Varastit sydämeni

Luku 34 - Draamaa talon täydeltä

(Edlan näkökulma)

Oli taas hujahtanut jokusen aikaa - pari kuukautta itseasiassa. Kevät yritti kovasti tulla, mutta tämähän oli Suomi, joten loskakelit ja uusi lumi vaihtuivat vuoron perään suunnilleen yhtä nopeasti kuin Moona vaihtoi jätkäänsä.

Olin ihan jäässä seisoessani Moonan talon edessä. Mulla oli ylläni vaaleanpunainen minimekko ja lämmikkeenä ainoastaan joku kämäinen takki. Jalkojani paleli ihan hitosti.

"Tervetuloo, muru. Näitä bileitä sä et tuu unohtaan helpolla", Moona avasi oven ja halasi mua.

"No sun bileet on aina hulluimmat ja parhaat", vastasin nauraen ja ripustin takin naulakkoon.

Talossa haisi tupakalta ja voimakkailta parfyymeiltä. Volyymitaso oli niin korkea, etten meinannut kuulla edes omia ajatuksiani pauhaavan musiikin takia. Sandra tuli luokseni ja tyrkkäsi käteeni mukillisen kaljaa.

"Nyt otetaan ilo irti näistä bileistä", hän sanoi ja johdatti mut niin sanotulle tanssilattialle.

Tanssilattian yläpuolelle oli kiinnitetty diskopallo. Ihmiset tanssivat oikein olan takaa ja tuuppivat toisiaan vahingossa. Musiikki vaihtui ja nyt alkoi soimaan joku Britney Spearsin kappale - en tunnistanut mikä.

Aloin tanssimaan Sandran kanssa villisti, niin kauan kunnes mua alkoi hengästyttämään ja oli pakko lopettaa. Menin hakemaan toisen juoman, jääden sitten nojailemaan seinään.

"Mitäs tollanen hottis tääl yksin seisoo?" joku blondi poika kysyi tullessaan luokseni. "Haluuks lähtee tanssiin?"

"Mulla on poikaystävä, enkä muutenkaan haluis", töksäytin kylmästi.

"Missäs se jätkä on? En näe sitä", hän kuitenkin jatkoi.

"Hän on tässänäin", Mikael tuuppasi pojan kauemmas musta ja suuteli mua kiihkeästi suoraan huulille. Poika älysi viimein jättää mut rauhaan.

"Onneks tulit. Tommoset limanuljaskat on inhottavia", naurahdin poikaystäväni huulia vasten.

"Pitäähän mun suojella prinsessaani", hän kuiskasi korvaani ja alkoi suudella kaulaani.

Annoin katseeni kiertää sillä välin väkijoukossa. En voinut olla huomaamatta Attea ja Odettea, jotka tanssivat yhdessä. En tiedä, mistä nuo kaksi olivat puhuneet silloin pari kuukautta sitten, mutta jotenkin he olivat yhtäkkiä päätyneet takaisin yhteen. (Ai niin, ja Atte oli oppinut taas kävelemään kuukausi sitten.) Enhän mä ole oikeutettu tuomitsemaan, mutta ihmettelen kyllä, mitä vittua Atte tekee. Odette murskasi hänen sydämensä pieniksi palasiksi, ja on tytön syytä, että hän yritti tappaa itsensä. Sitten puff, kuin taikatemppuna Odette hommasi itsensä paikalle heti, kun tuo poika heräsi. Ja heti keskustelun jälkeen, Atte ilmoittaa heidän olevan taas yhdessä. Mitä hittoa oikeasti?

Atte oli vakuuttanut meille, että Odette oli muuttunut, eikä enää tekisi mitään tyhmää. Mutta jotenkin mä en vaan luottanut siihen tytsyyn enää pätkän vertaa. Hänelle oli niin helppoa lähteä jonkun Sebastianin matkaan tuosta vain. Mikä häntä muka estäisi tekemästä sitä uudestaan? Mistä Atte muka tiesi, että hän oli oikeasti muuttunut?

"Mikael, tuu äkkiä kattoon", joku poikaystäväni tuttu, mutta ei niin läheinen kaveri, juoksi luoksemme.

"Mitäs nyt, Eetu?" Mikael kurtisti kulmiaan vetäytyessään kauemmas musta.

"Sun- äh, sun pitää ite nähä tää."

Seurasin poikaystävääni ja Eetua ulos talosta. Mä älysin aika nopeasti Mikaelin jälkeen, mistä oli kyse. Joku kusipää oli ajanut autolla pihaan, suoraan päin hänen moottoripyöräänsä, joka oli nyt melko tuusannuuskana.

"Mitä vittuu? Tiiätkö, kuka tän teki?" poikaystäväni kysyi ja huomasin hänen olevan raivoissaan ihan ymmärrettävästä syystä.

"Joo, toi jätkä tuolla", Eetu nyökkäsi ja osoitti jotain vanhempaa jätkää, joka poltti sätkää talon nurkalla parin kaverinsa kanssa.

"Hei, sä vitun kusipää siellä!" Mikael huusi lähtiessään kävelemään poikaa kohti. "Saat maksaa tosta paskasta, minkä teit."

"Ai oliks se sun pyörä vai? Sori, bro. Ens kerralla ei kannata jättää sitä keskelle etupihaa", vanhempi poika nauraa räkätti.

"Kadut vielä", en tiennyt mitä poikaystäväni aikoi, mutta toivottavasti ei mitään kovin pahaa.

No. Olin väärässä. Mikael kävi pojan kimppuun, potkien ja hakaten tätä niin lujaa kuin jaloista ja nyrkeistä lähti. Tämä oli kuin suoraan jostain leffasta, sillä poikaystäväni tappeli kolmen jätkän kanssa samaan aikaan, mutta onnistui heti voittamaan ne autokuskin pari kaveria. Hän nimittäin tuuppasi heidät melkoisella kyydillä tiiliaitaa vasten. Toinen meni tajuttomaksi. Toinen lähti karkuun.

"Sä teit nyt kyllä ison virheen, sintti", se pääjehu eli autokuski uhkaili kompuroidessaan ylös. "Mun kimppuun ei olis kannattanut käydä."

"Todellakin kannatti. Sähän vaan puhut, muttet tee mitään konkreettista", Mikael nauroi motatessaan uudemman kerran jätkän kasvoja.

"Ai sä oot ihan tosissasi? No tapellaan sitten", poika virnisti ilkeästi ja paiskasi poikaystäväni talon seinää vasten, pidellen tätä kauluksesta. Hän veti taskustaan puukon ja toi sen ihan tuon toisen kurkkuun kiinni.

Henkäisin kauhistuneena. "Päästä se irti! Sun ei tarvitse maksaa korvauksia pyörästä, jos vaan päästät sen menemään", pyysin peloissani.

"Kuunteles muijaas, sintti. Hyväksyks sopimuksen ehdot?" se vanhempi poika murahti.

Mikael nyökkäsi ja pääsi vapaaksi. Ryntäsin halaamaan häntä.

"Mua pelotti, että toi satuttais sua", kuiskasin hänelle ja suutelin hänen huuliaan hellästi.

"No, onneks ei tehnyt niin. Mut harmittaa vaan ton pyörän takia, kun se oli ihan uus", hän vastasi.

"Sun henkes on kuitenkin sitä tärkeempi, eiks niin?"

"Oot kyllä oikeessa."

***

(Benjaminin näkökulma)

Bileet olivat täydessä vauhdissa. Mä istuin yhdellä sohvista samalla, kun joku tyttö antoi mulle sylitanssia. Joo, oon homo, mutta mä halusin pistää Klausin kärsimään. Se jätkä nimittäin tuijotti meitä kahta huoneen toisesta päästä kateellisena. Nautin tunteesta, kun aiheutin hänessä tuollaisen reaktion.

Tyttö upotti sormensa tummiin hiuksiini ja kumartui lähemmäs. Hän alkoi suutelemaan mua intohimoisesti, joten mä vastasin suudelmaan. Koko sen ajan katselin Klausia suoraan silmiin. Okei, muiden bilettäjien mielestä se saattoi olla cringeä (jos siis he edes katsoivat), mutta mä tykkäsin. Tykkäsin siitä ilmeestä, joka tuon jätkän kasvoilla oli.

Klaus ei kestänyt enempää, vaan lähti yläkertaan. Mä päätin hylätä tytön siihen paikkaan ja lähdin tyytyväisenä jätkän perään.

"Olikos mukava show, kaveri?" kutsuin häntä kaverikseni kiduttaakseni häntä vielä pahemmin.

"Ei vittu sun kanssas", hän murahti polttaessaan tupakkaa.

"Oliksä kateellinen? Miks ihmeessä? Ethän sä kuitenkaan ois tehnyt tollasta mun kanssa, kun en oo tyttö", sanoin virne huulillani.

Klausilla meni totaalisesti hermo muhun. Hän heitti tupakkansa läheisen vessan lavuaariin ja sammutti sen vedellä. Sitten hän palasi luokseni, painoi mut seinää vasten ja kumartui todella lähelle mua.

"Kyllä olisin tehny, ja nyt teenkin", hän tokaisi.

Suljin silmäni tuntiessani pehmeät, tupakanmakuiset huulet omillani. Vastasin suudelmaan halukkaasti. Klausia ei kiinnostanut, vaikka yläkerrassa olevat tai sinne kävelleet ihmiset tuijottivat. Hän vain ujutti kielensä suuhuni ja suuteli mua niin himokkaasti kuin vain osasi. Damn. Hetken päästä päätimme kuitenkin siirtyä vessaan (yllätyksekseni se oli erittäin puhdas) ja lukita oven. Seuraava puolituntinen oli elämäni ihanin, mutta sitä hetkeä en aio jakaa kanssanne.