Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

15.

POV: Sari

Kello on puoli neljä yöllä ja herään jälleen kun vatsani kovettuu ja alaselkään sattuu. Nousen sängystä ylös ja nojaan lipastoon. Muutama päivä sitten alkoi supistella epäsäännöllisesti. Hieman kuitenkin pelottaa jos tämä nyt etenee johonkin vaikka olenhan minä jo kaksi lasta tähän maailmaan pyöräyttänyt. Mattikin on Helsingissä työreissussa.

Huokaisen syvään ja hieron alaselkääni. Jos tämä lapsi haluaisi tulla maailmaan niin voisi tulla jo. Tällainen on jo inhottavaa kun supistellut epäsäännöllisesti muutaman päivän.

Kävelen keittiöön ja laitan lieden valon päälle, että nään eteeni. Avaan jääkaapin oven ja otan ovesta vesipullon.

Säikähdän julmetusti kun Rilla tepastelee keittiöön. Pieni haukku on ollut meillä jo muutaman päivän ja yllättävän hyvin kotiutunut tänne. "Mitäs pikku-Rilla on vielä hereillä" lässytän tuolle koiralle joka vain kääntelee päätään kun puhun hänelle. Tuo juoksee takaisin olohuoneeseen josta hän tulikin.

Sammutan lieden valon ja suuntaan takaisin makuuhuoneeseen.

Istahdan sängyn reunalle jonka jälkeen käyn sängylle makaamaan. Toivottavasti saisin nukuttua vielä edes muutaman tunnin.

——
POV: Matti

Avaan kotioven ja lasken matkalaukkuni eteisen lattialle. Sain hoidettua työasiat ja pääsin lähtemään takaisin kotiin. Täytyy vain toivoa, että ei tarvitse taas hetkeen lähteä Helsinkiin.

Riisun ulkovaatteet ja kävelen peremmälle. Täällä on ihan pimeää. Kaikki taitaa vielä nukkua vaikka kello on jo yhdeksän. Hannan kyllä täytyisi olla koulussa. Täytyypä käydä katsomassa nukkuuko hän vielä.

Kävelen portaita ylös ja suuntaan Hannan huoneen ovelle. Avaan oven varovasti ja kurkistan sisään. Siellähän se tyttö nukkuu. Huokaisen ja istahdan tuon sängyn reunalle. "Hannaa. Koulu on alkanu jo" sanon. Hetken kuluttua tuo alkaa availemaan silmiään. "Koulu on alkanu jo" sanon uudelleen.
"Mulla on huono-olo" tuo mutisee ja hän näyttää kalpealta.

Kokeilen hänen otsaansa. "Oot kyllä aika lämmin" sanon. "Jatka vaan unia. Laitan opelle viestiä, että oot kipeenä" jatkan. Hanna nyökkää pienesti ja sulkee silmänsä. Asettelen peittoa paremmin tuon päälle ja poistun huoneesta.

Kävelen takaisin alakertaan ja suuntaan meidän makuuhuoneeseen. Sari makoilee sängyllä ja näyttää olevan jo hereillä. "Moi kulta" sanon ja istahdan sängylle. "Moi" tuo sanoo hieman tuskastuneena.
"Onks kaikki ok?" kysyn huolestuneena ja lasken käteni tuon jalan päälle. "Joo mua on vaa supistellu yön aikana ja nyt koko tän aamun" tuo sanoo. "Voi sua" sanon ja silitän tuon jalkaa.

"Mut mitä sä kotona teet? Eikö sun pitäny tulla vasta ylihuomenna?" tuo kysyy. "Joo mutta sain työjutut jo hoidettua. Yks teams palaveri on illemmalla" kerron ja Sari nyökkää.

"Mutta pitäskö meidän lähtee käymää sairaalalla? Kun sulla on nyt ollu noita supistuksia, että alkaisko baby tulemaan" sanon. "Kai se täytyy lähtee käymään" tuo huokaisee ja nousee istumaan sängyn reunalle.

——
Ajan sairaalan pihaan ja sammutan auton. Nousen autosta ja kierrän auton toiselle puolelle. Avaan repsikan puolen oven ja autan Saria nousemaan ylös. Automatka näytti olevan yhtä tuskaa vaimolleni.

Sari nojaa hetken autoon ja hieron tuon selkää.
"Mennää vaa" tuo sanoo ja lähdemme kävelemään sairaalan sisäänkäyntiä kohti.

Istudumme äitiyspolin aulaan ja odotamme pääsyä lääkärin luokse. Otan vaimoani kädestä kiinni. Tuo kääntyy katsomaan minua hymyillen mutta nään tuon hymyn läpi, että häntä sattuu.

"Kaunisvesi" kuuluu naislääkärin ääni. Nousemme ylös ja lähdemme kävelemään huonetta kohti.

"Käy vaan makaamaan siihen pedille niin otetaan eka käyrät ja tehään sit sisätutkimus" lääkäri ohjeistaa ja Sari käy makaamaan sairaalavuoteelle. Tuntuu, että meidän perhe on ravannut sairaalassa paljon viime aikoina. Aleksin onnettomuus ja käynnit täällä.

"Supistuksia sulla on aika tiheään ja näyttää olevan aika kivuliaita. Tehään vielä sisätutkimus ja katotaan sitten mitä tehdään" lääkäri sanoo hetken kuluttua. Sari nyökkää ja kääntyy katsomaan minua. Hymyilen tuolle rohkaisevasti ja silitän tuon olkapäätä hellästi.

"Näyttäisit olevan 2cm auki. Mitään hätää ei vielä ole, että voitte mennä ihan rauhassa kotiin. Jos tuntuu siltä, että kotona ei enää pärjää niin voit tulla takaisin mutta näyttäisi vähän siltä, että hetki voi vielä menmä" lääkäri kertoo. "Tilanne voi kuitenkin kääntyä päälaelleen ja edetä nopeasti. Onhan tämä jo sun kolmas synnytys" lääkäri jatkaa. Sari nyökkää ja laskee paitansa alas.

Istudumme takaisin autoon. "Mikä fiilis?" kysyn kun laitan turvavyötä kiinni. "Vähän jännittää" tuo vastaa pienesti naurahtaen. "Kyllä kaikki menee hyvin" sanon hymyillen.

"Toivottavasti"

——