Necessary tragedies - Joel Hokka

Elämämme kesä

Alisa

Siinä me istuttiin, koko konkkaronkka Ollin porukoiden terassilla. Ne oli lähteneet viikonlopuksi johonkin ja koiravahdin hommaan lupautunut Olli oli päättänyt kutsua meidät kaikki viettämään loppukesän viimeisiä lämpimiä iltoja luokseen. Kaksi terrieriä vispasi jaloissa samalla, kun pinosin grillisalaattia lautaselleni kaksin käsin. Nauru kaikui korvissani ja kaikilla tuntui olevan mukavaa. Paikalle oli saapunut poikien bändin kaikki jäsenet, taustajoukoissa töitä tehneet tärkeät tyypit, muutamia ystäviä ja jopa Stiina. Mutta mulla oli kyllä vahva epäilys, kuka oli ollut Stiinan kutsun takana.

"Otatsä viiniä?", Joel kysyi vierestäni hieroen kädessään tummaa punaviinipulloa kuin kalleinta aarrettaan. Emmin hetken halusinko lasillista, mutta nyökkäsin sitten vastaukseksi ja ojensin pöydällä olevaa lasia tuohon päin. Joel kaatoi ehkä himpun verran liikaa mitä olin pyytänyt, mutten kehdannut valittaa. Olihan tämä joku Joelin vanhemmiltaan saama vuosikertaviini. Enkä todellakaan tiedä mistä hyvästä.

"Hei! Tyypit!", Niko sanoi kiinnittäen muutaman vieressä istuvan ihmisen huomion. Kauempana pöydässä ruokailevat eivät edes kuulleet, mitä Niko sanoi, mutta tuo silti jatkoi höpöttämistään innoissaan.

"Mehän voitais järjestää sellanen juhlailta et mentäis johonkin baariin ja..", Niko aloitti ennen kuin Tommi keskeytti tuon.

"Me voidaan kyllä Moilanen mennä baariin ilman mitään syytäkään", tuo tokaisi ja osa porukasta nauroi.

"Niin, mutta kuule Tommi me voitaisiin myös mennä juhlimaan jossainvaiheessa. Siis kutsutaan ihan sikana jengiä, jotka on ollu tässä vuodessa mukana. Ja vähä nostettais lasia sille meidän loppuvuoden brittikiertueelle", Niko selitti ja muut nyökkäsivät hyväksyvinä. Kukapa meistä ei nyt pitäisi juhlimisesta. 

"Mutta nythän on vasta elokuun loppu", Olli tokaisi ja Niko huokaisi. 

"Niin, mutta ollaanhan me tehty ihan hiton hieno keikkakesä, saatu paljon uusia faneja ja kaikkee!", Niko sanoi ja Joel yhtyi tuon sanoihin.

"Mä kannatan Nikon ideaa", tuo tokaisi. Muutkin sitten sanoivat, että totta hiivatissa juhlitaan oikein kunnolla. Päivämääräksi sovittiin syyskuun toinen viikonloppu, eli muutaman viikon kuluttua. Silloin kuulemma ei olisi liikaa töitä ja keikkoja. Kuin huomaamattakaan jutustelun lomassa olin kerennyt tyhjentämään jo viinilasinikin.

"Aika nopsaa nautit sen", Joel tokaisi samaan aikaan, kun olin tehnyt havaintoni. Kohautin vain rennosti olkiani. "No niin selvästi", vastasin huvittuneena.

"Tosta rennosta Alisasta mä erityisesti pidän", Joel sanoi nauraen ja painoi muutaman suukon huulilleni. Tuon omat maistuivat samalta, kuin äsken juomani punaviini. 

"Ai ku mä en nipota koko aikaa?", tuhahdin virnuillen ja Joel katsoi leikkisästi poispäin.

"No ei. Mä oon enemmän meistä se, joka nipottaa", mies totesi ladaten kolme juustomakkaraa lautaselleen.

"Joel onki tommonen diiva", Joonas sanoi ilkkuvasti ja Joel esitti heittävänsä yhden makkaran tuota päin. Joonas oli valmiina jo väistämään, mutta makkarat pitäytyivät kuitenkin lautasella. Mietin hetken, mahtoikohan Ollin uusi tyttöystävä miettiä, mihin seuraan oli itsensä luvannut. Oltiinhan me muutkin oltu yllättyneitä, kun mies oli marssinut kaksi viikkoa sitten illanviettoon uuden, ruskeahiuksisen missiltä näyttävän tytön kanssa. Jätkätkin olivat olleet puulla päähän lyötyjä, enkä olisi välttämättä halunnut kuulla Joonaksen ja Joelin keskusteluja taksissa, kun olimme lähdössä pois.

Tytön nimi taisi olla Reetta, mutta voi olla että muistin väärinkin. Sillä oli tajuttoman kauniit, ruskeat silmät ja paksut saman väriset hiukset. Valehtelisin jos väittäisin, etten kokenut pientä alemmuuskompleksia nähdessäni tuota. Mutta pariskunta vaikutti onnellisilta yhdessä ja Reetta oli mukava, mutta hieman ujo.