Necessary tragedies - Joel Hokka

Stiina

♡ Joel - Mökkireissu luku 2.

"Musta tuntuu pahalta, että me ollaan täällä, eikä tekemässä musaa. Se kertsikin siihen Over my dead bodyyn jäi viimeistelemättä", sanoin hiljaa, kun oltiin Joonaksen kanssa kahdestaan saunarakennuksen terassilla.

"Hei. Mä tiedän minkälainen musiikkinarkomaani sä olet, mut kaikkien pitää ottaa vapaata joskus", Joonas sanoi vieden uutta oluttölkkiä huulilleen.

"Sulle tekee ihan hyvää ottaa rennosti. Sulla on nyt oikeesti hyvä tyttöystäväkin, joka hakis vaikka auringon sulle jos pyytäisit. Ota rauhassa Joel joskus, pliis", tuo jatkoi. Se oli kyllä totta. Mä pääsin vähän irtautumaan bändin tuomista paineista ja stressistä.

"Ei koko elämä pyöri bändin ympärillä. Ja mä tiedän, että sun pyörii. Mutta sunki pääkopalle tekee tosi hyvää olla jossain muuallaki, kun soittimien ympäröimänä", Joonas viimeisteli. Vaikka kuinka inhosin ajatusta, ettei koko elämä voinut olla pelkkää musiikkia, niin ystäväni oli oikeassa. Jotain muutakin piti olla, ettei hukkuisi siihen, mitä teki sydämestään eniten.

En uskonut tarkoitukseen, mutten uskonut sattumaankaan. Mutta joku pieni ääni sanoi mulle, että Alisa oli tullut mun elämään just oikeeseen aikaan. 

"Toi Minea on söpö", Joonas keskeytti sitten ajatukseni. Ehkä sitä rupesi kaduttamaan, mitä se sanoi, kun en vastannut sanaakaan.

"En oo satavarma tykkääkö se miehistä. Alisa joskus selitti jotain", mutisin avaten uuden tölkin paketistamme.

"No hitto", Joonas sanoi. "Mutta toi Allun kaveri Eerika on tuijottanu sua kyllä koko illan".

Hätkähdin ja katsoin kysyvästi Joonasta. "Ekaksi. Onko sulla Aleksanderille joku lempinimi? Toiseksi miten nii?".

"Se ite sano et sitä voi kutsua sillä nimellä!", Joonas kivahti. "Ja joo. Vilkase tonne laiturille. Mut ei silleen, et se huomaa", Joonas neuvoi.

Vilkaisin järvenrantaan kääntämättä päätäni. Paksut, tummanruskeat hiukset omaava nainen kohtasi silmiensä kanssa omani. Vilkaisin sitten Joonakseen, joka muodosti huulillaan lauseen "Mitä mä sanoin".

"No ei se nyt oo noin. Ehkä se tuntee mut jostain, jos se asuu Oulussa", totesin siemaisten juomaani. 

"Niin..voihan se olla", Joonas myöntyi kohauttaen vain olkiaan. En mä jaksanut uskoa, että asian perällä olisi mitään muuta, kuin tuon vainoharhaisuutta. Ja kai nyt se tyttökin tiesi, että mä seurustelin. Ei se tietääkseni sokea kuitenkaan ollut.

Alisa oli mennyt jo nukkumaan, minkä ymmärsin ihan hyvin. Työviikkoina se oli tosi väsynyt, enkä halunnut rasittaa sitä valvottamalla väkisin. Itse kuitenkaan en saisi unen päästä kiinni vielä moneen tuntiin, jonka toinen oli ymmärtänyt kyllä hyvin.

Siirryimme pian Joonaksen kanssa laiturille muiden kanssa. Kesäyön kostea tuoksu tulvi sieraimiin veden äärellä. Sumu oli ehtinyt laskeutua jo vastarannalle. Stiina istui muiden tyttöjen kanssa laiturilla ja Aleksanderilla oli jokin oma projekti meneillään rannassa.

"Hei pojat!", yksi tytöistä huusi laiturilta. Molempien katse kohtasi noiden omat. Eerikan sylissä makasi väsähtänyt Stiina.

"Joel voi viedä sen nukkumaan", Joonas sanoi puhumatta mulle sanaakaan. Arvelin jo, mitä kaverin mielessä oli. 

"Voin mä. Stiina hei, mentäiskö", totesin sitten. Ainakin saisin annettua hyvän kuvan itsestäni tuolle. Iltapäivällä aloitettu automatka oli ollut alussa hieman kiusallinen, sillä Stiina ei vaikuttanut pitävän musta lainkaan. Asia oli kuitenkin helpottanut päivän kuluessa. Loppumatkasta se jopa nauroi mun jutuille.