Pahoinvoiva Sukupolvi || Niko Moilanen & Reader

1. 7 vuotta sitten

7 vuotta sitten

Aurora:

Kaikki tavarat pitäs olla nyt vaan enää toi feikki kirje ja sit menoksi.
Tää tulee sattuu enemmän kuin mikään mut mä en vaan pysty jatkaa täällä. mä tarviin jotain uutta.

Niko:

Kiipeän portaita ylös minun ja Auroran kotiin. Sain oven auki yleensä Aurora olisi heti vastassa mut nyt häntä ei näy missään.

"Aurora!?" Huutelin.

Hetken päästä huomasin kirjeen olohuoneen pöydällä.

" Nytten ku luet tätä nii mä en ole enää täällä.. mä en koskaan kertonut kuinka paskasti mulla oikeesti meni.. sä olit mulle ihan helvetin tärkeä ja muista että mä rakastan sua aina<3.. anteeks että jouduit kestää mua..pidä huolta itsestäsi ja muista jätkistä. Kiitos<3" purskahdin itkuun saman tien kun sain luettua kirjeen.

Nyky aika

Aurora:

Siitä on noin 7 vuotta kun lähin Helsingistä kohti uutta elämää jättäen kaikki kaverit ja Nikon mun poikaystävän sinne.. he luulevat että tein itsemurhan mutta muutin vain toiseen kaupunkiin.

Olen miettinyt hankkia kissan tähän yksinäiseen elämääni ja olin löytänyt hyvän kasvattajan. Huomenna minun pitäisi hakea se kissa Helsingistä eli pitäisi palata hetkeksi sinne takaisin joka hieman pelottaa että törmäisin johonkin jätkistä, mut ei he varmaan edes tunnistaisi minua.

Skip seuraava päivä

Ehin just ja just pukea,meikata ja juoda kahvini koska olen taas jälleen melkein myöhässä.
Onneksi Lahdesta kestää vain noin 1h ajaa Helsinkiin.

Auto matka tuntui ikuisuudelta mutta vihdoin ja viimein se rakennus näkyy.
Minulle jäi hieman ylimääräistä aikaa joten voisin piipahtaa nopeesti tuossa kaupassa.

Nonii ja sit kassalle. Voi vittu saatan ehkä sittenkin vähän myöhästyä tässä jonossa on varmaa 7 tyyppiä. hetkonen miks toi edessä oleva näyttää niin tutulle voi vittu Joonas. Laitoin nopee hupun päähän ettei se vain tunnistaisi mua.

"Hei onks kaikki hyvin? Sä oot aika kalpee" tuo kysyy. Ei helvetin helvetti.

"J-joo" vastaan hieman täristen.

"Sä kuullostat tutulle mikä sun nimi on" Joonas jatkaa kysymistä. Voi vittu.

"Öö anteeks pitää mennä" vastaan äkkiä samalla ku huppu tipahtaa päästäni. Noni ja sit äkkiä itsepalvelu kassalle.

"Hei oota!" Joonas huutaa. Lähen vain äkkiä juoksemaan autolleni ja ajan kasvattajan pihaan.

Joonas:

Se näytti ihan Auroralle, mut ei se voi se olla sehän kuoli noin 7 vuotta sitten paitsi hetkinen. Ei vittu, nyt äkkiä takas studiolle.

Ovi auki saatana.

" Jätkät! Jätkät!"huusin.

"Joonas rauhotu" Tommi käskyttää. Katson nopee Nikoa hän on vieläkin allapäin vaikka siitä on noin 7 vuotta.

"Mä näin Auroran!" Huudan innoissani. Niko kääntää heti katseensa minuun.

" Älä puhu paskaa"Niko mutisee ja kääntää katseensa pois.

"No hei mieti noin 7 vuotta sitten sä luit sen kirjeen. Mitä sen jälkeen tapahtu" sanon edelleen vähän innoissaan.

"Mä soitin paniikissa joelille" hän vastaa hiljaa.

"Nii mut sit sen jälkeen. Meitä ei pyydetty sairaalaan hyvästelee sitä tai meitä ei kutsuttu sen hautajaisiin. Koska se ei koskaan kuollu!!" Sanon ehkä vähän turhankin nopeasti.

"Sanokko vähän hitaammin" Joel pyytää.

"Meitä ei koskaan pyydetty sairaalaan tai kutsuttu hautajaisiin! Vaikka nikohan on tai ainakin oli Auroran poikaystävä!" Selitän vähän hitaammin.

"Totta meitä ei koskaan kutsuttu hautajaisiin" Tommi sanoo.

"Mut ei se voi olla elossa" Niko vastaa hiljaa ja huomaan että häneltä tippuu kyynel.

"Kyllä se on" vastaan.
Menen halaamaan Nikoa.

"Mä meen käymään ulkona. Tarviin raitista ilmaa" Niko sanoo hiljaa.

"Okei, mut mä tuun mukaan" vastaan.

Olemme kävelemässä jossain päin Helsinkiä emme ole niin kiinnittänyt huomiota minne kävelemme. Näen kun jostain talosta tulee joku minua muutaman vuoden nuorempi nainen hänellä on sellainen jätti kissa en muista rotua paitsi ehkä Niko tietää.

"Niko kato tuolla on tollanen iso kissa jonka meinasit joskus hankkia rommin kaveriksi. Mikä se rotu olikaan" kysyn

" maine coon" Niko vastaa.

Nainen kääntää katseensa meihin ja pysähtyy hyvin järkyttyneen näköisenä.

"Se on Aurora!" Huudahdan.

"Aurora?!"Niko huutaa ja lähtee juoksee naista kohti minun juostessa perässä.

Vihdoin mä saan julkaista ekan osan. Mulla on jo muutama osa valmiiksi kirjoitettuna.

Sanoja: 620