Necessary tragedies - Joel Hokka

Kukkaseppele

♡  Alisa - Mökkireissu luku 1.

Yritin kaikin voimin saada täyteenahdatun salikassini vetoketjua kiinni. Mökille pakkaamani vaatekokoelma taisi olla kaikkien maailman merkkien mukaan hieman liikaa, mutten suostunut jättämään enää tavaran tavaraakaan kotiin.

"Tarviitko kenties apua?", matala miesääni kysyi keittiöstä. Halusin saada vetoketjun kiinni itse hinnalla millä hyvänsä, joten vastasin vain murahtaen. 

"Älä viitti", tuo jatkoi ja kuulin askeleiden lähestyvän. Vedin laukun kiivaasti jalkojeni väliin painaen sitä kasaan, saaden vetoketjun luiskahtamaan vielä viimeiset kymmenen senttiä kiinni. Voitonriemu nousi kasvoilleni ja näytin kieltä Joelille. Stiinan suunnitteleman mökkireissun lähtöpäivä oli koittanut. Joel oli suostunut mukisematta mukaan, vaikka aistin pienen ujouden tuon käytöksessä. Toivoin kuitenkin, että tuolla synkkaisi hyvin ystävieni kanssa. Itseäni taas jännitti tuleva ajanvietto Jullen kanssa, jonka kanssa en ollut puhunut muutamaan viikkoon. Onneksi Stiina raahasi sinne muutamia omia ystäviään ja Joelin pyytämä Joonas oli poikkoillut viimeisen viikon, kun odotti reissua niin paljon.

"Mä kuitenkin kannan nää, vaikka sä yrittäisitkin olla tommonen itsenäisesti pärjäävä bosslady", Joel nauroi ja otti kantamuksemme käsivarsilleen. Pyörittelin silmiäni huvittuneena ja mies katsoi minua tiukasti.

"Sä vaan aina pyörittelet noita silmiäs", tuo huomautti pieni naurunpilke lauseessaan. Heilautin kättäni välinpitämättömänä ja painoin asuntoni oven kiinni. Kävin päähäni upotettua muistilistaa vielä mielessäni, ettei mikään kodinkone jäänyt päälle ja kiiruhdin rappuja alas saavuttaakseni jo edeltä menneen Joelin.

Sovittujen aikataulujen mukaan hakisimme Joonaksen muutaman korttelin päästä. Sen jälkeen olisi aika ottaa kyytiin Stiina. Naisella ei ollut omaa autoa saati korttia millä ajaa sellaista, joten hänen kyytipyyntönsä ei ollut tullut kovin suurena yllätyksenä. En tiennyt millä muut mökkeilijät saapuisivat paikalle, mutta itse olin mielissäni matkaseuralaisitani. Lisäksi Joel ja Stiina pääsisivät vihdoin tutustumaan toisiinsa.

"Jännittääkö sua?", epäilin ja Joel loi muhun toistamiseen tiukan katseen ja pyöritteli liioitellusti silmiään. Ei jäänyt epäselväksi, ketä se yritti matkia.

"No ei. Ja sähän oot puhunu pelkkää hyvää sun kamuista", Joel sanoi avaten autonsa ovet. Istahdin toiselle etupenkille tuon viereen, kääntäen viilennyksen maksimivoimakkuudelle. Matkamme voisi nyt siis alkaa, kunnon kesäbiisien varjelemana. Pörrötin Joelin hiuksia leikkisästi, kunnes tuo vetäisi päänsä leikkimielisesti pois. 

Joonas oli yhtä innoissaan, kuin muutama päivä sitten studiolla. Tuo oli ostanut uudet aurinkolasit vastikään, joista puhuttiin koko matka Stiinan kimppakämpälle. Joonas sopi hyvin joukkoon, joten en epäillyt hetkeäkään, etteikö paras ystäväni pitäisi hänestä. Humoristinen, mutta silti ajatteli joskus jopa mitä suustaan päästi.

"Moi murut", Stiina tervehti rohkeasti astuessaan sisälle autoon. Rempseyttä ei tuolta likalta ollut koskaan puuttunut ja monet itselleni häpeälliset tilanteet oli pelastettu Stiinan tilannetajulla. Loin takapenkille kömpivälle ystävälleni leveän hymyn, mutta Joonas ehti varastaa shown.

"No moi vaan", Joonas sanoi aurinkolasiensa takaa. Stiina katsoi tuota huvittuneena ja laski pakkaamansa tavarat takapenkin keskiosaan. He vaikuttivat jo nyt siltä, että olisivat tunteneet vuoskaudet.

"Moi", Joel sanoi kuskin paikalta ja kääntyi katsomaan Stiinaa. 

"No moi vaan", Stiina totesi ja sulki oven perässään. Joel loi muhun kysyvän katseen, mutta vastasin siihen vain kohauttamalla näkymättömästi olkapäitäni. Ehkä sillä olisi sittenkin huono päivä?