Pahoinvoiva Sukupolvi || Niko Moilanen & Reader

31. yks matias

Time skip puol vuotta.

Aurora:

Tässä on nyt menny puol vuotta kun Minna muutti tänne. Se ja niko on onneks saanut sovittuu ja tulee nyt ihan hyvin toimeen.

Tänään on mun synttärit nii ne kaksi säheltäjää oli lähtenyt hetki sitten kauppaan jättäen mut yksin tänne. En valita ainakin mulla on aikaa rämpytellä kitaraani.

Must tuntuu
Et jotai puuttuu
Mun pahaa oloo vaalin vaik haluisin muuttuu
Mun sydän murtuu
Kun katon peiliin
Haluisin olla ihan fine mut ei se mee nii
Mä en riitä
En kelpaa
Mus on liian monta ongelmaa
Mä en riitä
En kelpaa
Mus on liian monta ongelmaa

Liian monta ongelmaa - heviteemu

Laulan ja soitan kyseisen biisin melkein kokonaan kunnes kuulen jonkun huutavan rappukäytävässä jotain.

"Jumalauta et tee sille mitää!!" Kuulen jonkun huutavan. No jaa ihan sama ei se tai ne tuu tänne. Vai mitä?..

Pian ovi pamahtaa ja joku juoksee tänne. tuo katsoo minua ja ottaa musta kiinni.

"M-mitä helvettiä" sanon paniikissa. Tuo jaa paikalleen ja pitää puukkoa kaulallani. Huomaan Rasmuksen juoksevan hätäisesti taloon sisälle.

"Et tuu lähemmäs!" Mies joka pitää musta kiinni huutaa. Miks aina minä..

"Wou nyt" Rasmus sanoo paniikissa ja pysähtyy siihen paikkaan.

"Päästä irti siitä" Rasse pyytää.

"Hah ja vitut" mies huutaa ja tiukentaa otetta.

"Aa hei Rasmus mitä sä täällä" kuulen minnan kysyvän.

"Öö heh pikku tilanne päällä" rasse sanoo paniikissa.

"Ai mikä tilan- mitä helvettiä" minna sanoo päästyään olohuoneen ovelle. Pian nikokin tulee ovelle katsomaan ja säikähtää näkyä.

"Noni ensinnäkin aurora rauhotu me ollaan päästy aikasemminki tästä tilanteesta pois" minna rauhoittelee minua.

"Mitä?!" Niko ja rasse huudahtaa samaan aikaan.

"Älkää vittu kysykö" minna sanoo noille kahelle.

"Kuka toi on" niko kysyy tarkoittaen miestä joka pitää minua.

"Yks matias.." rasmus vastaa.

"Noni matias päästä irti sun ei tarvii satuttaa toisia. Eikä aurora oo tehnyt sulle mitään" minna sanoi ja ottaa askeleen lähemmäs.

"Ei ehkä aurora mut rasmus on! Äläkä tuu lähemmäs" Matias huutaa. Rasmus kääntää päänsä maahan.

"Ei se oikeuta sua satuttaa ulkopuolisia" minna sanoo.
Matias hellittää otettaan ja päästää lopulta irti. Lysähän maahan tasapainon pettäessä saman tien. Hengitän raskaasti ja tärisen vieläkin aika paljon. Matias juoksee ulos talosta. Minna lähtee tuon perään samalla kun rasmus ja niko juoksevat luokseni.

"Aurora ei mitään hätää kaikki on nyt hyvin.." rasmus rauhoittelee mua ja nostaa syliinsä. Kyyneleet puskevat silmistäni.

Minna:

En tiedä mitä erikoista Matiaksessa oli mut mun on pakko puhuu sille joten lähin sen perään kun se huoksi ulos talosta.

"Matias oota!" huusin tuolle.

"mitä sä haluut musta?!" tuo huutaa ja juoksee vaan pakoon.

"mä haluun vaan jutella sun kaa se vois auttaa suakin." huudan tuolle vielä. olemme just samaisen sillan kohalla mistä meinasin hypätä alas  joku aika sit. tuo hidastaa vauhtia ja saan sen pian kiinni. Matias huokaisee syvään ja nojaa sillan kaiteeseen.

"mun vanhemmat eros kun mä olin jotain yks tai kaks. mä sit muutin mun iso siskon kanssa isälle. mulla ei oo mitään hajua mun äidin puolesta muutakun että mulla tais olla yks pikku sisko muuta en tiiä. Mun iskästähän tuli sen eron jälkeen alkoholisti ja se tuli aina kännissä kotiin. mun isosisko piti musta huolta vaikka se oli vasta neljä vuotta. me sit elettiin sitä samaa kaavaa viis vuotta kunnes se alko käymään myös väkivaltaseks..  eka se löi vaan mun iso siskoa mut sit se väkivalta alko kohdistuu myös muhun.. ei me sitä kerrottu kellekkään. se oli ihan hirveetä kärsimystä päivästä toiseen. no sit se lopulta paljastu että meidän iskä käyttäyty sillee meitä kohtaa ja me sit mentiin hetkeks sijaisperheeseen kunnes lyydia eli se mun isosisko täytti 18 ja se muutti pois mä tietty muutin sen perässä koska en halunnut jäädä yksin. sit kun mä täytin jotain 18 nii se muutti jonnekkin ulkomaille enkä oo nähnyt sitä sen jälkeen ja mähän siis oon nyt 26" Matias kertoo välillä ääni vähän väristen.

"mä oon niin pahoillani" sanon hiljaa ja halaan tuota varovasti.Matia mutisee jotain pienesti.

"mikä muuten sun iskän nimi on?" kysyn ja irtaudun halista.

"Mika Heikkinen" Matias vastaa. aivoniraksuttavat hetken kunnes tajuan jotain. ei helvetti.

"mitä? onks kaikki hyvin?" tuo kysyy huomattuaan järkyttyneen ilmeeni.

"sä.. sä oot mun pikkuveli.." sanon järkyttyneenä. tuon naamalle nousee hämmennys.

"mistä sä tiiät?" matias päästää suustaan.

"munkin vanhemmat eros kun mä  olin pieni. mun iskän nimi oli mika. mulla on sama nimi sukunimi ja  mun isosiskon nimi oli Lyydia mutta se meni isälle ja mä ja mun pikkusisko jäätiin äidille. " kerron. tuonkin naamalle nousee pieni järkytys. Mutta pian toi kuiteskin halaa mua.

(Vaihetaan kaikki kohat missä on ollu minnan isä nii vaikka sen äidiks tai jotain:') )

"Mulla oli ikävä sua" matias sanoo kyyneleet silmissä.

"Nii mullakin sua" sanon ja halaan tuota takasin.

"Mikä on muuten meidän pikkusiskon nimi ku mä en muista sitä ja mitä sille nykyään kuuluu" matias kysyy hymyillen sen jälkeen kun irrottautuu halista. Nii jooh.. hymyni hyytyy heti tuon kysymyksen jälkeen ja siirrän katseeni maahan.

"Hei mikä nyt on?"  Tuo kysyy ja ottaa askeleen lähemmäs mua.

"Linnea tappoi itsensä mun silmien edessä yli 10 vuotta sit. Se hyppäs kerrostalon katolta. " Kerron hiljaa samalla kun kyyneleet valuvat poskilleni.

"Ei.." matias kuiskaa kyyneleet silmissä. Nyökkään vain. Pian hän halaa mua uudelleen.

-----------

Sanoja: 841