I GUESS I'M IN LOVE ♡ ♡blindchannel♡

45

Hyvästelimme tuon. Laitoimme valkoisen liinan tuon päälle ja ruusuja. Saimme sairaalalta lyhdyt jotka päästäisimme ilmaan, kirjottaen joitain asioita niihin. Aloimme askarella. Kirjoitin lyhtyyni "Hyvästi Rakas, terveiset ja halit äidiltä. Taivaan kaunein enkeli. Lähdit luoltamme 4.4, toivotan sinulle mukavaa matkaa. Tavataan vielä". Joonas kirjoitti "Isän pikkuprinsessa, katon sua täältä, Rakkaudella Isä". Olli kirjoitti "Sedän rakkain kummityttö ja tärkein ihminen. Toivotan onnea sinne taivaaseen ja mulla tulee ikävä. Rakkaudella Olli". Aleksi kirjoitti "Olisin halunnut viettää vielä montavuotta yhdessä, mutta elämä on epäreilua. Toivotan sulle hyvää matkaa Aurelia. Toivottaen Aleksi". Joel kirjoitti "Toit meille iloa ja kaikki me ollaan oltu ylpeitä sun suorituksista. Elämässä saa rakkaita lähelle, mutta mikään ei ole ikuista. Lämpimin terveisin Joel, hyvää matkaa taivaaseen". Niko kirjoitti "toivoisin, että olisit pysynyt meidän kaikkien lähellä, mutta Jumala päätti elämäsi lyhyeen. Tarinat on kirjoitettu paperille ja sinun tarinaa ei kirjoitettu pidemmälle. Toivon sinulle kaikkea hyvää olet rakas enkä luopuisi susta ikinä, mutta niin piti tehdä. Rakkaudella Niko toivon sinulle kaikkea hyvää taivaan kaunein enkeli 4.4". Tommi kirjoitti "tyttö kaunis, pieni, mutta vahva. Isäsi ja äitisi näköinen ja mailman kaunein näky, eihän ihmekkään kun porko olet. Toivon sinulle kaikkea hyvää taivas on kaunis paikka ja sinä kuulut sinne. Rakkain terveisin Tommi, Aurelia Jael Porko 4.4"

Kävelimme katolle, laitoimme kameran kuvaamaan. Sytytimme lyhdyt, päästimme niistä itkien irti ja vilkutimme taivaalle, taivas oli tumman punainen ja kaunis. Tässä sitä ollaan toivottamassa taivaaseen kaunein tyttö joka olisi ansainnut elämän. Sitä ei voi sanoin kuvailla kuinka pahalta tämä tuntuu, menettää oma tytär. Jätkät peruivat keikkansa jaksamisensa takia. Katsoimme kuinka kauniit valolyhdyt leijuivat taivaalla. Nyt meidän tyttö on tuolla, kauneimmassa paratiisissa. Olin Joonaksen halissa ja mietin sitä, että nyt se kaikki on mennyttä, en enään koskaan saa halata mun tytärtä enkä toivottaa hyviä unia, auttaa läksyissä, tai olla läsnä.

Miksi elämä on näin epäreilua. Oon menettänyt mun äitin, isä on kamala, exä on hullu sekopää ja nyt menetin mun oman tyttären. En jaksa tätä. Soitettiin Joonaksen vanhemmille ja heille tämä oli paha järkytys. Ymmärrän sillä he menettivät lapsenlapsensa. Miten tätä elämää jaksaa kun ihmiset lähtevät. Rakkaus on kaunista ja onneksi sen saa kokea, mutta rakkaan menettäminen on kamalaa. Toivon tyttäreni olevan kaunein enkeli taivaalla ja tuolla on varmasti suuret ja kirkkaat siivet.

Kävelimme autolle, emme kukaan ollut kovin puheliaita. Joonas ja minä itkimme silmät irti päästä.

Tommi heitti meidät oven eteen. Kävelimme noita rappusia. Muistan vielä sen kun kävelin nämä rappuset ensimmäistä kertaa kun aurelia tuli kotiin, oli vähän eri fiilis kun nyt.

Avasin asuntomme oven ensimmäisenä näin Aurin ulkovaatteet, leluja ja kävelin suoraan aurelian huoneeseen. Menin makaamaan tuon sängylle ja siitä se alkoi kauhea itku. Joonas liittyi seuraani itkimme sylikkäin. Tiesimme molemmat, että lohduttaminen vain satuttaisi enenmän. Nukahdimme tuohon pieneen sänkyyn yhdessä.

Heräsin siihen kun aurinko paistoi silmään. Tuo kaunokainen on noussut taivaaseen. Taivas on pilvetön ja kirkas. Kävelin parvekkeelle ja vilkutin taivaalle, toivoin vain rakkaani näkevän vilkutukseni. Joonas käveli tärähtäneenä ilman paitaa parvekkeelle ja sanoi...