Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

14.

POV: Joel

Istun sairaalan aulassa äidin kanssa ja odotan pääsyä lääkärin luokse. Jalkani tutkitaan uudelleen ja tänään selviää saanko tämän kusisen tuen pois jalastani ja voinko jo luopua kyynersauvoista.

Puhelimeni pirahtaa taskussa ja hymy nousee huulilleni kun huomaan, että viesti on Aleksilta.

"Hokka!" kuuluu lääkärin huuto. Nousen ylös tuolistani ja lähden kävelemään sauvojen kanssa kohti lääkärin huonetta.

"Katotaanpas sitä sun nilkkaa ensin. Voit ottaa sen tuen pois" lääkäri sanoo ja kirjaa jotakin ylös koneelle.

Otan tuen pois ja katselen nilkkaani jossa on edelleen valtava mustelma. Tosin väritykseltään se näyttää siltä, että se alkaisi paranemaan. Toivon todella, että pääsisin edes noista kamalista kepeistä eroon. Ne ovat vaan tiellä joka paikassa. Jos totta puhutaan niin kotona en ole niitä paljoo käyttänyt.

"Sattuuko tää?" lääkäri kyselee ja taivuttelee nilkkaani. "Kyl se vähän" sanon ja yritän näyttää mahdollisimman normaalilta. Oikeastaan sattuu aika paljonkin. "Ootko lepuutellut jalkaa?" lääkäri kysyy ja nyökkää. "Entäs ootko joutunu syömään vielä panadolia?" tuo kysyy seuraavaksi. "Joo joka päivä" kerron ja lääkäri nyökkää.

"Pidä tukea vielä ainakin kaksi viikkoa ja syö kipulääkettä tarpeen mukaan. Voisit vielä viikon verran käyttää kyynersauvoja. Varataan sulle uusi aika viikon päähän ja katsotaan sitten uudelleen" lääkäri sanoo ja kirjaa kaiken edellä mainitun ylös.

Huokaisen syvään. Olisin toivonut, että pääsisin tästä nilkkatuesta eroon ja sauvoista myös. Kiva kävellä etana vauhtia.

"Tässä on sulle uus resepti panadoliin jos edelliset on päässyt loppumaan" lääkäri sanoo ja ojentaa minulle lapun. "Ja tässä on vielä aika viikon päähän" lääkäri jatkaa ja ojentaa minulle toisen lapun.

Kiitän ja poistun lääkärin vastaanotolta.

——
Makaan sohvalla ja pidän jalkaani kohoasennossa. Onneksi minulla on seuranani televisio. Katselen netfixistä Dahmer sarjaa ja odotan, että äiti tulisi takaisin kotiin. Hän lähti ruokakauppaan ja isä on töissä. Siskoni on tulossa TAAS meille kylään mutta tällä kertaa miesystävänsä kanssa. Viimeksi hän ei päässyt mukaan.

Vedän sohvan selkänojalta viltin ylleni ja korjaan hieman asentoani. Ehkä minä otan tässä odotellessa pienet päiväunet.

"Joel!" kuuluu äitini ääni johon herään. Availen silmiäni ja nään äidin seisovan keskellä olohuonetta kaukosäädin kädessään ja tv:ssä pyörii loppu tekstit.
"Mitä sä tällästä kauhua katsot? Sitä paitsi se on k18" äiti jatkaa mesoamistaan. "Oon 16" mutisen ja hieron silmiäni. "Niin et vielä täysi-ikäinen" äiti sanoo. "No ei se ollu edes paha" sanon.

Äiti heittää minulle kaukosäätimen takaisin. Poistun netflixistä ja vaihdan suoratoistopalvelua.

"Teen ruoan ja leivon tiikerikakkua. Minttu ja Rasmus tulee parin tunnin päästä" äiti sanoo keittiöstä. "Joo" mutisen ja keskityn sarjaan jota aloin katsomaan.

Herään uudelleen kun kuulen eteisestä kolistelua. Se taitaa olla isäni joka juuri tuli töistä. Haukottelen ja taas tv:ssä pyörii loppu tekstit. En kyllä yhtään ihmettele, että nukun näin kun nukuin viime yönä vain muutaman tunnin.

"Mitäs lääkäri sano?" isä kysyy istuduttuaan sohvalle. "Viikon päähän on uus aika. Nilkka tukee ja keppejä pitää käyttää viel ainakin viikon verran mut nilkka tukee kaks mut sitä katotaa viikon pääst uudelleen" selitän ja isä nyökkää.

——
Makaan sohvalla edelleen ja juttelen Aleksin kanssa. Tulen aina paremmalle tuulelle kun juttelen hänen kanssaan ja oikeastaan hän on aika suloinen.

Perheeni tietää kyllä minun olevan homo. Äiti otti asian hyvin mutta isälle se oli suurempi pala mutta hyväksyi asian lopulta kun näki kuinka onnellinen olin. Seurustelin vuoden Luka nimisen pojan kanssa mutta erosimme jokin aika sitten.

"Moii" kuuluu siskoni Mintun ääni eteisestä. "Heii rakkaat" äitini puolestaan vastaa. Tuhahdan ja jatkan television katselua. En olisi nyt yhtään sosiaalisella tuulella. En jaksa istua missään kahvipöydässä ja lätistä turhia.

"Mitä pikkuveli" Minttu sanoo ja pörröttää hiuksiani. "Älä koske muhun" tuhahdan. "Älä oo mörökölli" tuo blondi nainen puolestaan sanoo. Tosiaan meillä on kymmenen vuotta ikäeroa.

"Tuuppa Joel syömään" äiti sanoo tiukasti keittiön suunnalta. Huokaisen ja nousen istumaan. Otan kepit lattialta ja lähden könyämään noiden metallisten tikkujen kanssa keittiöön.

Istudun pöydän ääreen ja laitan kepit selkäni taakse nojaamaan seinään. "Koska sä pääset noista tikuista eroon" Minttu kysyy. "En tiiä" vastaan ärsyyntyneenä. "Viikon päästä on lääkärille uusi aika niin sitten katsotaan uudelleen" äiti vastaa puolestani.

Röyhtäisen kun olen saanut syötyä. "Joel" äiti sanoo toruvasti mutta sitten isä röyhtäisee perään. Siskoni katsoo meitä molempia inhon vallassa. Ilkikurinen virne lepää kasvoillani.

"Oli meillä asiaakin miksi tultiin" siskoni aloittaa ja ojentaa äidille pienen rasian. "Mikäs tää on?" äiti sanoo ja alkaa avaamaan pakettia. Varmaan hän ilmoittaa, että on raskaana. Kiinnitin huomioni siihen, että siskoni ei juonut punaviiniä vaikka kaikki muut joi. Yleensä hän on kyykkimässä alkon hyllyillä.

"EIKÄ OIKEESTI?" äiti kysyy innoissaan. Minttu nyökkää hymyillen. "Voi rakkaat" äiti sanoo ja ryntää halaamaan siskoani.

"No mitäs täällä nyt on" isä sanoo ja ottaa rasian käteensä. Hän ottaa käsiinsä paperilapun eli ultrakuvan ja kaksi heijastinta. Toisessa lukee mummi ja toisessa pappa. Mahtavaa yksi rääkyvä pikku mukula lisää tähän maailmaan.

"Onnea tyttö rakas" isä sanoo ja halaa Minttua. Juon kokistani kun kaikki kääntyvät katsomaan minua. Katson heitä ensin hölmistyneenä kunnes tajuan.

"Onnea" mutisen. "Kiitos veli rakas" Minttu sanoo hymyillen. Minua ei voisi kyllä vähempää kiinnostaa.
"Meistä tulee mummi ja pappa" äiti sanoo innoissaan. Voisi vähän rauhoittua ja istua takaisin alas.
——
Pääsitte vähän tutustuun Joeliin ja sen perheeseen! Lisää on luvassa!😜