Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

22.

POV: Joel

Istun huoneeni lattialla ja rapsuttelen Rillaa joka kiehnää ympärilläni. Aleksi makoilee sängylläni ja katselee meitä hymyillen. "Se tykkää susta" Aleksi sanoo. "Niin ja mä teistä kahesta" sanon hymyillen.

Aleksi tuli meille yökylään Rillan kanssa kun hänen siskonsa palaa tänään kotiin ja he selvittelevät jotain asioita. Aleksi ei ole oikein puhunut siitä mitään ja kunnioitan häntä. Kertoo jos tuntuu siltä. Minun vanhempani lähtivät Kuopioon siskoni ja hänen poikaystävänsä luokse. He menevät ikeaan ja muuten shoppailemaan. Minua ei sellainen juurikaan kiinnosta joten sain luvun jäädä kotiin.

"Joel" Aleksi sanoo. "Mmh?" mutisen ja katselen Rillan perään, että tuo ei tee mitään tuhoja sillä onhan se vielä pentu. "Mulla on maha kipee" Aleksi mutisee maatessaan sängylläni vatsallaan. Nostan katseeni Aleksiin joka katsoo minua meren sinisillä silmillään. "Haluisiks sä särkylääkettä? Voin hakee sulle" sanon ja olen jo nousemassa ylös mutta Aleksi pudistaa päätään. "Eikun tuu mun viereen" Aleksi pyytää.

Nousen lattialta ylös ja menen makaamaan sängylleni Aleksin viereen. Kierrän käteni tuon ympärille ja suukotan hänen päätään. Katselen kun Rilla käy makuulle omaan pesäänsä pienen hepulinsa jälkeen. Tuolla koiralla sitten virtaa riittää. Tosin sen vielä pentu joten ei mikään ihme.

Silittelen Aleksin pehmeitä hiuksia. Tuon tuhinasta ja hengityksestä päätellen hän on nukahtanut.

——
Kävelen narisevat portaat alakertaan Rilla perässäni. Toivon, että en herätä Aleksia. Ajattelin, että voisin tehdä meille välipalaksi voileivät ja sitten illemmalla vaikka kanakastiketta ja pastaa.

Alas päästyäni kävelen keittiöön ja avaan jääkaapin oven. Otan sieltä voirasian, juuston, salaatin ja kurkun. Meillä oli näköjään sämpylöitä joten teen meille sitten sellaiset. Rilla tallustelee ympäri alakertaa tutkien paikkoja.

Vien leivät pöytään sekä kaksi juomalasia. Tarjolla olisi mehua tai vettä. En tiedä kumpaa Aleksi haluaa niin saa ottaa sitten itse. Olen juuri lähdössä yläkertaan herättämään Aleksia mutta tuo käveleekin unisena keittiöön. "Huomenta pörröpää" sanon naurahtaen. Tuon hiukset ovat aivan sekaisin ja tuo on niin suloisen näköinen kun on aivan unenpöppörössä.

"Onko maha vielä kipee?" kysyn ja Aleksi nyökkää kun hän hieroo silmiään. Minua ei ole kyllä siunattu yhtä hyvillä unenlahjoilla ja usein nukkumatti jättää unihiekkoineen minut väliin. "Tuu tänne" sanon ja levitän käteni halin merkiksi. Aleksi tallustelee luokseni ja kiertää kätensä ympärilleni. Suukotan tuon otsaa hellästi ja silittelen hänen selkäänsä.

Hetken kuluttua tuo uskaltautuu laskemaan päänsä rinnalleni. Hymy nousee huulilleni. "Joel" Aleksi sanoo. "Mmh?" mutisen ja silittelen tuon selkää.
"Mä rakastan sua" tuo mutisee rintaani vasten. Sydämeni alkaa hakkaamaan. Sanoiko hän juuri, että rakastaa minua? Menen aivan hämilleni mutta positiivisesti. "Niin mäkin sua" kuiskaan. Tunnen kun Aleksi tiukentaa otettaan minusta. Halinalle..

"Söisitkö sä vähän? Tein meille leivät" sanon kun irrottaudumme halauksesta. "Voin mä yrittää" Aleksi sanoo ja hän kuulostaa todella tukkoiselta. Voi ei eikai hän vain ole tulossa kipeäksi? "Onks sulla kurkku kipee kans?" kysyn ja Aleksi nyökkää. Kokeilen hänen otsaansa. "Sulla taitaa olla vähän lämpöä" sanon ja Aleksi huokaisee.

"Nyt tehään niin, että sä meet tonne sohvalle viltin alle ja mä teen sillä välin sulle lämpösen kaakaon ja tuon sen ja leivän sitten sinne" sanon ja ohjaan Aleksia olohuoneeseen.

——
😍