin ehdin edes aukaista suutani. 

"Okei, okei, ei tarvii hikeentyä. En tienny, että oot ton poikaystävä", poika perääntyi ja palasi kavereidensa luokse. 

"Mikä tossa oli vikana? Vaikuttihan hän ihan mukavalta", käännyin vierustoverini puoleen kummastuneena. "Olisin mä voinut antaa mun snäpin sille."

"Tommoset idiootit vaan haluu panna sua tai kiristää sua lähettään niille nakukuvia", Mikael murahti ja vilkuili nuorten joukkoa varuillaan. "Luota muhun, mä tunnistan kyllä kunkin jätkän aikeet."

"Ookkei, no kiitos. Mun pysäkki on muuten seuraava", totesin painaessani stop-nappia ja noustessani ylös. "Nähään sitten maanantaina ja kiitti, kun tulit mun mukaan."

"Eipä mitään."