Teenage Angst || Aleksi x Joel [VALMIS]

32.

POV: Sari

Istun keittiönpöydän ääressä ja kirjoitan ostoslistaa sillä olen juuri lähdössä kauppaan.

Huomaan sivusilmällä kun Joel kävelee ripeästi portaat alas ja suuntaa eteiseen. Hetken kuluttua kuuluu kun ulko-ovi lyödään kiinni. Mitä ihmettä? Vastahan tuo poika tuli meille.

Nousen pöydän äärestä ylös ja lähden yläkertaa kohti. Toivottavasti he eivät ole riidelleet. Pitkä aika sairaalassa on jo ihan tarpeeksi Aleksin psyykkeelle.

Aleksin huoneen ovi on auki joten yksinoikeudella vain marssin sisään.

Aleksi makaa sängyllään ja Matti seisoo keskellä huonetta kädet puuskassa tuohtuneen näköisenä. Ihan kun hän odottaisi jotain todella tärkeää vastausta.

"Mitä täällä on tapahtunu? Joel lähti kauheella kiireellä pois" sanon hämmentyneenä. En ymmärrä nyt ollenkaan, että mistä on oikein kyse.

"Itketkö sä kulta?" kysyn ja istahdan sängyn reunalle. Aleksi pudistaa vain päätään ja niiskuttaa.

Suuntaan katseen mieheeni joka edelleen seisoo kädet puuskasss keskellä huonetta. "No? Mitä täällä on tapahtunu?" kysyn ja katson Aleksia sekä Mattia vuorotellen mutta kumpikaan ei sano sanaakaan.

——
"Hei oikeesti. Ei mulla oo koko päivää aikaa odottaa" sanon jo jokseenkin turhautuneena.

"M-me oltiin Joelin kaa ihan chillisti tässä kun toi tuli tohon" Aleksi sanoo itkunsa seasta. "Ja sitten?" kysyn ja yritän saada jotain selkoa tähän tilanteeseen.

"Tiesiks sä, että Aleksi ja tämä Joel seurustelee?" Matti kysyy. "Tiesin" vastaan. "Mistä lähtien? Etkä oo kertonu mulle mitään" Matti sanoo vaativasti.

"Noin kuukauden verran oon tienny" sanon. "Ai senkö takia se kloppi roikku sairaalalla koko ajan?" tuo sanoo jo hieman ilkeästi. "Nyt lopeta ennen kun alotatkaan" sanon toruvasti. "Niillä on KOLME vuotta ikäero" Matti mesoaa ja korostaa oikein sanaa kolme.

"Niin entä sitten? Meilläkin on kaksi vuotta ikäeroa" sanon. "Se on ihan eri asia" hän puolustautuu. "Ai millä tavalla?" kysyn hölmistyneenä. "Me ollaan aikuisia" hän sanoo. "No mitä sitten? Ei kolme vuotta nyt maailmaa kaada paitsi ehkä sun" sanon ja alan jo pikkuhiljaa ärsyyntymään tuon miehen käytöksestä vaikka rakastankin häntä koko sydämestäni.

Matti mutisee jotain epämääräistä ja poistuu lopulta vähin äänin poikamme huoneesta.

——
Silittelen poikamme hiuksia ja pyyhin tuon kyyneleitä poskilta.

"Mä oikeesti rakastan Joelia" Aleksi sanoo ja tuon poskille valuu uusia kyyneliä. "Shh.." sanon ja yritän rauhoitella häntä. "Kyllä äiti sen tietää ja se on enemmänkin kun okei" sanon hymyillen.

"Isä oli ihan idiootti. Ei siitä kannata välittää" sanon sillä en oikeasti ymmärrä miksi hän takertui tuohon ikä asiaan. Kolme vuotta ei ole mikään iso ja onhan Hannallakkin itseään vanhempia kavereita niin miksi ihmeessä Aleksi olisi poikkeus?

Lisäksi toinen heistä ei ole vielä muutamaan vuoteen täysi-ikäinen joten tässä ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

"Mä puhun sen kanssa mutta yritä sä rakas levätä" sanon ja pyyhin uudelleen kyyneleet tuon pojan poskilta.

"Sattuuko sua selkään?" kysyn ja Aleksi nyökkää.

"Yritä levätä hetken aikaa" sanon ja peittelen tuon viltin alle. "Kaikki järjestyy kyllä" sanon ja silitän tuon hiuksia.

"Tuoko äiti sulle jotain kaupasta?" kysyn. "Karkkia" Aleksi vastaa ja nyökkään. "Äiti tuo" sanon hymyillen.

"Mutta yritä nyt levätä" sanon ja Aleksi nyökkää. Suljen huoneen oven perässäni ja lähden alakertaa kohti.

——