Necessary tragedies - Joel Hokka

Topstar

♡ Joel

"Pitäiskö sitä lähteä tänää johonki ulos?", Niko kysyi studion lattian johtokasaa selvitellessään. Mokoma kysyikin, kun emme olleet viimeisinä viikonloppuina muuta tehneetkään. Olimme saaneet vain viikkoa aikaisemmin julkaistua uuden albumimme, jonka vastaanotto oli ollut poikkeuksellisen hyvä. Sitä oltiin porukalla juhlittu jo pitkään, mutta nyt olisi syytä jatkaa vielä viimeviikkoista julkaisujuhlaa.

"Mä luulin, että se on oletus", Joonas naurahti huoneen toiselta puolelta tyhjä limupullo kädessään. Annoin katseeni valua ensin tuon kasvoihin ja sitten punaisella etiketillä varustettuun pulloon. Mut huomatessaan Joonas yritti heittää pullon muutaman metrin päässä olevaan roskasankoon, siinä kuitenkaan onnistumatta. "Luuseri. Ja aattelitko sä juoda tota tänään?", naurahdin. 

"No en. Sun ehkä jopa kannattaisi, niin ei tarvitsisi tällä kertaa kantaa sua himaan", Joonas vetäisi takaisin ja virnuilin miehelle. "Kai sä tajuut, että jos mä meen Topstarin tiskille tilaamaan jotain colaa jäillä, niin mut nauretaan sieltä pihalle", totesin ja näin sivusilmällä Nikon pään nousevan johtojen seasta.

"Hokka aiotsä juoda tänään jotain limua?", Niko huudahti tietämättä keskustelusta sen enempää. Huudon kuuli myös ulko-ovesta juuri sisäänastunut Olli, joka meinasi revetä liitoksistaan. "En vitussa", totesin pyöritellen silmiäni ja tuntien Joonaksen läpsäisyn takaraivossani. 

"Me ymmärretään sua muru kyllä. Jos sä päätät ottaa iisimm...", Joonas leperteli silitellen hiussuortuviani. "Haista Porko..", huudahdin ja käännyin ympäri miehen suuntaan, mutta tuo lähti juoksemaan karkuun, todeten Nikon takana olevan turvallista. Tällaista meillä oli aina, kun meno yltyi vähänkään väsyneemmäksi. 

"Anyway, otti Joel sitten limua tai kirkasta suoraan kurkusta alas  niin mennään kuitenkin. Tuutko sä Matela mukaan?", Niko sanoi ja nousi ylös. Jätkä oli kuin olikin saanut ikisilmukalla olleet johdot selviksi.

"En mä tiiä. Kai sitä vois. Onks Tommi viel pahasti flunssassa?", Olli kysyi ja istahti sohvanreunalle.

"Kai se on. Soitin sille aamulla ja ei meinannut äijästä lähteä ääntä", totesin nousten ylös mut mukaansa nielaisseelta sohvalta. Kiskaisin naulakossa roikkuvan takin ylleni ja annoin katseeni hetken levätä ikkunasta alastaittuvassa auringonlaskussa. Paljonko kello edes oli?

"Mennään me neljä sitte. Kato jos vaikka Hokkaki piristyis tosta sen limurällättelystä ja löytäis sieltä jonkun kivan tytön", Niko hymähti ja taputti meikäläistä olkapäälle. Tuhahdin vain huvittuneena. Eipä ollut paljon viimeisinpinä illanviettoina tyttöjä näkynyt, kun oltiin pidetty jätkien kanssa sen verran hauskaa. En mäkään ulkopuolisena siihen kyllä itseäni väliin tunkisi, pakko myöntää. 

Topstarin parkki-paikalle päästyämme ovella oli jo ruuhkaa. Se ei ollut mikään kaupunkin snobein baari, mutta ei mikään räkäläkään. Nuorison suosiossa se enimmäkseen oli, mutta ei ollut yksi tai kaksi kertaa, kun oltiin törmätty johonkin keski-iän ylittäneeseen pubiruusuporukkaan. Täältä ei yleensä löytänyt itselleen muuta kuin euron halvemmat juomat ja kovan krapulan seuraavaksi aamuksi.

"Mitä sä tilaat ekaksi?", Joonas myhäili kun kävelimme sisään tummanpuhuvaan yökerhoon. "Varmaan geeteen. Ei kai sitä nyt niin paljon tarvii miettiä", myhäilin ja Joonas nyökkäsi. "Mä tilaan meille. Mihin hittoon Moilanen ja Matela jäi?", tuo jatkoi yrittäen vilkuilla ympärilleen kuin olisi huolissaan kadonneesta perheenjäsenestä.
"Jäi varmaan pussailee narikalle", sanoin naurahtaen, mutta Joonaksella ajatus ei heti lyönyt läpi. Mies katsoi mua epäilevän ja samaan aikaan järkyttyneen näköisenä. "Oik..", se ehti sanoa suustaan ennenkuin läimäisin sitä kaverillisesti selkään. "Se oli läppä."

Siinä illassa en kohta enää muistanut kunnolla mitään keskusteluista, joita me oltiin käyty studiolla tai automatkalla baariin. Just nyt mulle merkkasi vain se, että sain puhua jollekkin samanhenkiselle jäbälle meidän uudesta albumista ja siitä, että meillä olisi muutaman viikon päästä ensimmäinen kerta, kun soitettaisiin Tavastialla pääesiintyjinä. "Siis onko teillä joku isokin bändi?", se kysyi ja yritti samalla googletella kaikkea mitä sanoin. Ehkä se luuli, että mulla oli värikynää vähän kertomuksissani mukana.
"Siis me lämpättiin esimerkiks just pari kuukautta takaperin Hollywood Undeadia jäähallilla! Etkö sä oo kuullu meistä?", kysyin silmät pullistuneena. Tyyppi pudisteli päätään. "Sori, mut en oo", se totesi. Niko oli puhunut tästä mulle, että vaikka meidän bändi kasvoi kokoajan ja päästiin soittamaan tosi siisteihin paikkoihin ja julkaistiin hyviä biisejä, niin kaikki ei silti tienneet meistä. Se söi mua sisältä.

Yhtäkkiä joku repäisi mua olkapäästä. Tyyppi oli mua selvästi vähän nuorempi, vaaleapiirteinen poika jolla oli pari kaveria mukanaan. Eivät ihan selviä hekään, koska poika ei saanut suustaan ensimmäiseen puoleen minuuttiin sanottua sanaakaan.

"Hei.. etkö sä oo Joel.. Joel Hokka?", poika kysyi pidellen toisessa kädessään jotain vaaleanpunaista juomaa, jota mä en koskaan ollut kokeillut. Pitäisikö sille ehdottaa seuraavaksi vehnäolutta? 

"Joo, oon mä.. ja sä oot?", kysyin naurahtaen ja siemaisin omasta lasistani pohjat. Poika katsoi minua, kuin olisi voittanut lotossa. "Hei! Joo. Mä oon Julius, mutta kutsu mua Julleksi.. tota, mulla ois sulle yks.. aivan helvetin hyvä.. ehdotus", poika sopersi ja mietin hetken, kuinka monta se oli ehtinyt jo ottaa. Mäkin haluisin olla jo tossa haipissa.

"No kerrohan Julle, mikä sulla on mielen päällä. Kuunteletko sä edes meidän biisejä?", totesin nauraen viitaten äsken tapaamaani tyyppiin. "En", poika totesi ennen kuin ehti edes kertoa ehdotustaan. "No mitä sitten?", kysyin ja kohotin kulmakarvojani. Pojan vieressä seisoskelevat tytöt puhuivat jo omiaan kovien valojen välkkyessä takana olevalla tanssilattialla.

"Mulla on yks tosi hyvä frendi, joka kuuntelee sun bändiä.. sillä oli vastaikään synttärit, niin jos me toteutettais sille pieni lahjus niin oisitko sä mukana?", poika sanoi ja kaivoi mustan nahkalompakkonsa takkinsa taskusta. "En mä nyt mitään yksityiskeikkaa ala täällä järjestelemään, jos sitä haluut", totesin nauraen. Olin jo lähtemässä takaisin tiskiä kohti etsimään jätkiä, mutta pojan kaivaessa ihan suhteettoman suuren rahatupon lompakostaan, silmäni pullistuivat.
"Hei, ei nyt mitään niin tylsää!", poika sanoi jo horjahtaen humaltuneena. "Voisitsä mennä vähä juttelee Alisalle tai jotain..", Julle horisi ja tarjosi mulle jo suurta nippua rahaa käteen. Mun moraali tuskin selvänä olisi kestänyt tällaista, mutta jo hyvässä hiprakassa olevana nuorena miehenä otin rahat mukisematta käteeni. Poika ei kuitenkaan antanut kaikkia, joten kohotin kysyvän katseeni uudestaan tuohon.

"Saat loput jos vaikka esität, että oot kiinnostunut siitä tai jotain", Julle nauroi ja sen vieressä ollut tyttö läpsäisi sitä. "Julle tohonko sä aiot osan sun isovaarin perintörahoista käyttää?", punatukkainen tyttö tuvasi. 
"No älä väitä nyt vastaan, me ei annettu Alisalle mitään kun sillä oli synttärit.. täytyyhän kaverille antaa synttärilahja", Julle tiuskaisi kaverilleen. "Otatko sä?", se jatkoi työntäen loppupinkkaa kohti mun kättä.

"Ok. Missä se teiän kaveri on?", kysyin nauraen. Jätkät ei uskoisi tätä, mä voisin tarjota vaikka koko loppuillan ja kaks seuraavaa. 

"Tuolla vasemmalla. Se on sellainen blondi...", Julle yritti selittää. Tutkailin vasenta nurkkaa, mutta blondeja naisoletettuja oli enemmän kuin sormilla pystyisi laskemaan.

"Se on toi tuolla", punatukkainen tyttö osoitti. Työnsin setelinipun taskuuni ja lähdin uuden juoman saattelemana askeltamaan tytön luokse.