Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

17.

POV: Sari

"Ei helvetti soikoon.." mutisen itsekseni ja katsahdan jalkoihini. "Oho" miehini sanoo ja katsoo minua ällistyneenä. "No nimenomaan oho. Hae pyyhe!" tuhahdan ärtyneenä.

Nojaan polviini supistuksen iskiessä. Tuntuu, että alaselkäni olisi tulessa. "Vauhtia nyt!" valitan miehelleni. Hän kävelee taakseni ja hieroo selkääni.
"Hakisitko mulle kuivat housut?" pyydän. "Joo tottakai" Matti vastaa ja ojentaa aiemmin hakemansa pyyhkeen minulle.

Käännän katseeni olohuoneen suuntaan ja huomaan, Aleksin katsovan minua ehkä hivenen peloissaan. Olen elänyt jossain omassa kuplassa kun en muistanut, että poikamme on kotona.

"Ei äitillä oo mitään hätää" yritän sanoa mahdollisimman vakuuttavasti mutta kipu ottaa taas vallan. "M-matti täytyy lähtee" huokaisen ja pelkään, että ponnistamisen tarve iskee.. Sitten oltaisiin erittäin kusessa.

"Joo. Kerään nopeesti kamat kasaan" tuo mies sanoo ja säntäilee edes takaisin kodissamme.

"Voit Aleksi pyytää vaikka Joonaksen tai Ollin meidän luokse ja voi jäädä yöksikin" sanon kun nojailen keittiösaarekkeeseen. "Joo" tuo vastaa ääni väristen.

Kävelen vaivanloisesti olohuoneeseen. "Rakas hei ei oo mitää hätää" sanon ja kumarrun halaamaan poikaamme joka istuu nojatuolissa Rilla sylissään. Aleksi nyökkää ja pyyhkii silmäkulmiaan. "Sitten äiti ja isä tulee kotiin pikkusen nyytin kanssa" sanon ja silitän poikamme sileitä hiuksia. Aleksi nyökkää ja hymyilee pienesti.

"Voit tilata myös pitsaa ja kattella leffoja. Äiti siirtää sulle rahaa tilille" sanon ja Aleksi nyökkää. Rilla nuolaisee kättäni. "Nii pikku-Rilla" lässytän ja rapsutan tuota korvan takaa.

"Valmista" Matti sanoo tullessaan olohuoneeseen. Nyökkään kun rapsutan Rillaa. "Entä Hanna?" Aleksi kysyy. "Älä sä rakas huolehdi siitä. Äiti ja isä hoitaa asian" sanon ja Aleksi nyökkää. "Heippa rakas. Äiti ja isä lähtee nyt. Oo kiltisti" sanon ja suukotan poikaamme poskelle. "Joo heippa" Aleksi sanoo.

Kävelen eteiseen ja Matti auttaa minulle kengät jalkaan.

Huokaisen tuskastuneena kun istudun autoon. Minulla on jo nyt niin epämukava olo. Matti istutuu kuskin paikalle kun hän on laittanut kassin takapenkille. "Sanot sitten jos sulle tulee ponnistamisen tarve" Matti sanoo kun käynnistää auton. Nyökkään vain tuskastuneena.

——
POV: Aleksi

Kyhjötän yksin nojatuolissa ja katselen pimeää tv ruutua. Odotan, että Joel saapuisi meille. Hän lupasi tulla niin nopeasti kun vain pääsisi.

Käteni tärisevät ja sain juuri ja juuri soitettua Joelille. Tunnen kun kurkkuani alkaa karvastella ja näköni sumentua. Minua ahdistaa ihan suunnattoman paljon äskeinen tapahtuma.

Katselin ihan rauhassa televisiota äidin ja isän lähdön jälkeen kunnes Rilla alkoi haukkumaan ja katsoi takapihalle vievää ovea. Olin ehkä turhankin utelias niin nousin katsomaan mille tuo koira oikein haukkuu.

Sydämeni hyppäsi melkein kurkkuun asti kun näin, että terassillamme seisoskeli joku henkilö joka oli pukeutunut klovniksi. Se näytti aivan Terrifier elokuvan klovnilta ja kyllä pelkään klovneja kuollakseni. Vaikka halloween on lähellä niin ei tarvitsisi tehdä noin sairaita piloja.

Säikähdän kun joku soittaa ovikelloa ja tuijotan eteisen suuntaan enkä uskalla liikahtaakkaan. Hetken kuluttua puhelimeni soi ja se on Joel.

"M-moi" vastaan ääniväristen. "Moi se oon vaa mä. Tuutko avaan mulle oven?" kuuluu Joelin ääni puhelun toisesta päästä. "J-joo" vastaan ja lopetan puhelun. Kävelen eteiseen ja avaan oven tärisevin käsin.

Joel astuu sisään ja laskee reppunsa eteisen tuolille jonka jälkeen hän vetää oven kiinni. "En nähny tässä teidän pihalla ketään enkä myöskään täs kotikadulla" Joel sanoo ja nyökkään pienesti päätäni. "Ootko ihan varma, että näit oikein?" hän kysyy. Älä edes kehtaa väittää, että näkisin omiani.

"No näin!" huudahdan kiihtyneenä. "Ei mitään hätää" Joel sanoo ja vetää minut käsiensä suojaan. Lasken pääni tuon rinnalle ja vedän syvään henkeä. Joel tuoksuu taivaalliselle. Hän silittää pitkin vedoin selkääni joka saa minut jo hieman rauhoittumaan.

"Kaikki on hyvin" Joel puhelee minulle hiljaa. Hänen kätensä vaeltaa hiuksiini ja hän silittää varovasti.

"Rilla!" huudahtan ja riuhdon itseni irti Joelin otteesta. "Kuka on Rilla?" Joel kysyy hämmästyneenä. Aivan enhän minä ole kertonut edes kavereille, että olen saanut koiran. "Mun koira m-mut m-mis se on" sanon ja tunnen kun käteni alkavat taas tärisemään. "Rauhotu. Mä autan sua etsimään Rillan" Joel sanoo rauhallisesti.

"Oisko se voinu säikähtää jotain ja mennä piiloon?" Joel kysyy. "E-ehkä.." mutisen. "M-mä s-saatoin kiljasta ku näin sen klovnin" jatkan kertomista ääniväristen.

"Mä autan sua etsiin Rillan" Joel sanoo ja katsoo minua silmiin. Hänen rauhallinen olemuksensa tarttuu minuun. Ehkä panikoin vain turhaan sillä ei Rilla ole päässyt livahtamaan ulos.
——
Oon sekoillu jotai tän wattpadin kaa nii käykäähän lukee myös edellinen luku🥰

Ps. Oonko ainoo joka pelkää klovneja mut silti pakko kattoo kauhu elokuvia?🤡