I GUESS I'M IN LOVE ♡ ♡blindchannel♡

41🤍

OLLI
"MOI miks sä soitat
Kello 4 yöllä"
"Aurelialle tuli joku ja nyt Ollaan Lanssissa
Tulkaa heti Meikkuun
Kun pääsette laivalta"
"Mikä sillä on"
Huusin paniikissa. Olli lopetti puhelun sanomatta mitään. "Miks huuat" Joonas kysyi heräillessän. "Vittu Aurelialle on käyny jotain ja nyt ne on Ollin kaa matkalla Meikkuun. Mä en anna tätä itelleni anteeks jos sille käy jotain" huudan itkien paniikissa. "Mikä sillä on, kyl se selviää lähetään me suoraan meikkuun kun laiva pääsee satamaan" Joonas sanoo itsekkin paniikissa ja silittelee mun olkapäitä. "Vittu mä en tiiä mikä sillä on. Mä en haluu menettää mulle rakkainta MUN OMAA LASTA" huusin itkien tietäen tämän olevan myös vaikea paikka Joonakselle. "VITTU, ei tässä rauhallisena voi olla...kyllä se selviää" Tuo huusi huolestuneena ja aloitti itkun. Meidän rakas lapsemme,meidän auringon valomme makaa Ambulanssissa ja vanhemmat itkien toistensa syleissä.

Pakkasin tavaramme ja yritin nukkua. Huolestunut äiti, en saa unta pelkään menettäväni tyttäreni. Asiat ei oo hyvin jos on ambulanssilla lähetty sairaalalle. Miten juuri silloin kun me ollaan pois lähettyviltä. Kunhan Auri pysyy hengissä.

Heräsimme laivan pitäisi kohta olla satamassa. Joonas soitti Tommin hakemaan meijät satamasta. Onneksi laiva palaa Helsingin satamaan niin päästään nopeasti Meilahteen.

Huusin ihmis joukon takaa, jotka odottivat laivasta pois pääsyä "päästäänkö teijän ohi, meijän tytär joutu sairaalaan". Ihme ja kumma kun ihmiset väistivät.

Juoksimme ulos terminaalista ja etsimme Tommin. Kun tämän Olimme löytäneet lähdimme suoraan kohti meilahtea. Tommi sai meidät ajettua parkkipaikalle "Kiitos äärettömästi" sanoin ja annoin tuolle 20€.

Juoksimme kohti infoa. "Missä Aurelia Porko" huusin. "Emme voi kertoa jos en saa henkilöllisyyttäsi" Tuo ärsyttävän näköinen sairaanhoitaja sanoi. "Oon Aurelian äiti y/n porko ja tossa isä Joonas Porko, ja tossa henkkarit" huusin ja annoin ajokorttini. "Tehohuone 34" Tuo nainen sanoi. "VITTU vihdoin" huusin ja lähdin juoksemaan.

Näin huoneen ja pamahti sisään. "Hui saatava y/n" Olli sanoi. "Rakas äiti on ollu huolissaan" sanoin itkien tyttärelleni joka makasi happikoneet päällään. Aloin itkemään ja istuin penkille. "Iskä ja Äiti on täällä nyt" Joonas sanoi Aurelialle ja silitti Tuon jalkaa. "Y/n kaikki on hyvin. Aurelia on hengissä" Tuo lohdutti minua, halasi ja silitti. "Pelkään vaan pahinta" sanoin ja halasin tuota upeaa aviomiestäni.

Meidät häädettiin käytävään ja Olli kertoi meille mitä tapahtui. "Olin peitellyt aurelian mun sänkyyn ja mennyt ite vielä kattomaan telkkaria. Aurelialle ei ollu maistunu kaikki ihan normaalisti sinä päivänä. Menin sänkyyn ja tuo näytti hieman kalpealta, oletin kalpeuden tulevan valaistuksesta. Noin puol neljä Kuulin vaikeaa hengitystä ja oksentelua vierestäni. Sytytin valot ja näin oksennuksessa olevan verta. Soitin Lanssin ja lähdettiin heti alas. Kannoin aurelian lanssiin ja soitin teille"
"Mikä sillä voi olla, haluun mun tyttären tähän nyt" huusin itkukurkussa. "Y/n rauhotu kaikki selviää, muutkin meistä on paniikissa" Joonas rauhoitteli. "Mä käyn soittaa muut tänne" Olli sanoi.

Olli tuli takas "kaikki on matkalla Aleksi kuulemma sai jonkun paniikki kohtauksen". "Ei vittu oo ihmekkään" huusin ehkä turhankin ärsyyntyneenä. "Rakas tää on kaikille stressaava ja ahistava paikka mutta me pysytään rauhallisempina jos käyttäydytään hyvin kaikkia kohtaan" Joonas sanoi.

Jätkät saapuivat ja kyselivät siitä mitä oli tapahtunut muttei mekään tiedetty.
Brunette, pitkä, siro Lääkäri tuli meitä päin ja sanoi "Valitettavasti Aurelia....