Pitkä kuuma kesä

279 16 1
                                    

♡ Joel

Hiki oli liimautunut kaikkien meidän iholle, kun yritimme keksiä ratkaisua uuden kappaleen kertosäkeeseen. Vaihtoehtoja oli monia, eikä mikään miellyttänyt meitä kaikkia sillä tavalla, kuin olisi tarkoitus. 

"Me voitais hankkia tänne jotkut pimennysverhot", Olli ehdotti viitaten aurinkoa polttaviin ikkunoihin. Me oltiin muutama könkäinen tuuletin saatu hinattu tänne, mutta neljää miestä viilentämään olisi tarvinnut jonkun tehokkaamman laitteen.

Kävin hakemassa lisää vettä kuihtuvalta tuntuvaan vesipullooni, vihellellen samalla. Kaikki tuntui sujuvan sitä kertosäettä lukuunottamatta. Ja sääkin voisi olla viileämpi, mutta tällähetkellä otin nuo murheet enemmän kuin kiitollisena vastaan. Mitään suurempaa en kaipaisi tähä elämäntilanteeseeni. 

"Joel on ollu tossa rakkaushömpässään jo aika kauan, kun se viheltelee tolla lailla", Tommi ilkkui samaan aikaan, kun kiskoi varmaan viidettä colaansa kurkusta alas. Tänään sentään limulinjalla, koska me oltiin päätetty poikien kanssa pitää vähän tipatonta. Jokainen keikan jälkeinen aamu oli tuntunut ihan hirveältä.

"Turpa kiinni Tommi. Sä tiedät, etten mä oo semmonen", tuhahdin muka kiukustuneena, vaikka mun sisimmässäni olisin halunnut huutaa koko maailmalle, kuinka iloinen olo mulla oli pitkään aikaan. Mä kuitenkin olin elämässäni tottunut pitämään matalaa profiilia kaikesta muusta, kuin musiikista ja bändistä.

"Anteeksi, mutta mä kyllä tiedän, että sä oot semmonen", Niko totesi istuutuen viereeni studion upottavalle nahkasohvalle. Mies kietoi kätensä niskasi ympärille, mutta rimpuilin nopeasti pois tuon otteista. 

"Jaahas", sanoin pyöritellen silmiäni. Niko tunsi mut, siinä ei ollut kieltämistä. 

"Mun täytyy päästä lähtee", jatkoin samaan syssyyn huomatessani, mitä seinälle asennettu kello näytti.

"Minnes sulla on niin kiire?", Niko jatkoi ilkikurinen ilme kasvoillaan.

"Varmaan Alisan kanssa elokuviin ja sen jälkeen romanttiselle illalliselle", Tommi kailotti rumpujensa takaa. Sormien välissä pyöri puinen kapula, joka kuitenkin tippui maahan. Nauroin vähän.

"Ei kuulu teille. Mulla on yksityiselämä", vitsailin nauraen ja nousin ylös mut syöneeltä sohvalta.

"Anteeksi, mutta tärkeänä työtoverina ja yksityiselämätoverina, koen, että mulle kuuluu sun...", Niko saarnasi ja vein sormeni tuon suupielille leikkisästi. Pudistin päätäni ja kiskaisin miehen hupun tuon silmille.

"Kyl sä tiedät", naurahdin ja nostin avaimet hyllyköstä. "Adios jätkät", moikkasin ja astelin ulos tukahduttavan kuumaan kesäsäähän. Lyhythihainen paita ja shortsitkin tuntuivat liialta tänne. Mun mielessä pyörähti ajatus jostain kukkakimpusta, mutta mitä mä sellaista antaisin? Se tuntuisi liian läpinäkyvältä.

Alisa avasi kotiovensa myönteisen näköisenä. Tuolla oli yllään vain pyjamaa muistuttava silkkinen shortsipuku.

"Moi", tervehdin tuota ja painoin lämpimän suukon naisen huulille. Tunsin ympärilleni kietoutuvat kädet, samalla kun yritin saada pelkillä jaloilla potkaistua tennareitani pois. 

"Olin just menossa suihkuun, ku paukkasit ovikelloo", Alisa valitteli ja irrottautui musta. Oven edessä olevan lipaston päälle oli laskettu kunnon shampooruljanssi, joten tyttöön oli uskominen.

"Mä voin tulla sun kaa. Laatuaikaa ja kato säästät vettä, ku mun ei tarvii käydä ominpäin", ehdotin virnuillen ja Alisa pyöritteli vain silmiään. Se oli kyllä yksi maneeri, jonka olin jo oppinut tuntemaan. Sen jälkeen vaaleaveriköstä kuului vain naurahdus ja kylpyhuoneen ovi avautui, mutta sitä ei suljettu. Tulkitsin vastauksen myöntävänä. Ja varmistuin asiasta, kun Alisa ei käskenyt mua poistumaankaan.

Samalla kun viileä vesi raikasti koko kehoani, paukkasi pääni kuumempana kuin keskikesän kovimmat helteet. Tämä voitti heittämällä kaikki ne krapulaiset aamut, kun oli herännyt jonkun puolitutun vierestä kamalassa olossa. Kierrätin sormeni ympärillä tuon vaaleita, pitkiä hiussuortuvia. 

"Oliks rankka päivä?", Alisa kuiskasi ja vei kätensä olkapäilleni.

"Oli, mut mä haluun nyt unohtaa sen", totesin hymyillen ja painoin huuleni tuon omille. Tuon huulilta pääsi pieni kikatus, enkä voinut olla onnellisempi tällä hetkellä. 

Necessary tragedies - Joel HokkaOù les histoires vivent. Découvrez maintenant