Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

8.

POV: Aleksi

LAUANTAI-ILTA

Availen silmiäni ja huomaan, että makaan sairaalavuoteella. Minua särkee joka paikkaan ja tuntuu, että en saa suutani auki. Katselen ympärilleni ja huomaan, että minulla on jonkinlainen tuki kädessä. Toisessa kädessä minulla on tippa josta ilmeisesti menee jotain kipulääkettä mutta kivut alkavat ottamaan taas vallan.

Nyt vasta huomaan, että äiti kävelee edestakaisin huoneessa kädet puuskassa. "Ä-äiti" sanon käheällä äänellä. Tuo kääntää huolestuneen katseensa minuun ja ryntää luokseni. "Voi rakas" tuo sanoo ja silittää hiuksiani.

"M-miks mä oon täällä?" kysyn. Suun alueelle sattuu käsittämättömän paljon ja kylkeeni myös. Minulla oli peli ja muistan, että johdimme 2-0 mutta siihen muistini katkeaa.

"Kaaduit pelissä laitaa vasten kun vastustaja joukkueen pelaaja tönäsi" äiti kertoo samalla kun hän silittää hiuksiani. Nyökkään pienesti ja suljen silmäni. "Sattuuko sua johonkin?" äiti kysyy ja nyökkään. "Käyn hakemassa lääkärin" äiti sanoo ja nousee ylös tuoliltaan.

Jos kerran kaaduin laitaa vasten ja oletettavasti kyljessä on iso mustelma tai pahimmassa tapauksessa murtunut niin miksi ihmeessä minua sattuu myös suun alueelle?

Hetken kuluttua lääkäri tulee huoneeseen äiti perässään. Äiti istuu takaisin paikalleen ja silittää olkapäätäni.

"Heippa Aleksi, Olen lääkärisi Sonja" tuo vaalea hiuksinen lääkäri kertoo. Nyökkään pienesti ja katsahdan äitiä kohti. Tuo hymyilee lempeästi.

"Tosiaan kaaduit pelissä laitaa vasten ja sulla on yksi kylkiluu murtunut. Lisäksi solisluusta löytyi pieni murtuma niin sitä tuetaan muutama päivä ja kaatumisen yhteydessä leuka kopsahti maahan ja olit purrut huulta niin alahampaat tulivat huulen läpi" lääkäri luettelee.

Siinähän tuli vammoja sitten ihan kerrakseen. Juuri kun pääsin takaisin pelaamaan ja löytyi hyvä joukkue niin käy näin. Tämä on taas niin minun tuuria. Sanokaa nyt vielä, että minulla on jokin aivotärähdys.

"Lisäksi sinulla on lievä aivotärähdys" lääkäri sanoo. "Arvasin" sanon huokaisten. Äiti ottaa minua kädestä kiinni joka lepää vatsani päällä. "Joudut oleen täällä muutaman päivän tarkkailussa" lääkäri sanoo ja nyökkään. "Onkos sulla kipuja tällä hetkellä?" tuo kysyy. "Joo mua sattuu kylkeen ja suun alueelle" kerron. "Lisätään kipulääkettä vähän ja voit painaa tätä nappia jos tulee jotain" lääkäri selittää ja näyttää pientä nappia. Nyökkään ja käännyn katsomaan äitiä.

"Mitä kulta?" äiti kysyy lempeästi. "Missä iskä?" kysyn. "Se on kotona mutta tulee huomenna käymään" äiti sanoo ja nyökkään.

——
Makaan sairaalavuoteella ja tuijotan kattoa. Eihän minulla mitään muutakaan tekemistä ole. Luojan kiitos olen yksin tässä huoneessa eikä minulla ole huonekaveria.

Kello on puoli kolme yöllä joten äitikin on jo lähtenyt kotiin. Ehkä minun pitäisi yrittää nukkua mutta siitä voi tulla vaikeaa sillä on pakko nukkua selällään.

Juuri kun nukahdin niin herään koviin kipuihin. Purskahdan välittömästi itkuun sillä kipu on sietämätön. Hamuilen kädelläni nappia ja painan sitä. Ei mene kauaa kun hoitaja tulee luokseni.
"Mikäs täällä on hätänä?" hän kysyy. "S-sattuu ja h-haluun äidin tänne" saan sanottua itkuni keskeltä.
"Pyydän lääkärin käymään niin hän katsoo lääkitystä mutta soitan äidillesi" tuo hoitaja sanoo ja nyökkään. Pyyhin poskiltani kyyneliä mutta uusia vain valuu tilalle.

Lääkäri astelee huoneeseen ja tuo on eri joka minulla oli päivällä. "Moi Aleksi, Olen Lauri. Sinun lääkäri tämän yön" tuo esittelee itsensä. "Lisätään sun kipulääkettä vähän ja katsotaan päivällä voidaanko sitä alkaa pienentämään" tuo jatkaa ja nyökkään. Pian tuo sama hoitaja tulee takaisin. "Sun äiti tulee pian" tuo sanoo hymyillen ja nyökkään tuolle vastaukseksi.

Ei mene kauaa kun äiti ryntää huoneeseen puuskuttaen. Hän tulee luokseni ja silittää poskeani hellästi.

"Äiti on tässä. Ei mitään hätää rakas"

——