Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

34.

POV: Aleksi

Timeskip kuusi kuukautta

Olen viettänyt suurimman osan ajastani Joelin luona viimeisen puolen vuoden aikana. Kotona en ole juuri käynyt muuta kun hakemassa Rillan myös tänne.

Äidin ja Hannan kanssa olen soitellut mutta ei olla oikein nähty. Isää puolestaan en ole nähnyt sen jälkeen kun lähdin kotoa ovet paukkuen meidän riidan jälkeen. Hän ei vieläkään hyväväksy minun ja Joelin seurustelu enkä ymmärrä miksi. Hän ei osaa perustella kantaansa mitenkään muuten kun, että meillä on hänen mieleestään liian iso ikäero.

Äidin kanssa olen etääntynyt hieman koska välillä tuntuu, että hän olisi isän puolella vaikka väittää muuta.

Kuntoutukseni on edennyt hyvin ja muutama käynti olisi enää jäljellä. Välillä on turhauttanut käydä siellä koska tuntuu, että siitä ei ole ollut mitään hyötyä.

Mutta jos jotain positiivista tästä kolarista hakee niin olen saanut uusia kavereita. Tutustuin yhteen Oliveriin jota näin usein sairaalalla ja hänkin kävi kuntoutuksessa. Olen tutustunut paremmin myös Joelin bändikavereihin ja ollaan vietetty heidän kanssa paljon aikaa.

——
Kouluun olen myöskin palannut mutta liikunta tunneille en vieläkään osallistu. Ihan vain siitä syystä, että selkäni on edelleen arka ja lääkärien mielestä kova liikunta ei tekisi kovinkaan hyvää.

Olen onnellinen siitä, että minulla on Joel ja Rilla. Olen myös äärettömän kiitollinen Joelin vanhemmille, että olen saanut majailla heidän luonaan.

Vaikka minulla on välillä ikävä kotiin ja haluaisin olla väleissä isän kanss ja haluaisin, että hän hyväkyisi sen, että seurustelen Joelin kanssa.

Rakastan Joelia enkä aio jättää häntä mistään hinnasta. En voi sille mitään, että isä ei hyväksy häntä mutta toivoisin kuitenkin, että ehkä vielä jonain päivä ihme tapahtuisi.

Makoilen koirani kanssa sängyllä ja luen Aku Ankkaa. Joel lähti käymään äitinsä kanssa kaupassa niin minä jäin Rillan kanssa kotiin. En jaksanut mennä mukaan ja ehkä on ihan hyvä, että jäin lepäämään.

Availen silmiäni kun tunnen, että joku pusuttelee minua ympäri kasvojani. Huomaan, että Joel istuu sängyn reunalla ja katselee minua hymyillen. Hieron silmiäni ja haukottelen perään.

"Taisit nukahtaa" Joel sanoo hymyillen. "Joo niin taisin" sanon pienesti naurahtaen. "Ooks sä kauan ollu siinä?" kysyn. "Oon mä hetken aikaa istunu. En raaskinu herättää sua kun nukuit niin söpösti" Joel vastaa ja silittää poskeani.

"Äiti kävi äsken sanomassa, että ruoka olis pian valmis" Joel sanoo ja nyökkään. Nousen varovasti istumaan sängylle ja Joel kaappaa minut heti kainaloonsa.

"Tiiätkö mitä?" Joel sanoo. "No mitä?" kysyn ja käännyn katsomaan Joelia kysyvästi. "Mä oon aika onnellinen siitä, että mulla on sut" Joel sanoo hymyillen. "Mäkin oon onnellinen" sanon. Joel kumartuu hieman ja yhdistää huulemme.

Rilla haukkuu ja hyppää syliini mielenosoitukseksi. Hän on välillä mustasukkainen siitä kun hän ei saa huomioo. "Kyllä Rillakin huomataan" sanon naurahtaen ja rapsutan tuota koiraa korvan takaa.

"Mä rakastan sua"
——
Tämä kirja tuli nyt päätökseensä!

Mun motivaatio tätä kirjaa kohtaan on kadonnut eikä mulla myöskään ole ideoitakaan enää. Oon super kiitollinen, että ootte lukenu tätä kirjaa❣️

Jatko-osa tähän kirjaan tulee mahdollisimman pian!🫶🏽💕