Necessary tragedies - Joel Hokka

Mistä Julle tietää?

♡ Alisa

Kesäkuun ensimmäinen päivä porotti aurinkoa enemmän, kuin säätiedotuksessa oli luvattu. Me oltiin saavuttu viettämään viikonloppua Juliuksen vanhempien kesämökille, jonka ne oli muutama vuosi takaperin hankkineet vain puolentunnin ajomatkan päästä omakotitalostaan. Lasitetusta takaterassista pystyi näkemään vehreyttään vihertävän metsän ja kimmaltelevan järven, jonka rannalla Stiina ja Minea yrittivät heitellä leipäkiviä veteen.

"Ihanan rauhallista", totesin keittiössä hääräävälle pojalle. Julius oli hyvä tekemään ruokaa, mutta pojan talentit jäivät sitten siihen. Okei, täytyi myöntää, että Julius oli Stiinan kanssa myös se, joka tutustui helposti uusiin ihmisiin ja loi juonenkäänteitä elämäämme. Minean kanssa pysyttelimme kiltisti taka-alalla, kun kaksikko säntäsi kaikkien mielenkiintoisten ihmisten luokse festareilla, keikoilla tai baareissa. Mutta sellaisia me oltiin. Aika tiukka neljän jengi.

"No jep. Mä oon kyllä vähän pettynyt, ettet tuonut sitä heilaas tänne", Julius sanoi avaten uunin luukun. Lämmin ilma tuulahti kasvoilleni parin metrin päästä, eikä yhtään auttanut muutenkin hiostavaan tunnelmaan. 

"Siis häh? Ketä?", ihmettelin ja vaihdoin asentoa sohvaryhmässä. Julius näytti säikähtäneeltä, mutta arvelin, että se oli Stiinan tekosia. Hän oli varmasti juorunnut viimeisen kuukauden tapahtumista Jullelle. Poika oli ollut Ruotsissa muutaman viikon, enkä ollut nähnyt tarpeelliseksi kertoa Joelin tapaamisista hänelle, kuin vasta kasvotusten. Julle oli muutenkin ottanut minuun vähän etäisyyttä, mutta ajattelin sen johtuvan pojan kiireisestä elämästä.

"Niin siis.., sullahan oli se joku...", Julle vaivaantui ja raapi niskaansa. Omituista pojalta, joka tuskin tunsi sanaa häpeä.

"Stiina on varmaan pikkulintuillut sulle", naurahdin. "Okei. Muistatko kun me oltiin vapun tienoilla juhlimassa? No, sillä aikaa kun te katositte jonnekin huitsin nevadaan, niin yks Joel tuli puhumaan mulle", selitin ja kääntelin ristikkolehden sivuja tylsyydentuskissani. Julle myhäili ja jatkoin selittelyäni.

"Sitten se pyysi mua viikko sen jälkeen ulos, tuli leipomolle ja käytiin kahvilla. Puhuttiin maat ja mannut monta tuntia. Ja nyt ollaan juteltu viesteillä, kun niillä on sen bändin kanssa aika kiirettä. Niin, se on se Blind Channelin laulajakitaristi! Kelaa! Mehän ollaan kuunneltu niitä", selitin ääneni korentuessa jokaisen lauseen jälkeen kimeämmäksi. Julle ei kuitenkaan näyttänyt niin innostuneelta, kuin olin odottanut. Normaalisti pelasimme molemmat omia Tindereitämme yhdessä. Mä en tosin ollut käyttänyt omaani pitkään aikaan, koska irtosuhteille ei ollut nyt aikaa. Mutta Joelin kanssa oli kiva hengailla.

"Kiva kuulla. Ootteko puhunu mitään, että onko se niiku kaveripohjalla vai?", Julle kysyi epäilevästi ja kurtistin kulmiani. Poika käyttäytyi oudosti, eikä todellakaan heittänyt riemunkiljahduksia, niinkuin silloin kun kerroin tapaavani jotain tinderpoikia. Hän aina oli suunnittelemassa jo häitä, kun kerroin käyväni jonkun kanssa viinilasillisella. Yleensä ne jutut päättyivät sitten siihen iltaan.

"Öö. Ei me olla puhuttu mistään sellaisesta. Siellä yökerhossa sillon se kehui mua kokoajan, mutta kyllä se joskus heittää pientä flirttiä. Tai niin mä oon tajunnut. Mutta ei me olla tehty mitään", totesin ja poika kohautti olkiaan. Ennenkuin ehdin ajatella enempää, ulko-ovi kävi ja tytöt pyrähtivät sisälle.

"Täällä tuoksuu niin hyvältä! Julle sä oot niin hyvä kokki, onneks meillä on sut!", Stiina huudahti ja rojahti nojatuolille vatsaansa pidellen. Minea kiipesi yläkerran portaikkoa pitkin kohti makuuhuoneita, joten päätin ruveta hiillostamaan parasta ystävätärtäni lavertelusta.

"Osaatko sä Stinu selittää, miks Julle tiesi Joelista?", nauroin ja nojasin ruokapöytään olkapäilläni. Julle kääntyi salamannopeasti ympäri ja Stiina katsoi meitä huvittuneena ja pudisteli päätään. "En mä tienny et Jullelle saa kertoakkin".

"Täh? Mutta mistä sitte..", ehdin sanoa kunnes Julle avasi suunsa.

"Mä näin sillon ku te juttelitte siellä baarissa. Olin niin kännissä etten tullut sitten kyselee siihen mitään ja se meno näytti siltä, että varmaan näätte uusiks. Tai tiiätkö, kemiat kohtas tai jotain..", poika selitti samaan aikaan kun sekoitti salaattiaineksia astiaan. 

"Mikset sä heti sanonu? Mä ehdin jo miettiä, että mitä hakkerointikeinoja sä oot tehny ja selannu jotain mun instan viestejä", nauroin ja Julle huokaisi. Hymy nousi pojan kasvoille helpotuksen merkiksi ja hän ryhtyi raahaamaan kattiloita ruokapöydälle. Uusien perunoiden tuoksu höyrysi kasvoilleni ja tunsin nälän vatsani pohjassa. Julle todella osasi tehdä ruokaa, koska pojan pöytään latimat kastikkeet näyttivät ravintola-annoksilta.

"En mä jotenki tajunnut, ettet sä tiennyt. Kuitenkin, missä se Joel nyt on?", Julle kysyi ja istuutui itsekin alas mua vastapäätä. Minea oli vaihtanut vaatteet ja riensi portaita alas, jotta pääsisi syömään kanssamme.

"Niillä on aika paljon keikkoja nyt. Ja sillä on varmaan joku tyttö, ketä se näkee. Kaikilla tollasilla on", totesin lappoen kurkkusalaattia suuhuni. 

"Enpä usko, ei se huvikseen sun kans kävis ulkona", Stiina sopersi.

"Siis onko tää nyt se mies sieltä Topstarista?", Minea kysyi.

"Joo...", myhäilin. Asiasta ei keskusteltu enempää, kun Stiina aloitti puhumaan jostain aivan muusta aiheesta. Toisaalta olin helpottunut, koska en todellakaan halunnut kenenkään luulevan liikoja. Vaikka joku osa mussa toivoi, että Joel olisi edes hitusen kiinnostunut, niin en ollut vielä luonut turhia odotuksia itsellenikään. Totuus kun oli se, että tuollaisella miehellä olisi varmasti naisia jonoksi asti.

Ruokailun jälkeen tyypit halusivat lähteä käymään kaupassa ostamassa jotain hyvää iltaa varten. Olimme suunnitelleet, että voisimme ehkä katsoa vanhan ajan tapaan elokuvan soittimesta ja laittaa hetkeksi puhelimet kiinni. Olin kuitenkin vähän väsynyt, joten ehdotin muille, että jäisin kauppareissun ajaksi mökkiin vetämään päiväunia. Ja se sopi heille, miksi ei olisi?

Kiipesin kapeita kierreportaita pitkin yläkertaan, kunnes tunsin takataskussa lepäävän puhelimeni pirahtavan. Se pirahti muutaman kerran, kunnes rysähdin sängylle ja kaivoin sen tarkistaakseni, kuka tälläkertaa mua kaipaili. Yllätyksekseni ilmoituksen yläosassa ei lukenut äiti, isä tai sentään Leo kaipailemassa minua tekemään extravuoroa viikonlopulle. Viestit olivat Joelilta.

Mies oli lähettänyt minulle kuvan keikkapaikalta, jonne oli kerääntynyt jo faneja jonottamaan. Sitten hän oli kirjoittanut kaksi viestiä. Toisessa tuo kysyi, miten minulla meni mökkireissullani ja toisessa fiilisteli sitä, miten hieno illan keikasta tulisi. Olimme viestitelleet viimeviikkojen aikana jonkin verran. Oli hiljaisempia päiviä, mutta joinakin iltoina olin laiminlyönyt yöuneni ja kirjoitellut tuon kanssa pitkälle läpi aamuyöhön. Viesteissä ei kuitenkaan välitetty sydämiä tai muuta sellaiseen viittavaa, joka lisäsi odotuksiani siitä, että olin Joelille ehkä hyvänmielen juttukaveri.

Vastasin viesteihin ja toivottelin onnea illan vetoon. Joelin statukseen vaihtui vihreä pilkku paikallaolon merkiksi ja tuo vastasi viesteihini samoin tein.

"Ois kiva, jos säkin olisit täällä"