♡ Alisa
Pullantuoksuinen lauantaiaamu ei ollut yhtään sen poikkeuksellisempi, kuin aikaisemmatkaan. Viimeviikkoinen kuitenkin kaihoi yhä mieltäni. En ollut laskenut sinisilmäistä nuorta miestä ajatuksistani kovin pitkäksi aikaa kerrallaan, mutta Leo ei lähtökohtaisesti pitänyt siitä, että kulutin työaikani haaveiluun.
"Sä oot tehnyt Alisa niin reippaasti, että mee pitää joku pieni kahvitauko", Leon vaimo huikkasi minulle myymälän puolelta. Käänsin pääni reippaasti naisen suuntaan ja suupielilleni nousi vieno hymy. Kiitin tuota ja säntäsin taukohuoneeseen, jotta jalkani pääsisivät lepäämään edes sekunniksi seisomarupeaman jälkeen. Oli lämpimin kevätpäivä tähän asti, eikä sitä voinut olla huomaamatta otsalla lepäävistä hikipisaroistani. Riisuin hiusverkkoni ja kaivoin puhelimen laukkuni sivutaskusta. Muutama ilmoitus oli pompannut lukitusnäytölleni.
joelhokka tykkäsi kuvastasi, joelhokka tykkäsi kuvastasi, joelhokka tykkäsi kuvastasi, joelhokka haluaa lähettää sinulle viestin.
Hätkähdin hieman pyyhkäistessäni ilmoitukset auki. Joel oli tykännyt kolmesta todella vanhasta instapostauksestani ja tunsin pienen punan nousevan kasvoilleni. Ei suinkaan siitä, että ajattelisin eleen olleen jotenkin suloinen - vaan siitä, että en todellakaan olisi halunnut hänen näkevän kuviani. Perjantai-illan muistikuvat olivat kuin osa suurempaa palapeliä, enkä muistanut jokaista yökerhossa vietettyä hetkeä. Olinko kertonut tuolle sukunimeni, käyttäjätilini vai löysikö hän sen puhelinnumeroni kautta? Kallistuin viimeisempään arvaukseen avaten saamani viestipyynnön.
"Kiva jätkä tossa kuvassa" oli kirjoitettu pieneen viestilaatikkoon, jonka yläpuolelle oli jaettu julkaisemani kuva Blind Channelin esiintymisestä yhdessä muutaman muun kuvan kanssa. Muut kuvat olivat muista bändeistä, jotka olivat esiintyneet kyseisessä tapahtumassa. Vastasin muutamalla nauruemojilla, kunnes kolme kirjoittamista viittavaa palloa ilmestyivät näytön vasempaan alalaitaan. "Mitä sä teet tänään?" Hymy leveni kasvoillani ja siirsin vapaiksi päästettyjä hiuksiani pois silmiltäni.
"Leivon pullia neljään asti. Kaipaatko darran helpotukseksi pari viineriä?"
"Onks sulla sellasia sokerisia munkkipossuja?"
"On. Tuutko hakeen?"
"Joo, laita mulle sen puljun nimi"
Muutama tunti suorastaan mateli eteenpäin, kun näppäilin kassakoneen painikkeita ostos ostoksensa jälkeen. Viikonloput olivat ruuhkaista aikaa, kun ihmiset halusivat nauttia lauantaiherkkujaan. Kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa oven merkkiääni kävi ja kipitin leipomosta puodin puolelle.
"Moi, voisinko auttaa jo...", korotin ääntäni kunnes huomasin kassan takana seisovan hahmon. Pudistin päätäni asiakaspalveluäänelleni, jolle mies vain virnuili.
"Ne munkkipossut", tuo nauroi ja nyökkäsin huvittuneena. "Joo, tottakai. Moi vaan", hymyilin ja pakkasin miehelle neljä sokerileivosta pieneen paperipussiin. Vilkaisin olkani yli tyhjään huoneeseen ja jätin possut veloittamatta. Ojensin pussin Joelille ja jäin nojaamaan tiskille. Mies kiitti, muttei tehnyt elettäkään lähteäkseen.
"Nää ei olleet ainoita, mitä mä tulin hakemaan", Joel totesi itsevarmana ja katsoi minua suoraan silmiin. Ujosti käänsin katseeni lattiaan, mutta rohkenin sitten vilkaista tuohon päin."Vaan?", kysyin toiveikkaana, mutten halunnut tehdä siitä liian itsestäänselvää.
"Mä ajattelin, että jos sä haluisit käydä kahvilla tai jotain...", Joel mutisi ja vei toisen kätensä niskan taakse, hamuillen takahiuksiaan. Hermostuttiko sitä?
YOU ARE READING
Necessary tragedies - Joel Hokka
FanfictionYstävien hullu idea koituu 22-vuotiaan Alisan elämän käännekohdaksi, kun hän tapaa yökerhossa suosikkiyhtyeensä laulajan. 'Usko mua Alisa, tän helvetin kerran. Mäkin oikeesti rakastan sua' mies tokaisi ja kohotti katseensa yökerhon kattorakenteisii...