Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

12.

POV: Sari

Istun nojatuolissa ja katselen kun Aleksi leikittää Rillaa olohuoneen lattialla. Hymy nousee huulilleni. Ihana nähdä Aleksi taas niin iloisena. On ollut sydäntä särkevää katsoa kun omalla lapsella on paha mieli.

Säikähdän kun Matti laskee kätensä olkapäälleni.
"Anteeksi. Ei ollut tarkoitus säikäyttää" tuo sanoo ja suukottaa päätäni. Nojaan mieheeni ja katselen lasteni touhuja. Hannakin liittyi Aleksin seuraksi lattialle ja vierittää Rillalle palloa.

"Aika ihanaa kun kaikki on kotona ja noi kaks pystyy oleen edes hetken riitelemättä" sanon ja käännyn katsomaan miestäni. "Niin" tuo sanoo ja silittää hiuksiani. "Vielä kun tää yks littyis täältä meidän seuraan" sanon ja silittelen vatsaani. "Ei siihen kuule mee enää kauaa" tuo vastaa ja laskee kätensä oman käteni päälle. "No toivottavasti ei. Alkaa oleen jo aika tukala olo ja hankala liikkua ja nukkua" sanon. "No varmasti mutta sä oot jaksanu tosi hyvin" tuo sanoo ja suukottaa hellästi päätäni.

"Äiti voiks sä auttaa mut ylös?" kuulen Aleksin kysyvän. "Tottakai voin" sanon ja olen jo nousemassa ylös mutta yllätyksekseni Hanna tarjoutuukin auttamaan veljeänsä.

"Mikä katala suunnitelma sulla tällä kertaa on kun oot noin kiva?" Aleksi kysyy. "No ei mikään. Sori jos autoin sua" Hanna sanoo selvästi loukkaantuneena.
"Aleksi pyydäppä siskoltasi anteeksi" sanon. "Sori.." tuo mutisee niin, että hyvä kun sen edes kuuli.

"Mä meen käymään Rillan kanssa ulkona ja alan sit menee nukkuu" Aleksi ilmoittaa. "Nukkuisiks sä muutaman yön tässä sohvalla jos levitän sen? Olis apu lähellä jos tarvii ja Rillaa pääsee helposti käyttämään ulkona keskellä yötä jos tarvii" sanon ja Aleksi nyökkää.

"Lähen sun kanssa ulos" Matti sanoo. "Me voitais Hannan kans sillä välin tehä vähän iltapalaa ja levittää tää sohva ja hakee Aleksin omat petivaatteet yläkerrasta" sanon. "Ja laittaa Rillalle varmuuden vuoksi pissa-alustoja lattialle" jatkan ja Hanna nyökkää.

——
Aleksi ja Matti lähtivät juuri Rillan kanssa ulos. Nousen nojatuolista ylös. "Levitätkö sä sohvan niin haen Aleksin petivaatteet?" kysyn ja Hanna nyökkää. Lähden kävelemään portaita ylös mutta pysähdyn kesken matkan. Otan kaiteesta tukea.

Hetken nojailun jälkeen huokaisen ja jatkan matkaani ylös. Ensimmäinen todella kivulias supistus. On minulla näitä jo muutamia ollut mutta kaikki on olleet lähinnä harjoitussupistuksia. Toivon kyllä, että pikkuisemme syntyisi pian mutta antaa hänen kasvaa ja kehittyä vielä rauhassa.

Lasken Aleksin peiton, tyynyn ja tuon unilelun sohvalle. Simba on ollut hänellä syntymästään asti. Ihana kun hän nukkuu vielä sen kanssa.

"Äiti" Hanna sanoo hetken kuluttua. "Niin?" kysyn ja käännyn katsomaan tytärtäni. "Saanko mä halin?" tuo kysyy hieman epävarmana. "Voi rakas. Tottakai sä saat" sanon ja kiedon tyttäreni käsieni suojaan.
"Rakas sä saat aina ihan aina äidiltä halin" sanon ja suukotan tuon poskea.

Erkanemme halista. "Onks jokin hullusti?" kysyn ja katson Hannaa huolestuneena. "Ei.. Tai siis.." tuo mutisee. "Kerro vaan omaa tahtia" sanon ja silitän tuon poskea hellästi. "K-ku oon ollu iha tyhmä teitä kohtaan ja aiheuttanu vaa hankaluuksia.." tuo mutisee ja kuulen hänen äänestään, että tuo alkaisi pian itkemään. Vedän tyttäreni uudelleen haliin ja silittelen pitkin vedoin tuon selkää.

Tunnen kun lämpimiä kyyneliä putoaa paidalleni.
Tiukennan otettani ja suukotan tuon poskea. "Itke vaan se helpottaa" kuiskaan ja jatkan tuon selän silittämistä.

"S-sit.." tuo mutisee ja purskahtaa uudelleen itkuun. "Kulta kerro vaan" yritän rohkaista tuota.
"K-kun m-must tuntuu, että oon välil ihan yksin.." tuo mutisee rintaani vasten. "Niinkun miten yksin?" kysyn huolestuneena. "N-no kun ootte ollu paljon Aleksin kans ja sit k-ku on tulossa p-pikkusisko" tuo selittää. Tunnen piston sydämessäni. Oikeastikko tyttärellämme on noin huono olla? Miten ihmeessä en ole huomannut mitään? Kieltämättä huomioni on kyllä ollut paljon Aleksissa.

"Kaikki asiat järjestyy kyllä" sanon ja pyyhin kyyneliä tuon poskilta. "Ootko varma?" tuo kysyy ja katsoo minua itkuisilla silmillään. "Oon ihan varma" sanon ja hymyilen. "Tulisit äitin viereen nukkumaan" sanon ja Hanna nyökkää pienesti.

"Syödään iltapala ja katotaan frendejä ennen kun mennään nukkumaan ja huomenna pidetään tyttöjen spa-hetki vai mitä?" sanon ja Hanna nyökkää pienesti hymyillen.

"Mitäs täällä on tapahtunu?"

——
❤️