Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

3.

POV: Aleksi

Kävelen äidin kanssa uutta kotikatuamme pitkin ja tutustumme hieman alueeseen. Lehtiä on jo pudonnut puista ja tiet ovat paikoitellen liukkaita sillä on satanut vettä. Aurinko on jo laskenut ja katuvalot valaisevat reittiämme. Kylmä tuuli saa poskeni punoittamaan ja yritän vetää takkini kaulusta edes vähän tuulen suojaksi.
"Olisi kannattanut laittaa kaulahuivi" äiti tokaisee.
"Mmh" mutisen sillä tämä tuuli osuu myös paljaalle kaulalleni. Äiti on pukeutunut kun olisi -30 astetta pakkasta.

Kävelemme läheisessä puistossa. Täällä näkyy olevan leikkipuisto, pieni lampi ja ulkokuntosali. Voisin alkaa taas käymään pienesti salilla jos jatkan jalkapallon pelaamista. Täytyisi ensin vain löytää hyvä joukkue. Pysähdymme sillä äiti tarvitsee näköjään huilitauon. En halua edes kuvitella miltä se tuntuisi kun sisälläsi on toinen ihminen ja sitten sinulla on vielä valtava vatsa. Kaikki asiat olisivat haasteellisia.

"Voitais palata kotiin päin" äiti sanoo ja laskee kätensä vatsalleen. Nyökkään ja lähdemme kävelemään kotiin päin. Odotan jo sitä, että pääsen lämpimään suihkuun ja käpertymään pörröisen viltin ja kaakaomukin kera sohvan nurkkaan.

Kotikadulla meitä kävelee vastaan nainen koiran kanssa ja tuon vierellä kävelee poika kyynersauvojen kanssa. Onkohan tuo se sama poika jonka näin aiemmin tänään sairaalalla? Pysähdymme sillä äiti jäi rupattelemaan tuon naisen kanssa. Ilmeisesti hän on meidän naapurimme tai äidin uusi työkaveri. Seison kylmissäni äidin vieressä ja odotan, että pääsisimme jatkamaan matkaa kotiin.

Valkoinen villakoira tulee nuuhkimaan housujeni punttia. Kyykistyn ja ojennan varovasti kättäni tuota haukkua kohti ja tuo heiluttaa häntään innoissaan.
"Roby taitaa tykätä susta" tuo nainen sanoo hymyillen. "Sehän nyt tykkää kaikista" tuo blondi poika hänen vieressään tuhahtaa. "Joel!" hänen äitinsä sanoo tiukasti. Nousen ylös ja tungen kädet takaisin taskuihini sillä ne ovat aivan jäässä. "Tehän voisitte tulla käymään meillä kahvilla joku päivä" äitini sanoo. "Joo mielellään tullaan" tuo nainen vastaa hymyillen.

Vihdoinkin jatkamme matkaa kotiin päin. Olen jo niin jäässä, että muutun varmaan pian jääpuikoksi.

——
POV: Sari

Istun sohvalla ja katselen sekaista olohuonettamme. Muuttolaatikoita lojuu pitkin lattiaa sekä tietysti niitä on myös muualla talossa. Huomenna olisi tarkoitus järjestellä enemmän paikkoja ja Aleksin ja Hannan uudet sängyt tulisi myös huomenna.
Ainoat kalusteet jotka täällä on paikallaan on sohva ja televisio.

Ajattelin levittää sohvan ja tehdä meille pedin tähän. Aleksi on suihkussa joten minulla olisi tässä välissä hyvin aikaa tehdä se.

Istudun alas ja silittelen vatsaani. Pikkuinen päätti aloittaa sitten kunnon potkushown. Kentien tuleva potkunyrkkeilijä? Tämä ei ole kyllä vielä mitään siihen verrattuna kun odotin Aleksia. Nousen ylös ja hieron selkääni.

Laitan leivät paahtimeen ja kaadan maitoa kattilaan. Päätin tehdä kaakaon nyt tällä tavalla. Mummoni opetti tämän minulle joskus ja kaakao maistuu aivan erilaiselta verrattuna mikrossa lämmitettyyn.

"Mulla on vieläkin kylmä" Aleksi sanoo tullessaan keittiöön. "Tuu tänne rakas" sanon ja levitän käteni. Tuo sujahtaa käsieni väliin ja kiertää kätensä ympärilleni. Silittelen tuon selkää pitkin vedoin.
"Sähän rakas ihan täriset. Onko sulla noin kylmä?" kysyn ja tuo nyökkää rintaani vasten. "Mee vaan jo lämpimän peiton alle. Tuon iltapalaa ihan juuri" sanon samassa kun leivät pompahtavat paahtimesta.

Makoilen kyljelteen peiton alla ja katselen tv:stä jotakin kokkiohjelmaa. Silittelen samalla vatsaani.
Aleksi kömpii kainalooni sanomatta mitään ja hymy nousee huulilleni. Kierrän käteni tuon ympärille ja silittelen hänen käsivarttaan. Voi mun pikkusta.

——