Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

2.

POV: Matti

"Mihin se tyttö nyt meni" sanon turhautuneena ja lähden kohti eteistä mutta turhaan sillä palaan hetken kuluttua takaisin. "Karkas?" Sari sanoo kysyvästi ja nyökkään. Sari painaa jälleen kasvot käsiinsä ja huokaisee syvään. "Ollaanko me oikeesti näin epäonnistuneita vanhempia kun oma lapsi ei pidä meistä" hän huokaisee ja pyyhkii silmäkulmiaan. "Höpö höpö ei olla. Sillä on vaan taas jokin mökötyskausi meneillään" yrittän sanoa lohduttavati ja halaan vaimoani.

"Laitan Mirandan vanhemmille viestiä jos Hanna sattuu menemään sinne ja laitan myös mummolle" sanon samalla kun silitän vaimoni hiuksia.
"Ette tee oo epäonnistuneita vanhempia" Aleksi sanoo ja menee halaamaan äitiään. "Voi sua rakas" Sari sanoo ja suukottaa tuon pojan poskea. Tiedän, että hän on harmissaan Hannan käytöksestä ja niin minäkin olen mutta hän on aina ollut tuollainen. Kukaan ei ole voinut sille mitään.

"Kyllä se sieltä kotiin tulee" sanon ja silitän rakkaani selkää. "Niih.." tuo mutisee ja painaa päänsä olkapäälleni. Aleksi makoilee patjalla ja pelaa puhelimellaan jotakin maatilapeliä. "Lähen käymään Helsingissä huomenna hoitamassa muutaman työasian, että ei tarvitse hetkeen mennä sinne. Jään muutamaksi yöksi ja jos Hanna on mennyt Mirandan luokse niin otan sen matkalla kyytiin" kerron. "Joo. Mun täytyy huomenna käydä työpaikalla" Sari vastaa. "Tehän voisitte huomenna käydä tutustumassa kaupunkiin ja etsiä Aleksille uusi jalkapallojoukkue" ehdotan. "Joo ja voitaisiin käydä jossain syömässä" Sari jatkaa. "Joo vaikka" Aleksi sanoo keskittyen peliinsä.

"Vai haluutko sä jatkaa vielä jalkapalloa?" Sari kysyy ja silittelee Aleksin vaaleita hiuksia. "Joo kyl mä haluun" Aleksi vastaa hymyillen. "Kello alkaa olee jo paljon niin mees Aleksi hammaspesulle ja aletaan sitten nukkumaan" sanon.

Tuo poika lähti kylpyhuonetta kohti. "Pärjäätkö sä täällä jos lähden muutamaksi päiväksi pois?" kysyn vaimoltani. "No tottakai mä nyt Aleksin kanssa pärjään" tuo sanoo pienesti naurahtaen. "No hyvä. Otan huomenna ne isommat huonekalut vastaan ennen kun lähden niin jos voitte laittaa niitä vähän paikoilleen jos vaan jaksat" sanon ja silitän tuon kauniin naisen vaaleita hiuksia. "Noo enköhän mä jaksa" tuo sanoo hymyillen. "Mä rakastan sua" sanon. "Niin mäkin rakastan sua" tuo vastaa ja suutelemme.

"Hyii" Aleksi sanoo ja tulee väliimme makaamaan.
"Voi kuule rakas tääkin on sulla vielä joskus edessä" Sari sanoo ja vetää poikamme kainaloonsa.

——
POV: Aleksi

"Äiti käy nopeesti hakemassa vielä työpapereita niin oota tässä" äiti sanoo ja nyökkään. Jään istumaan aulaan ja pelaan puhelimellani odotellessa äitiä.

Yhden huoneen ovi aukeaa ja ulos astuu vaalea hiuksinen poika kyynersauvojen kanssa. Hänen perässään tulee ruskea hiuksinen nainen. Ilmeisesti hänen äitinsä. "Ei muuta kun paranemisia Joel ja toivotaan, että nämä tapaturmat alkavat olemaan tässä" lääkäri sanoo ja ojentaa noille vielä jonkun paperilapun.

"Mennääs sitten kotiin apteekin kautta" tuo nainen sanoo ja lähtee pojan kanssa kävelemään pois päin. Hänellä oli jalassaan jonkinlainen tuki ja kyynersauvat. Huomasin myös, että hänellä oli huuli halki. Varmaankin jonkinlainen nyrjähdys tai revähdys? Minulla meni kerran nivelsiteet kun minut kampattiin turnauksessa. Harrastaakohan tuo jotain nyrkkeilyä tai jotain jos vammat ovat tuollaisia.

"Huhuu Aleksi?" havahdun ajatuksistani kuullessa äidin äänen. "Aa joo sori. Olin ajatuksissani" sanon naurahtaen. "Mennäänkö?" äiti kysyy hymyillen.
"Joo mennää" sanon ja nousen ylös. Lähdemme kävelemään hissille päin. "Minne sä haluisit mennä syömään?" äiti kysyy. "Öö vaikka ihan mäkkiin?" ehdotan. "Joo mennää vaan. Voitais sitten mennä vähän käveleen uusille kotikulmille kun ollaan päästy kotiin ja sen jälkeen voitaisiin alkaa katsomaan sulle sitä jalkapallojoukkuetta" äiti sanoo ja nyökkään.

Istudun etupenkille ja laitan turvavyön kiinni.
"Millon alotat työt?" kysyn kun äiti kaartaa sairaalan pihasta pois. "Ensi viikolla sillon kun säkin alotat uudessa koulussa" äiti vastaa ja lähtee ajamaan kohti mäkkäriä.

Kävimme autokaistalla ja nyt syömme autossa sillä pihassa oli järjetön määrä mopoja, mopoautoja ja muita nuorten kulkupelejä joten en halunnut mennä sisälle syömään.

"Ahh äiti on kyllä nyt ihan täynnä" äiti sanoo ja silittää vatsaansa. Hymähdän vain ja jatkan nugettieni syömistä. "Saas nähä jaksetaanko tän jälkeen lähteä sinne kävelylle" äiti sanoo pienesti naurahtaen.

——