Necessary tragedies - Joel Hokka

Peppi Pitkätossu

♡ Joel

"Joel. Peppi on täällä", Tommi ilmoitti. Istuimme bäkkärillä, juuri vetämämme keikan päätteeksi ja nauroimme jollekkin umpityhmälle vitsille. Lauantai-illan veto oli ollut todella hyvä ja olimme saaneet korjattua eilisen teknisiä ongelmia pois. Kaksi peräkkäistä iltaa kuitenkin tuntui paikoissa ja nyt oli aika vetää ilta happea ja pitää hauskaa, vaikka eilenkin olimme sitä harrastaneet.

"Miks helvetissä?", kysyin ja katsoin pitkää miestä vihaisena. Tommi kohautti olkiaan ja nojasi sohvan reunaan järkyttävän pitkillä käsivarsillaan. "Tuolle se kolkuttelee ja haluisi päästä tänne".

Peppi Laukkari. Tyttö, jonka olin tosissani kuvitellut olevan joskus se, kenen kanssa voisi vaikka olla vähän pidempäänkin. Niko ja valomiehemme olivat kuitenkin ne, ketkä olivat eniten edesajaneet mua päättämään sen jutun. Keikoista oli alkanut tulla stressaavampia, kun oli saanut kuulla jokaista ennen kunniansa. Peppi oli ihan mukava, en mä sen kanssa olisi muuten ollut. Mutta mitä musiikkiin ja intohimoani tätä bändihommaa kohtaan, niin Peppi oli kuin tyrannosaurus. Jokainen studiolla, kuvauksissa tai soittamisen parissa viestetty aika oli häneltä henkilökohtaisesti pois ja hänen onnellisuutensa perustui siihen, kuinka paljon vietin aikaa tuon kanssa. Pepin ja mun keikkatraditioihin kuului, että aina ennen iltaa mulle tehtiin selväksi, että olin ihmisistä piittaamaton, todella itsekäs kusipää ja kuinka paljon kaikki Pepin läheisetkin vihasivat minua. Ehkä joskus olin tehnyt vääriä valintoja, mutta niin oli Peppikin.

Niko vilkaisi minuunpäin ja nousi ylös. "Mä voin mennä Joel jos sä et halua", ystäväni totesi ja Joonas nyökkäili mukana. Pudistin kuitenkin päätäni kävellen ovea kohti. "Mä hoidan tän", totesin. Niko kuitenkin seurasi minua, enkä pannut turhaan vastaan. Saisipahan kiinni, jos tyttö yrittäisi livahtaa huutaen sisälle.

Avasin oven ja vastassa olivat ne kalpeat kasvot, jotka olin nähnyt ennenkin. Tytön hiukset olivat paksulla letillä ja hän seisoi kesäillassa pelkkä toppi päähän. Iho oli kananlihalla.

"Anteeks Joel..", Peppi sopersi ja nojasin oveankarmea vasten. Käänsin päätäni katsomaan, millä etäisyydellä Niko oli. Tuo seisoi parin metrin päässä, mutta kuuli kyllä kaiken, mitä ovella puhuttaisiin.

"Mistä tällä kertaa?", kysyin ja vein käteni hiuksiini hermostuneena. Toinen jalkani täristi lattiaa ja Peppi avasi jälleen suunsa.

"Mä katoin, että te ootte täällä keikalla ja kun sä et vastaa mun viesteihin niin. Mun oli pakko tulla. Mä oon tosi pahoillani kaikesta, mä tiedän minkälainen mä olin ja kaikkee. Voitaisko me puhua, Joel jooko?", tyttö aneli ja käänsi katseensa jalkoihinsa. Päästin syvän huokauksen keuhkoistani. Tämä keskustelu ei ollut ensimmäinen samanlainen. En tiennyt miten saisin tytön pois kimpustani. Olin jo kuukauden päivät ajatellut, että se oli luovuttanut, niin kuin minäkin. Esto whatsapissa ja someissa oli tehonnut, eikä Pepistä ollut kuulunut sen koommin mitään.

"Joel..?", Peppi kuiskasi ja tunsin tuon ruskeiden silmien tapittavan mua. Korjasin kurkkuani ja mietin, mitä Niko sanoisi seuraaviin sanoihini.

"Sori Peppi. Mut ei se toiminu, mä oon löytäny jo jutun, josta haluisin pitää kii..", sanoin hiljaa ja näin tytön murenevan edessäni. En tarkalleen tiennyt miksi, koska tuo oli tehnyt aina minulle harvinaisen selväksi, kuinka huonosti voi takiamme. Juttumme ei ollut edes niin vakava, mutta olin itse panostanut siihen enemmän, kuin muihin. Kyllä mä muistin, miten paljon alkuun pidin Pepistä ja meistä yhdessä.

"Mä vannon, että se lortto ei varmasti ole parempi ku mä. Haista Hokka paska, sä tuut katumaan valintojas vielä..", Peppi sähähti. Tuon äkillinen sävynmuutos ei tullut minkäännäköisenä yllätyksenä. Tiesin jo, minkälaisen vastaanoton äskeinen puheeni tytössä sai. Peppi ei jäänyt odottelemaan vastaustani, vaan tömisteli ulkoportaat alas ja kiiruhti ulos alueelta. Suljin oven ja huomasin sivusilmällä Nikon jo ottavan askelia mua kohti.

"Mikset oo meille kertonu, että sä oot jo jonkun uuden kimpussa?", Niko kysyi huvittuneena ja tönäisi minua veljesmäisesti käsivarteen. Puoliksi totuus, puoliksi ei. Alisa tuskin oli minusta sen enempää kiinnostunut. '

"Ei oo niin tärkeetä. Oon vaan jutellu yhen tytön kans enemmän", sanoin työntäen kädet taskuihini. Niko innostui asiasta, eikä sohvilla makoileva Joonaskaan saanut olla kuulematta asiasta. Eiväthän nämä tyttöasiat mitään ennenkuulumattomia olleet. Jos haluaisi jonkun viereen nukkumaan yöksi, niin karulta kuin se kuulostaakin sanoa, niin kyllä varmasti joku löytyisi etsimättäkin. Mutta oma mielenkiinto oli juuri nyt bändin nousussa ja musiikissa. 

"Pyydä se joskus tänne keikalle mukaan. Niiku bäkkärille, tutustuu meihin ja tsiigaa vetoa takaa", Niko selitti innokkaasti. Kyllä mä muistan, miten tohkeissaan se Kiraakin tänne raahasi ensimmäisinä seurustelukuukausinaan. Kira oli leppoisa, mutta nopeasti sekin oli kyllästynyt tähän ja nykyisin sitä näkyi bäkkärillä joskus ja jouluna. Mutta kyllä me nähtiin sitä, kun lähdettiin juhlimaan tai käytiin Nikon luona.

"En mä tiiä. Se ei oikein vaikuta, että se ois musta kovin kiinnostunu. Ehkä kaveripohjalla enemmän", totesin hörpäten jääkylmästä oluestani. Se maistui paremmalta kuin ennen, tai sitten kuvittelin. Ehkä syynä oli sen kylmyys tällaisena hellepäivänä tai se, että olin pitänyt puoleni Pepin kanssa.

"Kui nyt niin? Eikö jokaisen mimmin pitänyt olla sun edessä kuin sulaa vahaa?", Tommi naljaili toiselta puolelta huonetta. Huokaisin ja pyörittelin silmiäni. "Sanoin ton ehkä kolme vuotta sitte ku olin vähän liian itsevarma itestäni. Sit mun luokse eksyi vaan tollasia Peppi Pitkätossuja", murahdin ja ilmeilin Tommille ilkikurisesti.

"Ehkä se ajattelee samaa susta", Niko sanoi ja kohautti olkiaan. Mies tiesi, etten ollut mikään rakkausrunoilija ja omista tunteistani oli hankala saada selvää. Se päti myös ystävyyssuhteissa. Ja näillä jätkillä oli erittäin monta vuotta kokemusta siitä, miten hoidin ihmissuhdeasioitani ihan jokaisen kanssa. Ja miten vaikeaa se joskus oli.

"Mä laitoin sille eilen viestin, jossa sanoin, että ois kiva että sekin ois täällä", selitin.

"Ja?", Niko kysyi.

"No se vastasi jotain, että olis joskus kiva tulla ja tavata teiätkin"

"Ja?", Niko kysyi ja Tommi pudisteli päätään.

"Kai sä Hokka tajuat, että tossa ei ollut mitään pahaa? Se, ettei se heti flirttaa sulle ja halua suurinpiirtein palvoa sua ei tarkoita, etteikö tosta vois tulla mitään. Oot turhan epävarma itsestäs", mies selitti. Tommi oli kyllä joskus se järjen ääni, mitä elämääni tarvitsin. Mutta jätkät olivat oikeassa, uskoin ehkä vasta siinä vaiheessa jonkun olevan kiinnostunut, jos se roikkui perässä kuin haikala.

"Pitäisikö sun pitää hetki taukoo tollasista suhdekiemuroista? Pitäisit hauskaa", Joonas sanoi ja heitti jalkansa sohvan ylitse. Mua huvitti tuon olemus.

"Mähän pidän, kokoajan", totesin ja otin uuden oluen jääkaapista.

"No ethän. Just annoit bänät ihan seminätille tytölle ja nyt puhut jonkun blondin kanssa whatsapissa", Joonas sanoi. Humala alkoi näkyä miehestä.

"Mistä sä edes tiedät minkä väriset hiukset sillä on? Ja sä ite olit sitä mieltä, että mun pitäisi lopettaa Pepin ja mun juttu", tiuskaisin huumorin sävyttämänä.

"No jos se oli se sama kissa, jonka sä esittelit sillon valovuos sitten baarissa. Enkä oo muita sen jälkeen nähny", Joonas huomautti.

"No joo. Se oli se. Mutta tää on ihan eri juttu, ei nyt jauheta siitä. Lähetään pojat johonki vähä juhlimaan!", vaihdoin aihetta sujuvasti. Niko kilisteli omaa tölkkiään ja oli samaa mieltä.