Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

31.

POV: Aleksi

Timeskip kuukausi

Istun työpöytäni äärellä ja yritän tehdä rästiin jääneitä koulutehtäviä. Pääsin toissa päivänä pois sairaalasta. Olen kuntoutunut hyvää tahtia mutta joudun kuitenkin käymään kaksi kertaa viikossa sairaalalla fysioterapeutin luona.

Joel on käynyt luonani joka päivä niinkun myös silloin kun makasin sairaalassa. Hän on auttanut minua kuntoutuksessa ja piristänyt valtavan paljon. Jos rehellisiä ollaan niin en tiedä missä olisin ilman Joelin apua ja tukea.

Lasken vielä viimeisen matematiikan laskun jonka jälkeen laitan kirjan takaisin reppuun.

Otan terveystiedon kirjan käteeni ja alan etsimään oikeaa sivua jossa tehtävät ovat. Minulla on etäkoulua tällä hetkellä koska en kykene täysi mittaiseen koulupäivään. Saan tehdä omaa tahtia tehtäviä. Liikunta minulta otettiin kokonaan pois koska en pysyy juoksemaan tai mitään muutakaan liikunnallista.

Jos on kokeita niin ne käyn kyllä koululla tekemässä jos on pakko mutta onneksi nekin voi pääasiassa tehdä netissä.

——
Säikähdän julmettoman paljon kun joku laskee kätensä olkapäälleni. Käännyn ja kohtaan Joelin lempeän katseen.

"Kylläpä sä teet keskittyneenä koulutehtäviä" hän sanoo huvittuneena. "Joo iski joku ihme motivaatio puuska" sanon naurahtaen. "Muista kuitenki myös levätä kun oot vielä toipilas" tuo sanoo. Tiedän kyllä, että kaikki tarkoittavat vain hyvää mutta makoilin sairaalassa todella kauan niin minusta on kivaa tehdä jotakin.

"Pitäiskö sun tulla lepäämään?" Joel kysyy kun hän makoilee sängylläni. "Ehkä se vois olla hyvä idea" sanon ja tunnen selässäni pientä kipua.

Nousen varovasti ylös työpöytäni äärestä ja istahdan sängylle. Käyn hitaasti makaamaan Joelin viereen.

"Muistaks sä mitä mä lupasin sulle kun pääset kotiin?" Joel kysyy ja silittää hiuksiani. "Muistan" sanon ja katselen Joelin tuikkivia sinisiä silmiä.

"Oon tosi iloinen, että oot kuntoutunu lähes ennalleen" Joel sanoo. "Niin oon mut tää selkäkipu on mulla aina" sanon harmistuneena. "Oot mulle silti rakas enkä luovu susta ikinä" Joel sanoo ja suukottaa poskeani. Nostan kättäni ja silitän tuon sileää poskea.

——
"Tiiäks mitä?" sanon ja katson Joelia suoraan silmiin. "No mitä?" tuo kysyy ja katsoo minua uteliaana odottaen, että mitä minulla on kerrottavaa.

"Musta tuntuu, että olisin valmis" kuiskaan. "Ai niinkun silleen?" Joel kysyy ja näyttää hieman yllättyneeltä. "Niin" sanon ja nyökkään. "Aleksi rakas.. Sä oot vasta toipilas" Joel sanoo  ja silittelee hiuksiani. "Mä tiiän.." sanon huokaisten.

"Kun en mä haluu satuttaa sua millään tavalla" Joel sanoo. "Kyllä mä ymmärrän.." sanon. "Mutta tän mä voin kyllä tehdä" hän sanoo ja yhdistää huulemme.

Suutelemme intohimoisesti ja Joel hivuttautuu pienesti päälleni. Tietenkin niin, että hän ei satuta selkääni.

Läpsäisen Joelia hellästi käsivarteeni kun huomaan, että isä seisoo huoneeni ovella. Hän katsoo meitä järkyttyneenä mutta vihaisena.
——
🤍