Varastit sydämeni

Luku 24 - Mökkeilyä

Istuin saunan lauteella ihan vasemmassa reunassa. Vieressäni istui Sandra, edessäni alemmalla lauteella Atte. Älkää hätääntykö, jokaisella meistä oli uikkarit päällä.

Klaus heitti reilusti vettä kiukaalle, koska hänen mukaansa kunnon suomalaiset kestävät kuumemmatkin löylyt. Sandra meni kippura-asentoon ja yritti selvästikin kestää vielä nämä löylyt ennen järveen menoa. Moona ja Odette ryntäsivät samantien vilvoittelemaan veteen.

"Oottakaa nyt meitäkin!" Atte huudahti ja juoksi laiturille, sukeltaen sieltä pää edellä järveen.

Sandra nousi ja lähti hänkin pulikoimaan. Klaus päätti säännätä tytön perään.

Olin juuri lähdössä, kun huomasinkin Benjaminin jäävän lauteille. Hän näytti aivan maansa myyneeltä, enkä ollut ennen nähnyt häntä tuollaisessa tilassa.

"Mikä on?" kysyin huolestuneena ja istuin pojan viereen.

"Ei täs mitään. Mee sä vaan uimaan", hän mutisi.

"Hei, ollaan ystävii. Sä voit kertoo mulle mistä vaan. Oon tääl sua varten", muistutin pehmeällä äänellä.

"Okei sitten. Muistathan, kun kerroin sulle olevani homo? No, nyt on sillä tavalla, että oon menny ihastumaan yhteen mun parhaista kavereista...siis Klausiin."

"Vou, oota, missä vaihees tää tapahtu? Tai silleen, millon sä oot siitä alkanu tykkään?"

"Kai mä oon aina ollu kiinnostunu siitä. Mut tajusin asian vasta pari viikkoa sitten."

"Aivan...", nyökkäsin hitaasti. "Ja miksi sua siis nyt harmittaa?"

"Klaus on ihastunu Sandraan", Benjamin vastasi huokaisten. "Ei se ikinä kattois mua romanttises mieles. Se on kaikista maailman heteroista heteroin."

"Älä puhu paskaa. Sä oot hiton mahtava ja komee jätkä. Ja jos Klaus ei sitä tajuu, niin se on vaan hitonmoinen kusipää."

"Mmh, niin kai."

"Nyt lähetään kyl uimaan", tokaisin pirteästi, saadakseni pojan paremmalle tuulelle.

"Ookkei, mennään sit", Benjamin kohautti olkiaan ja nousi.

Järvessä oli täysi meno päällä. Kaverimme olivat aloittaneet vesisodan, joka oli ilmeisesti pojat vastaan tytöt. Atte ja Klaus johtivat, vaikka olivatkin alivoimaisia. He olivat nimittäin onnistuneet painamaan Sandran ja Odeten pinnan alle - tietysti hukuttamatta heitä. Moona yritti epätoivoisesti räiskiä vettä heidän päälleen.

Vilkaisin Benjaminia, minkä jälkeen tuuppasin hänet salamannopeasti järveen, ettei hän ehtinyt tehdä mulle mitään.

"Edla!" hän rääkäisi ja yski vettä suustaan.

Nauroin makeasti ja hyppäsin sitten veteen. Ei mennyt kauaakaan, kun Benjamin sai mut jo kynsiinsä. Hän nosti mut ilmaan ja paiskasi mut sitten täysillä pinnan alle.

Vesisota jatkui suunnilleen vartin, minkä jälkeen Odette ehdotti, että menisimme tekemään ruokaa. Meidän muidenkin mielestä se oli hyvä idea, joten kuivasimme itsemme ja lähdimme yhdessä mökkiin.

Kaivoin esille tortillatarpeet ja aloin ensitöikseni paistamaan jauhelihaa. Muut laittoivat täytteet valmiiksi kulhoihin. Oli ananasta, kurkkua, paprikaa, salaattia, ranskankermaa, salsaa ja puolitettuja kirskikkatomaatteja.

Ruuan valmistuttua, istuimme ruokapöydän ääreen syömään.

"Pitäiskö tän jälkeen pistää notski tohon pihaan?" ehdotin nielaistuani epämääräisen kasan tortillaani.

"Kuulostaa hyvältä!" Sandra vastasi ja otti kulauksen limpparia.

"Siinä vois olla aika mukava kuunnella musaa ja pelata jotain", Moona yhtyi keskusteluun.

***

(Sori, taas Benjaminin näkökulmasta)

Toiset lähtivät sytyttämään nuotiota, mutta itse jäin sisälle makaamaan patjalleni ja selaamaan Instagramia. Tykkäsin Cristiano Ronaldon uusimmasta kuvasta. Sitten katselin loputonta meemien määrää.

"Mitä sä tääl sisällä synkistelet?" kuulin tutun äänen. Äänen, joka sai aina vatsani heittämään kärrynpyörää.

"En vaan jaksa vielä tulla ulos", totesin olkani kohauttaen ja haroin tummia hiuksiani.

"Okei, no haluks, että jään pitään sulle seuraa?" Klaus kysyi kulmiaan kohottaen.

"Jos vaan ite haluut-"

"Totta kai!"

Poika tuli makaamaan vierelleni patjalle ja katsoi kännykkääni. Hän naurahti jollekkin meemille. Suupieleni nykivät, yrittäen muodostaa hymyä huulilleni, mutta pakotin itseni olemaan tekemättä niin.

"Katos tota postausta. Mikaelin jääkiekkojoukkueel on peli lauantaina. Mennäänks kattoon, jos kamu vaan tulee kuntoon siihen mennessä?" Klaus ehdotti.

"No, mennään vaan!"

"Sori muuten siitä aiemmasta. Mä reagoin ehkä vähän tyhmästi, kun aloin heti puhumaan Sandrasta."

"Ööh...ei se mitään", heilautin kättäni huolettomasti. "Mut älä huoli, en mä... oo kiinnostunu kenestäkään täällä olevasta."

"Aa, okei. Hetkone broidi onks sulla muitakin naispuolisii kavereita kuin nää tytsyt täällä?" Klaus hämmästeli.

"E-eh, joo onhan mulla. On semmonen yks Britta - ollaan tunnettu aika pitkään, mut se ei asu täällä."

"Kerropa lisää. Onks se kuuma?"

"Onks kuumuus ainoo mikä sua kiinnostaa. Sekö sua kiinnostaa myös Sandrassa?"

"No ei tietenkään, mut kunhan utelin", hän vastasi.

"Okei", kohautin olkapäitäni. "Juu on se ihan hyvännäkönen. Lyhyet vaaleet kiharat, siniset silmät ja pukeutuu stereotyyppisesti naisellisiin vaatteisiin."

"Ohoh, semmosen tyttösen oot itelles löytänyt. Jos oisin sä, kertoisin kyl ehdottomasti tunteistani. Mieti nyt, mitä missaat jos päästät tommosen misun menemään."

"Lopeta tommonen, Klaus. Ei se mikään misu oo. Puhu nyt vähän kauniimmin tytöistä. Mieti, mitä Sandrakin tollasesta aattelis", tokaisin koppavasti.

"No sori, että mun kielenkäyttö nyt sattuu vahingossa olemaan kyseenalaista", Klaus pahoitteli.

Käännyin makaamaan selälleni, ristien käsivarteni niskani taakse. Ystäväni teki samoin, vilkaisten sitten mua.

"Onks sulla kuvaa tosta Britasta?" hän tiedusteli.

"Miks mä näyttäisin sulle kuvan mun ihastuksesta? Sähän yrittäisit mennä iskee sen, kun se on niin kaunis", pyöräytin silmiäni.

"No enkä yrittäis. Mulla on Sandra."

"Joo, no ei mulla oo kuvaa."

"Entä voitko kattoo, onks se lähettänyt sulle snäppiä?"

"Ei Britalla oo snäppiä, kun sen mielestä koko some on turhaa. Ei se koe tarvetta lähetellä kuvia muille tai julkasta jotain iigeessä", keksin nopeasti.

"Eikö sillä oo edes Whatsapp-proffakuvaa?" Klaus uteli hämmentyneenä.

Pudistin päätäni.

"Ihme nainen. Mut kivat sulle broidi."

(Pahoittelen et tulee niin paljon Benjaministä ja Klausista. Niille pitäs varmaan tehä joku oma minikirja tai jotain, jos alkaa tarina kertomaan liikaa niistä, vaikka tää kertoo Edlasta ja Mikaelista😂)