Necessary tragedies - Joel Hokka

Mansikkaspritz

♡ Alisa

Minne ihmeeseen mun kaikki ystävät olikin yhtäkkiä kadonneet. Stiinaa ei ollut näkynyt jo tuntiin missään , mutta juuri vieressäni iltaa viettäneet Julius ja Minea olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen. Kaksikko oli hävinnyt näköpiiristäni sanaakaan sanomatta ja kun olin kääntänyt selkäni sanoakseni heille jotain, oli jäljelle jäänyt vain tyhjä tanssilattia ja laseista täyttynyt pöytä.

"Mihin hittoon ne nyt jäi..", totesin lähtien ottamaan askelia kohti baaritiskiä. Pian näin Minean punertavan hiuspallon tilan toisella puolella, mutta ennenkuin ehdin edes ottaa juoksuaskelta tuon luokse, pysäytti tieni pitkähkö nahkatakkiin sonnustaunut mies. Nostin katseeni tuon kasvoille, tunnistaen tuon sitten erään kuuntelemani bändin laulajaksi. Tai Juliuksen ja Stiinan mukaan olin ollut pakkomielteinen siitä asti, kun olin nähnyt yhtyeen suosikkibändini Amaranthen konsertissa vuosi sitten lämmittelijänä. Olimme automatkoilla kuunnelleet heidän kappaleitaan, joita Minea vihasi.

"Tota noin, moi" minua muutaman vuoden vanhempi mies tokaisi. Hän otti hörpyn juomastaan ja nojaili toisella kädellään korkeamman pöydän kaiteeseen. En ehtinyt saada kirjaintakaan suustani, kunnes mies jatkoi puhumistaan. "Sä tota..näytät nätiltä tänään", mies jatkoi ja tunsin punan nousevan kasvoilleni. Mitä ihmettä tapahtui?

"Kiitos", totesin hymyillen ja katsoin tuota suoraan silmiin. "Mä oon Alisa", kerroin hymyillen ja istahdin korkealle baarijakkaralle tuon eteen. Tiedostin tuon sinisten silmien käyvän minua läpi päästä varpaisiin ja muutama sekunti myöhemmin tuokin istuutui.

"Mä oon Joel", sinisilmä sanoi itsevarmasti ja siemaisi taas drinkkiään. 

"Sullahan on se.." ehdin sanoa ja miehen olemus kirkastui. "Mulla on joo bändi".

"Itseasiassa mä oon nähnyt teidät livenä, kun olitte lämppäämässä Amaranthea silloin kun ne oli kiertueella täällä!", totesin ehkä hiemankin liian innokkaasti. Stiina ei takuulla uskoisi tätä, jos kertoisin. Ehkä se näkisi, jos vain palaisi katoamisreissultaan pian.

"Oho, mahtavaa! Kai sä oot kuunnellu jo meidän uutta levyä?", Joel kysyi varmaan yhtä innokkaana kuin mäkin. En ollut unohtanut, että bändi oli julkaissut juuri viikko sitten uuden albumin. Olin kuunnellut sitä töissä aina, kun Leon silmä vältti.

"Joo. Mun lempparibiisi on My heart is a hurricane. Se on kyl hyvä! Ja on ne muutkin", kerroin hymyillen ja laskin tyhjän lasini alas pöydälle. Mietin edelleen, millä tuurilla olin tuon miehen kanssa samassa yökerhossa ja miksi juuri hän oli tullut puhumaan mulle. 

"Ihan huikeeta kuulla. Haluisitko sä uuden juoman? Mä voin tarjota", Joel kysyi. Tuo oli juonut myös oman drinkkinsä nopeasti, enkä epäillyt että se olisi ollut miehen tämän illan ensimmäinen. Itse olin juonut vasta pari, mutta en ehkä hakenut reissulta kovinkaan huonoa oloa. Nyökkäsin miehelle vastaukseksi ja lähdimme kävelemään kohti ruuhkaista baaritiskiä. Häkellyin, kun tunsin tuon tarttuneen toiseen käteeni lähtien viemään meitä ihmisaallokon läpi kohti baarimikkoa.

"Moikka. Mulle yks vehnäolut ja tälle superkauniille tytölle....", Joel aloitti ja käänsi katseensa minuun. Ihan kiva oletus, että en ottaisi samaa kuin hän. En ollut liiemmin oluen ystävä.

"Mä voisin ottaa yhen mansikkaspritzin", hymähdin ja näin sivusilmällä Joelin tuhahtavan huumorintajuisesti. "Se ei oo kovin vahva, mut on se hyvää", selitin miehelle ja sain juoman käteeni. Tuo ohjasi meidät sivulle sanomatta sanaakaan. 

"Kui sä oot muuten täällä yksin?", kysyin sitten ja tarkkailin ympärilleni. En ollut nähnyt yhtäkään ihmistä vielä tämän illan aikana, joka voisi olla Joelin seuralainen.

"On täällä neljä mun frendiä, mutta just nyt en osaa sanoa niiden tarkkaa olinpaikkaa", Joel naurahti ja otti huikan oluestaan. "Entä sä?", hän kysyi sitten heti tokaisunsa perään.

"Mä oon itseasiassa myös mun kavereiden kanssa, mutta ne teki jonkun ihmeellisen katoamistempun yhdessä vaiheessa. Olin juuri menossa niiden luokse, mutta sitten sä pysäytit mut", selitin. Huomasin Joelin olevan hetken hiljaa ja mietin jo, sanoinko jotakin väärin.

"Aa..Aika ihmeellistä niiltä", Joel sanoi hieman vaivaantuneesti ja otti suuremman kulauksen juomastaan. Tuo oli todennäköisesti vain ajatuksissaan. Kahdenkeskeisen hetkemme tuli keskeyttämään kuitenkin vaaleapiirteinen mies, jolla tuntui olevan puheensa määrän perusteella todella paljon asiaa.

"Moikka Joel! Kato, sä oot löytänyt jonkun tytön...Eiks Niko just kertonu sulle, että sun pitäisi löytää joku, että toi sun loputon stressi vähän pienisi ja...", Joonaksen suusta tuli sanoja kuin automaatista, kunnes Joel keskeytti humalaisen ystävänsä. "Joo Joonas, tuli selväksi. Tää on Alisa", Joel esitteli ja mietin taas, miten olin ajautunut tähän tilanteeseen.

"Moi Alisa, sähän oot onneksi blondi. Joel preferoi kyllä enemmän blondeja..", Joonas henkäisi ja pystyin haistamaan tuon vahvan alkoholin hajun. En halunnut edes tietää, missä kunnossa miehen muut ystävät olivat.
"Turpa kiinni Porko. Joo, ei tarvii sit välittää mitä kaikkea tää pikkuäijä päästää suustaan", Joel tuhahti huvittuneena ja sekoitti Joonaksen hiuksia.                                                                                              "No anteeksi vain herra Hokka, mutta siltä on nyt nää yhteiset vuodet näyttänyt", Joonas sanoi ja horjahti pahemmin. Joel otti ystävästään kiinni ja ohjasi tuon istumaan. "Kohta ois sun ehkä aika lähteä himaan", hän totesi vielä Joonaksen näyttäessä siltä, että voisi nukahtaa pehmeälle tuolilleen.

"Pitäisikö sun lähteä etsimään niitä sun ystäviä?", Joel kysyi piakoin ja tarttui mua käsivarresta. Mies veti minut lähelleen ja tunsin poskeani vasten tuon nahkatakin pinnan. "Joo...", vastasin hiljaa. Ehkä mun todella pitäisi, ne oli ehkä yhtä huolestuneita musta, kuin mä aikaisemmin niistä.

"Mä voin etsiä ne sun kanssa. Porko, pysy siinä", mies käski ja tarttui taas kädestäni kiinni. Tämä hetki oli ollut todella erikoinen, enkä olisi aamulla ehkä varma, olinko vain nähnyt jotakin omituista unta. Etsiskelimme tovin tanssilattialta ja sen ympäriltä, kunnes näin Juliuksen jonkun pojan kanssa istumassa. "Tuoll..", kuulin Joelin sanovan, mutta ehdin juuri tokaista hänen päälleen, että tuolla olisi yksi ystävistäni.

"Julle!", huudahdin kun saavuimme lähemmäs poikaa. Tuo irtaantui keskustelusta toisen miehen kanssa ja katsahti meihin. Julius oli todella humalassa, vaappuen kuin ruotsinlaivassa konsanaan. Hän tuijotti tyytyväisen näköisenä Joelia, siirtäen katseensa sitten minuun.

"Moi Alisa! Hei, mä juttelen Sebastianin kanssa vielä hetken ja tuun sitten. Minea ja Stiina on vissiin jossain tanssimassa!", poika huudahti ja katsoin tuota huvittuneena. Ilmeisesti hän oli löytänyt mieluisensa seuralaisen.

"Noh, nyt ne on löydetty", Joel sanoi jokseenkin helpottuneena. Hän tapitti silmillään kasvojani, siirtäen otsalleni eksyneen hiussuortuvan korvani taakse. Miehen läsnäolo tuntui hyvältä, vaikken normaalisti baarissa hengaisi näin kauaa jonkun tuntemattoman kanssa. Mutta eihän hän sinänsä ollut tuntematon, vaan erään suosikkiyhtyeeni jäsen. Edelleenkin tämä tuntui todella absurdilta. 

"Niinpä. Mutta kiitti sulle tästä", sanoin viitaten kädessäni lepäävään drinkkilasiin. Joel pudisti päätään huvittuneena. "Sut pitäisi opettaa juomaan jotain kunnollisia litkuja", hän tokaisi. "Tolla sä et saa muuta kuin pahan mielen siitä, ettei se nouse päähän".

"Ehkä mä joskus opin", sanoin virnistäen ja mies nauroi kevyesti. "Käytkö sä usein juhlimassa?", Joel kysyi.

"Joskus. Nyt oon ollut aika paljon töissä..", selitin. 

"Ehkä me törmätään sitten vielä. Vai haluaako kaunokainen mun numeron?", mies kysyi ja laski jälleen tyhjän lasinsa pöydälle.

"No, voithan sä sen antaa jos haluat", virnistin ja kaivoin puhelimeni esille. 

Voi jos tulevaisuuden minä olisikin tiennyt totuuden koko illan taustalla, olisin mieluustikin ollut ottamatta pari vapaapäivää ja paiskinut sämpylöitä oikein urakalla.