Roihu

Luku 10: Pako (Viktor)

Evangeline istuu sylissäni ja selailee tekemiäni luonnoksia tulevista esitysasuista. Olga on jo ryhtynyt toimeen, hän tekee aina uskomatonta jälkeä asujen kanssa. Vain Liville ei ole suunnitelmia, ei esityksen eikä minkään muunkaan suhteen. Hän on yllättäen löytynyt helmi, joka sopeutuisi takuulla joukkoomme ajan kanssa.

"Milloin Liv sanoi voivansa liittyä pysyvästi joukkoomme? Hitto, meidän täytyy tosissaan hommata hänelle teltta ja vaunu..."

"Hän voisi varmastikin muuttaa vaikka heti, jos hänelle olisi paikka", mutisen ja pyörittelen Evangelinen valkeita suortuvia.

"Hänhän voi asua hetken Olgan kanssa", Evangeline sanoo hymyä äänessään.

"Oletpa ilkeä."

"Olen ihan tosissani!"

"Olga kuolisi."

"Niin, hän ei kyllä mielellään jaa tilaansa." Evangeline kiepsahtaa kaulaani ja katsoo minua pitkään. "Vai mitä tarkoitat?"

"Et ollut juhlissa, mutta..."

"Aaaa! Taidan tietää. Olga oli tavanomaistakin vaisumpi eilen."

"Hän on täydellisen vaikuttunut tästä tytöstä."

"Niin olen minäkin! Liv on ihana! Miten estoton ja vapaa."

"En tarkoittanut ihan tuota."

Evangeline katsoo minua pitkään ja kallistaa päätään.

"Onko Olgalla kaikki hyvin?"

Pudistan päätäni.

"Ei ole koskaan ollutkaan. Mutta hän ei tahdo puhua siitä."

Surumielisyys valtaa rakkaimpani kasvot. Hän on jumalaisen kaunis silloinkin.

"Niin. Se onnettomuus. Tiedänhän minä. Mutta ajattelin, onko tässä kenties jotain muutakin."

Evangeline on oikeassa, ja minua hävettää, etten tiedä oikeaa vastausta. Olen kasvanut kiinni ihmismaailmaan yhdessä Olgan kanssa, mutta en silti tunne hänen ajatuksiaan ja pelkojaan, ne ovat aina olleet hänen omansa. Hän ei jaa mitään, ellei sille ole pakottavaa tarvetta.

"Mitähän Olga todella ajattelee uudesta tulokkaastamme? Hän ei ole koskaan ollut noin jäykkä", Evangeline huokaa. "Tiedätkö, minä kysyin häneltä ennen kuin te menitte juhliin, millaisen jäsenen hän tahtoisi joukkoomme. Hän meni lukkoon, kun kysyin hänen mielipidettään."

Huokaisen syvään.

"Sellainen hän vain on."

"Tekisimmekö palveluksen, jos laittaisimme Livin hetkeksi asumaan hänen kanssaan? Liv vaikuttaa niin estottomalta, että sellainen tekisi Olgalle hyvää."

Olga ei ole koskaan ollut tällainen. Jos vain tietäisin, mikä rakkaimmalla ystävälläni on hätänä.

"Kannatan ajatusta. Ehdotan sitä hänelle. Liville takuulla käy."

"Livin estottomuus miellyttää minua", Evangeline hymähtää ja asettuu hajareisin syliini. Kehossani kihelmöi, kun hän on niin lähellä, ja tiedän hänen tekevän sen tahallaan. "Amadeuskin tuntui pitävän hänestä. Livillä taitaa olla pelkästään positiivinen vaikutus meidän pieneen joukkoomme."

"Huomasin sen myös. Odotan innolla, miten hänen energiansa meihin vaikuttaa."

Evangeline painautuu yhä tiukemmin minua vasten, kirja on jo jätetty viereiselle pöydälle. Naisen silmät nauliutuvat minuun, ja minä tiedän, mitä niiden säihke tahtoo minulle kertoa.