Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

10.

POV: Aleksi

Makaan tylsistyneenä sairaalasängyllä ja selailen eri tv kanavia läpi ja yritän etsiä jotain hyvää ohjelmaa, että saisin aikani kulumaan edes jotenkin sillä lääkäri kävi luonani muutama tunti sitten ja sanoi, että en pääsisi vielä pariin päivään pois. Äiti ja isäkin lähtivät kotiin mutta lupasivat tulla käymään vielä illalla.

Hetken kuluttua huoneen ovi aukeaa ja Joonas kurkistaa sisään. "Moi, saadaaks me tulla sisään?" Joonas kysyy ja nyökkään. Pian huoneeseen astuu Joonaksen lisäksi myös Olli ja Joel. Pieni hymy nousee huulilleni.

"Moi" Olli sanoo hymyillen. "Moi, kiva kun tulitte" sanon "Tottakai tultiin. Tuotiin sulle joukkueen kirjottama kortti ja suklaata. Vai voiks sä syödä vielä?" Joonas hössöttää. "En pysty viel syömää mitää kovaa" sanon. "Laske ne vaa tohon pöydälle nii otan ne mukaa kotii ku pääsen ja syön ku pystyn" sanon.

Huomaan Joelin jääneen hieman sivummalle seisoskelemaan. "Saa sitä peremmällekkin tulla" hymähdän. Joel kyllä näyttää hieman siltä, että hänet on pakotettu mukaan ja, että hän inhoaa sairaaloita. Tuo ottaa kuitenkin muutaman askeleen lähemmäs.

"Koska sä pääset kotiin?" Olli kysyy. "Ei lääkärit osannu sanoo mut kuulemma ainakin pari päivää menee vielä" kerron. "S-sattuuks sua johonkin?" Joel kysyy hieman epävarmana ja avaa suunsa ensimmäistä kertaa koko vierailun aikana. Joonas ja Olli katsovat Joelia hämmästyneenä. Mitähän ihmeellistä tuossakin muka oli? Ihan normaali kysymys.

"Ei tällä hetkellä kun on aika vahvat kipulääkkeet" kerron ja Joel nyökkää. "Mut viime yönä heräsin koviin kipuihin" jatkan. "Sulta murtu siis yks kylkiluu, solisluu, aivötärähdys ja hampaat tuli huulen läpi?" Olli kysyy ja nyökkään. "Aika paljon vammoja.." Joonas huokaisee. "Mmh.." mutisen vastaukseksi.

"Mites se pelaaja joka tönäs?" kysyn. "Se lensi pelistä ulos ja varmaa saa jotai pelikieltoo" Olli vastaa ja kohauttaa hartioitaan. "Kai me ees voitettiin?" kysyn. "Joo 4-1" Olli vastaa ja nyökkään vastaukseksi. Käännän katseeni Joeliin joka katselee kengän kärkiään mutta vilkaisee minua nopeasti.

"Et varmaa muista kun olit tajuton hetken mut Samu yritti käydä sen tönäsijän kimppuun" Joonas kertoo. "Valmentaja kävi kans aika kuumana ja joku blondi nainen oli ihan huolesta sekasin" Joonas jatkaa. "Se oli varmaa Aleksin äiti" Olli huomauttaa. "Joo äiti on vähän sellanen" sanon ja naurahdan pienesti.

"Me varmaa aletaan lähtee nii pääset lepäämään" Olli sanoo. "Joo mennää" Joonas komppaa. "Mä voisin jäädä viel hetkeks" Joel sanoo. Olli ja Joonas katsovat tuota hämmästyneenä mutta nyökkäävät vastaukseksi.

"Parane pian!" nuo huikkaavat vielä ennen kun poistuvat huoneesta.

——
Joel istuu viereeni ja laittaa kyynersauvat nojaamaan  sänkyäni vasten. Katson tuota kysyvästi sillä oletin, että hän lähtisi yhdessä Joonaksen ja Ollin kanssa pois. Emme ole edes jutelleet sitten viime näkemän tai ei meillä ole edes toistemme someja.

"Kui sä jäit?" kysyn ja katson Joelia kysyvästi. "Oon aatellu sua" tuo paljastaa ja katsoo käsiään. "Niin mäkin oon aatellu sua paljon" sanon kun Joel nostaa katseensa minuun. "Oikeesti?" tuo kysyy ja näyttää epäuskoiselta mutta nyökkään vastaukseksi.

"S-sori muuten se pusu sillon sielä pukuhuoneella.. En olis saanu vaa pussata sua" Joel sanoo pahoitellen. "Älä oo pahoillas siitä" sanon hymyillen. "Päin vastoin mä nautin siitä" jatkan. Joel katsoo minua ja väläyttää pienen hymynsä.

"Haluisiks sä lähtee mun kanssa leffaan kun pääset täältä pois?" Joel kysyy. "Joo kyllä mä voisin lähtee mutta ei sitten mitään kauhua" sanon ja naurahdan pienesti. "Sovittu" Joel sanoo ja hymyilee. "Mun täytyy varmaa alkaa lähtee kun mun sisko tulee meille tänää ja äiti vaatii, että mun pitää olla kotona" Joel sanoo ja nyökkään ymmärtäväisenä.

"Onko sulla muuten snäppiä tai jotain? Voitais jutella sielä ja mulla on muutenkin aika tylsää täällä" sanon. "Joo on! joel.hokka" tuo vastaa ja nousee tuolilta ylös. Otan puhelimeni viereiseltä pöydältä ja avaan snapchatin.

"Sulla on varmaa tosi tylsää täällä" Joel sanoo.
"Jep.. Ei täällä oo mitään muuta tekemistä kun kattoo tv:tä.." kerron. "Muistan noi samat fiilikset.. Olin viime vuonna pari päivää sairaalassa kun kaaduin laskettelurintees ja multa murtu nilkka" Joel kertoo. "Ja nyt mulla meni nivelsiteet" tuo jatkaa. "Aika tapaturma altis siis" sanon ja Joel naurahtaa pienesti ja nyökkää.

"Oikeesti kiva kun kävitte. Piristitte mua paljon" sanon hymyillen ja Joel hymyilee vastaukseksi.
"Nähään kun oot päässy pois täältä ja mennää sinne leffaan" Joel sanoo vielä ennen kun lähtee.

"Heippa" Joel sanoo ja heilauttaa kättään ennen kun poistuu tästä kauheasta sairaala huoneesta. Tosin ei tämä ole yhtä kauhea kun nuo muut sillä tämä on lasten puolella ja täällä on enemmän värejä. Heilautan tervettä kättäni tuolle.

Taidan olla aika ihastunut...

——