18.

363 35 10
                                    

POV: Joel

"Täällä!" Aleksi huudahtaa hetken etsintöjen jälkeen. Kävelen tuon luokse hieman ontuen sillä nilkkani on edelleen hieman arka. Kepit jätin suosiolla kotiin sillä en halua enää käyttää niitä.

Aleksi nostaa pienen mäyräkoiran syliinsä ja rapsuttaa sitä. Huomaan tuon poskelle putoavan kyyneleen ja pyyhkäisen sen peukalollani pois.

"Kaikki on nyt hyvin ja Rillakin löyty" sanon ja lasken käteni tuon olkapäälle. Aleksi kääntää päätään ja huomaan pienen hymyn tuon huulilla.
Ojennan kättäni ja annan Rillan nuuhkia sitä ennen kun rapsutan itsekkin häntä sillä olenhan minä hänelle vieras ihminen. Hetken päästä tuo nuolaisee kättäni. "Se tykkää susta" Aleksi sanoo. "Ja mä tykkään susta" sanon ja katson Aleksia.

Aleksi kääntyy katsomaan minua hänen meren sinisillä silmillään. Hän näyttää hieman hämmentyneeltä ja samalla ujostuneelta. Siirrän hiussuortuvan tuon kasvoilta korvan taakse.

"M-mäkin susta" Aleksi kuiskaa ja hymyilee pienesti. Hymyilen vain ja katson tuota poikaa silmiin. Tuo varvistaa hieman ja yhdistää huulemme. Liikutamme huuliamme samaan tahtiin ja hetken kuluttua meidän on pakko irtautua, että saamme happea.

Istumme sohvalla ja Aleksi on kainalossani. Rilla touhuaa omia juttujaan olohuoneen matolla. Hyvä, että joku osaa viihdyttää itse itseään. Nostan käteni Aleksin hiuksiin ja haron niitä hellästi. Niin ihanan sileät hiukset. Tuo nostaa katseensa minuun ja katsoo minua silmiin.

"Jäisiks sä yöks tänne?" hän kysyy yllättäen. Katson häntä ensin epäuskoisena mutta nyökkään hymyillen. "Kyllä mä voin jäädä" sanon ja Aleksi hymyilee vastaukseksi. "Onks sulla nälkä? Voitais tilata pitsat" Aleksi sanoo. "Joo tilataan vaan" hymähdän.

——
Katselen kuvia jotka on takan reunalla. "Onks tää sun sisko?" kysyn sillä olen nähnyt ainoastaan Aleksin ja hänen äitinsä. "Joo on" Aleksi sanoo hieman vaisuna. Lasken käteni tuon olkapäälle.
"Onks kaikki ok?" kysyn. "Joo tai siis en mä tiiä" tuo mutisee. "Kerro vaan jos haluut" sanon rohkaisevasti. "Se karkas kotoo eikä kukaan tiiä missä se on mut ei siitä sen enempää" Aleksi kertoo ja nyökkään ymmärtäväisenä.

"Tää on sit vissiin sun isä?" sanon kysyvästi ja osoitan kuvaa jossa on Aleksin äiti ja oletettavasti hänen isänsä. "Joo on" Aleksi sanoo. "Onks sun porukat töissä?" kysyn. Hän ei kertonut missä he ovat. Olen ehkä utelias mutta uskon, että Aleksi sanoisi jos häntä haittaisi kyselyni. "Äiti ja iskä on sairaalassa ku mun pikkusisko syntyy kai pian" Aleksi kertoo ja nyökkään. En edes muistanut, että hänen äiti on raskaana. "Mun sisko on kans raskaana ja äiti on ihan onnesta soikeeta" sanon pienesti naurahtaen.

Juon lasini tyhjäksi ja röyhtäisen. "Sori.." mutisen hieman nolostuneena. "Ei se mitään. Hyvä vaan jos maistu" Aleksi sanoo hymyillen. Tiedän, että minulla on välillä paha tapa röyhtäillä mutta en voi sille mitään. Välillä minua vaivaa myös närästys.

"Käytetäänkö Rilla pienellä iltalenkillä ja mentäis sit nukkumaan?" Aleksi kysyy ja nyökkään. "M-mut tota voisiks sä nukkua mun vieressä?" Aleksi kysyy ujosti. "Tottakai mä voin" sanon hymyillen.

Puen takin päälleni ja odotan, että Aleksi ja Rilla olisivat valmiita lähtemään. Tuon puhelimeen kilahtaa viesti ja hän kaivaa kapistuksen taskustaan.
"Mikä tuli?" kysyn kun Aleksi vain tuijottaa vain puhelintaan. "Onks jotain sattunu?" kysyn.

"Musta on tullu isoveli"

——

Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]Donde viven las historias. Descúbrelo ahora