2. Ei sä et nyt ymmärrä...

95 7 4
                                    

Sniff 1,5v

Tossa kuva siitä kissasta

Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.

Tossa kuva siitä kissasta

Aurora:

Sain haettua sniffin ja astuin ulos rakennuksesta kun huomaan Nikon ja Joonaksen kävelemässä tänne päin. Vittu ne huomas minut. Niko lähti juoksee tänne voisin lähteä juoksee pakoon mutta en pysty liikkuu. Onneks sniff rupes sähisee kun Niko tuli tarpeeksi lähelle.

"Sniff rauhotu" rauhottelen kissaani. Sniff rauhottu aika nopeesti jonka jälkeen Niko tuli rutistaa mut melkein kuoliaaksi.

"Aurora ootko se oikeesti sä"
Hän kysyy vähän itkien.

"Mm valitettavasti" vastaan.

"M-mut mikä se kirje oli"hän kysyy ja purskahtaa itkuun. Rutistan häntä vain kovemmin.

"Mun oli pakko päästä täältä pois mä halus aloittaa kaiken vähän niinkuin alusta."vastaan tiputtaen samalla pari kyyneltä.

"Oisit sanonut"Niko nyyhkyttää.

"En mä pystynyt" vastaan jo itsekkin itkien. Joonaskin liittyi haliimme.

Halattiin varmaan jotain 10 min kunnes sniff Rupes vetää jonkun linnun perään.

"Sniff nyt" sanon sille hieman naurahtaen. Pojat rupesivat nauraa.

"Mun pitäis lähtee takas lahteen" sanon hieman allapäin.

"Lahteen?" Pojat kysyvät samaan aikaan.

"Kyllä mun uus koti on siellä" vastaan.

"Tuu mun luo yöks klo on kuitenkin kohta kymmenen sä oisit vasta puol kahdeltatoista kotona" Niko sanoo.

"Jos siitä ei oo mitään vaivaa ja silloinhan sniffin pitää myös tulla" vastaan.

"Ei siitä oo mitään vaivaa ja tietenkin sniff saa tulla mukaan"Niko vastaa lempeästi.

"Okei hyvä" sanon iloisesti.

Joonas lupasi heittää meidät nikolle. Matka sujui ihan hyvin jos ei lasketa että sniff meinas kusta Porkon autoon.

"Sama vanha käppä ja melkein samassa kunnossa"naurahan vähän niinkuin nikokin.

"Onks sul jotain kenenkään kanssa tässä näitten vuosien aikana" kysyn ihan vain uteliaisuudesta. Taisi olla kyllä virhe kysyä Nikon ilmeestä päätellen.

"Ei tarvii kertoa eihän se mulle edes kuulu" lisään nopeasti.

"Oli mulla jotain pientä juttuu yhen naisen kanssa mutta noh mä en vaan pystynyt silloin siihen nii mä lopetin sen ja se vähän suutahti siitä ja....."Niko vastaa mut lopettaa kesken.

"Ja?"kysyn.

"No se on vainonnut mua sen jälkeen...ja sit selvisi että se käyttää huumet ja että se on ihan täys hullu.."Niko jatkaa.

"Kai sä oot sanonut poliiseille?" Kysyn jo vähän huolissani.

"En mä pysty.." hän vastaa tiputtaen pari kyyneltä. Siirryn lähemmäs Nikoa halatakseni häntä.

"Kyllä sä pystyt mä autan sua" sanon samalla halaten häntä.

"Ei sä et nyt ymmärrä..."Niko sanoo.

"Mitä mä en ymmärrä" kysyn.

"Jos mä kerron kytille nii se nainen tappaa mut.."hän kuiskasi niin että juuri ja juuri kuulen.

"M-mitä" sanon järkyttyneenä.

"Mm" Niko mutisee.

Halaan Nikoa vain tiukemmin.

"Onks sul nälkä" kysyn kun ollaan hetken jo halailtu.

"Vähän" niko vastaa.

"Tilataanko vai tehdäänkö ite" kysyn vielä perään.

"Tehdään vaikka ite"Niko vastaa. Nousen sohvalta ja suuntaan keittiöön katsomaan mitä kaapeista löytyy.

Päätän tehä spagettia koska se on helppo tehä ja se ainakin oli Nikon Lempi ruoka joskus. Tunnen käden menevän ympärini jota säikähän hieman.

"Sori ei ollu tarkotus säikäyttää" Niko sanoo lempeästi.

"Ei se mitään"vastaan hymyillen.

"Mä en voi vieläkään uskoa että sä oot siinä" Niko sanoo halatessaan minua takaa päin.

"Mm.."mumisen hiljaa jotain.

"Onko kaikki hyvin?Niko kysyy huolestuneesti.

"On on" vastaan.

"Varmasti?"hän kysyy.

"Juu" vastaan.


Sanoja: 503





Pahoinvoiva Sukupolvi || Niko Moilanen & Reader Où les histoires vivent. Découvrez maintenant