Roihu

Luku 18: Laululintu (Viktor)

Kaiken pitäisi olla valmiina viimeisenä iltana ennen esitystä. Kenraaliharjoitukset sujuvat väliaikaisosallistujien osalta mallikkaasti, he jaksavat tehdä parhaansa, koska tietävät, että heidän täällä pysymisensä on siitä kiinni. Amadeus tekee aina parhaansa, tänään hänen liikkeissään on erityistä kuumeisuutta. En voi olla ajattelematta, mitä hän paljasti menneisyydestään. Minun rakas ystäväni on aina laittanut kaikkensa peliin.

Liv on ilmiömäinen. En saa silmiäni irti hänen taipuvasta selästään ja eleganteista käsistään. Hän on upea, ja samaa tuntuu ajattelevan Olga, joka räpäyttää tuskin kertaakaan silmiään Livin esityksen aikana.

Ja sitten.

Minun kallis tähteni, joka ei tarvitse lavalle muuta kuin äänensä. Hän kävelee lavalle ilman esiintymisasuaan ja pudistaa päätään. Veri suonissani jäätyy ritisten.

"Eva. Mitä?"

"Minä en aio esiintyä."

"Mitä?"

"En niillä lauluilla, joita kirjoitit."

Olen kiitollinen siitä, etten ole nyt lavalla hänen kanssaan. En tahtoisi muiden näkevän, millaiseksi meidän riitamme äityvät. Nostan käteni ylös.

"Kaikki muut voivat poistua."

Olga vilkaisee minua sivusilmällä. En tee elettäkään pyytääkseni häneltä mitään. Tuijotan Evangelinea päästä varpaisiin.

En nouse lavalle hänen vierelleen. Minun ei tarvitse olla hänen yläpuolellaan voidakseni käydä tämän keskustelun.

"Päätit sitten nöyryyttää minua kaikkien edessä."

"Minä sanoin sinulle sata kertaa, että minä en esiinny näillä kappaleilla."

"Ja minä sanoin, että tätä sinulta halutaan. Herkkyyttä, romantiikkaa ja eleettömyyttä."

"En naura typeriä rakkauslauluja!"

"Eivät ne ole rakkauslauluja! Kaikki on sinun tulkinnastasi kiinni!"

Evangelinen silmissä säkenöi.

"Ja missä sinun esiintymisasusi on? Olga on uurastanut sen parissa kuukausia!"

Evangeline siristää silmiään.

"Miksi sinä teet tämän nyt? Helvetin diiva, luuletko, että tämä pyörii sinun ympärilläsi?"

Sanani saavat hänet nauramaan.

"Muru, sinä taidat olla ainut, jonka mielestä tämä homma pyörii minun ympärilläni. Minä en esiinny näillä lauluilla, et voi pakottaa minua esiintymään."

"Ihmiset tulevat sinun vuoksesi. Et voi tehdä tätä nyt."

"Kuuntele nyt itseäsi."

Evangeline kävelee rauhassa portaat alas vierelleni. Hänen ilmeensä on jälleen se sama, jolla hän katsoo minua, kun on varma olevansa oikeassa.

"Sinä et näe ketään muuta", Evangeline sanoo päästessään lähemmäs. "Et ketään tai mitään muuta. Sinua ei kiinnosta, mitä kenellekään muulle tässä sirkuksessa tapahtuu. Pakotat kaikki paiskimaan aivan helvetisti töitä, mutta katsot heidän esityksiensä läpi kuin ne kaikki kalpenisivat minun rinnallani."

"Mutta niinhän ne tekevät."

"Älä nosta minua jalustalle!"

"Sinä olet upeinta tässä maailmassa."

"Minä en ole sinun omaisuuttasi! En ole esine, jota esitellä maailmalle! Olen ihminen, ja kuulun itselleni, vain itselleni!"

Evangelinen ääni kohoaa huudoksi, hänen katseessaan säkenöi.