Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

28.

POV: Sari

Timeskip kolme päivää

Kävelen sairaalan ovista sisään. Tulin katsomaan Aleksia ja hakemassa muutamat työpaperit kotiin. Hän ei ole vieläkään herännyt mutta on palannut kyllä tajuihinsa. Tämä alkaa näyttämään jo epätoivoiselta sillä kun hän ei ole herännyt niin lääkärit eivät pääse kunnolla tutkimaan, että mitä vaurioita on ja ylipäätään herääkö Aleksi. Jos herää niin millaisena?

Avaan huoneen oven jossa poikamme on ja yllätyn kun täällä olikin joku. Blondi poika istuu Aleksin vieressä ja pitää tuota kädestä kiinni. Vedän oven perässäni kiinni ja tuo poika säikähtää. "Sori ei ollut tarkoitus säikäyttää" sanon. Tuo poika nyökkää ja pyyhkii kyyneliään.

Istahdan sängyn toiselle puolelle ja katselen hoitajan jättämiä testituloksia jotka hän on viimeksi ottanut pojastamme. Tilanne näyttää ihan samanlaiselta kun eilenkin. Ei mitään muutosta.

"M-mä voin kyllä lähtee.." tuo poika mutisee ja on jo tekemäss lähtöä. "Ei sun tarvii. Kiva, että Aleksin luona käy muitakin kun mä" sanon hymyillen. "Jos saa kysyä niin olitko säkin siinä kolarissa?" kysyn sillä kiinnitin huomiota, että tuolla on huuli halki ja vasemman silmän kulmassa pieni mustelma. Tuo vain nyökkää.

"Onko Aleksin tilasta mitään uutta?" tuo kysyy hetken hiljaisuuden jälkeen. Pudistan päätäni ja silitän poikamme toista kättä. "Aleksi on kyllä palannut tajuihinsa mutta ei oo herännyt eikä kukaan tiedä herääkö se ikinä ja jos herää niin millasena" kerron. "Ja sen mitä lääkärit ehti aiemmin tutkimaan niin Aleksille todennäkösesti jää elinikäinen selkävaurio jos siis herää" jatkan. Tuo poika nyökkää ja huomaan, että tuon silmistä putoo kyyneliä.

"Ootko sä muuten se Joel?" kysyn ja tuo nyökkää.
"J-joo oon mä.." tuo vastaa "Aleksi on puhunut susta paljon" sanon hymyillen.

——
Istuskelemme tämän Joelin kanssa Aleksin vierellä. Tilanne näyttää edelleen huonolta eikä heräämisestä ole mitään merkkejä.

"Tää on ehkä vähän henkilökohtainen kysymys mutta seurusteletteko te Aleksin kanssa?" kysyn ja huomaan, että Joel menee hieman vaikeaksi mutta tuo nyökkää kuitenkin hetken kuluttua pienesti.

"Ollaan seurusteltu muutama viikko.." tuo mutisee hiljaa. Sen mitä olen ehtinyt jutella Joelin kanssa hän vaikuttaa oikein mukavalta. Olin kieltämättä aluksi vähän epäilevä hänen suhteensa sillä hän on Aleksia niin paljon vanhempi.

"Onnea" sanon lopulta hymyillen. "Kiitos" Joel sanoo ja kohottaa katseensa ensimmäistä kertaa minuun. Tuon huulilla on pieni hymy. "Aleksi on kertonu susta paljon ja on ollu tosi onnellinen" kerron. "Aleksi on kyllä tosi ihana" Joel sanoo hymyillen.

"Onks sulla jotain tietoo niistä kahesta pojasta jotk oli myös kolarissa?" kysyn sillä en tiedä heistä juurikaan mitään enkä osallistu hoitoon kun oma lapseni oli mukana. "Joonaksella murtu käsi ja tuli mustelmia vähän kaikki alle ja Ollilla oli pieni aivoverenvuoto mut se on heränny" tuo kertoo ja nyökkään. Voi mun pieni Aleksi...

Joel kohottaa katseensa minuun.

"Tunsiks sä?"
——
Loppu alkaa pikku hiljaa häämöttään👀